Maanantaina 27.1.2014 Metro-lehti ja Helsingin Sanomat uutisoivat uusnatsien pahoinpidelleen maahanmuuttajamiehen lapunjakotempauksensa yhteydessä Vantaan Myyrmäessä. Suomen vastarintaliike, lyhennettynä SVL, julisti verkkosivuillaan: ”Katuaktivismi Vantaalla johti nujakkaan”. Artikkelissa ”nujakka” paljastuu kuitenkin uusnatsijoukon tekemäksi ohikulkijan pahoinpitelyksi. Tilanne sai alkunsa kun ohikulkija kertoi, ettei pidä kansallissosialismista.

SVL nousi edellisen kerran otsikoihin tammikuussa 2013, kun joukko järjestön aktiiveja hyökkäsi Jyväskylän kaupunginkirjastossa pidettyyn Äärioikeisto Suomessa -kirjan esittelytilaisuuteen. Hyökkääjät pysäytettiin jo ovella ja ovivahdit heittivät hyökkääjät ulos. Tämän yhteydessä yksi hyökkääjistä, etsintäkuulutettu Juhani Sebastian Lämsä, kuitenkin puukotti yhtä ovivahdeista.

Mistä Suomen vastarintaliikkeessä sitten on kysymys?

SVL on vuonna 2008 perustettu uusnatsiryhmä. Se on lajissaan varsin poikkeuksellinen, sillä se on toiminut jo monta vuotta ja kasvanut aina viime vuoteen saakka. Uusnatsien aiemmat yritykset rakentaa jotain vastaavaa ovat pian epäonnistuneet. Tämän syynä ovat olleet sisäiset ristiriidat, johtajakultit sekä vankilatuomiot.

SVL on kopio 1990-luvulla Ruotsissa perustetusta kansallissosialistisesta järjestöstä Svenska Motståndsrörelsen (SMR). Suomen vastarintaliike on apinoinut logot, puhetavan ja marssimuodostelmat suoraan “isoveljeltä” Ruotsista ja tökerösti suomentanut heidän käyttämänsä käsitteet.

Järjestön tavoitteista saa hyvän kuvan katsomalla heidän esikuviaan. Lämsä listaa artikkelissaan “Hiljaiset taistelijat – Arjalaisen Vastarintaliikkeen tarina” SVL:n esikuviksi Aryan Resistance Movementin ja Vitt Ariskt Motståndin. Molemmat liikkeet ovat tunnettuja siitä, että ne ovat pyrkineet edistämään “rotusotaansa” terrorismin keinoin. Jäsenet ovat syyllistyneet moniin törkeisiin rikoksiin kuten ryöstöihin ja murhiin.

Esikuvistaan poiketen SVL kunnostautuu onneksi lähinnä levittämällä lentolehtisiä, julisteita ja tarroja yön pimeydessä. Vaikka järjestöllä ei ole merkittävää määrää aktivisteja, eikä uskallusta järjestää etukäteen ilmoitettuja julkisia tapahtumia, he ovat kuitenkin toteuttaneet kourallisen väkivaltaisia iskuja. Näillä he ovat yrittäneet pelotella hiljaisiksi, kaikkia heidän kanssaan kansallissosialismista eri mieltä olevat.

Esimerkkeinä väkivallanteoista ovat vuoden 2010 Helsinki Priden vastainen kaasuisku, Äärioikeisto Suomessa -kirjan kijoittajaan kohdistettu kaasuisku, Jyväskylän kirjastopuukotus ja viimeisimpänä Myyrmäessä tapahtunut ohikulkijan pahoinpitely. Järjestön jäseniä on myös tuomittu rasistisista pahoinpitelyistä.

Osana tätä painostamisen taktiikkaa SVL:n jäsenet ovat seuranneet vastustamiaan tapahtumia, yrittäen joissain tapauksissa häiritä niitä. Taktiikka ei ole tuottanut heidän haluamaansa tulosta, koska muun muassa Helsinki Prideen kohdistettu kaasuisku moninkertaisti sen kävijämäärät seuraavina vuosina ja nosti koko tapahtuman uudelle tasolle. Ihmiset eivät selvästikään halua alistua fasistisen väkivallan edessä.

Uusi uho ja tuho

 

Kesällä 2012 SVL:n perustamisesta asti johtana ollut Henrik Holappa astui syrjään ja uudeksi johtajaksi nousi Juuso Tahvanainen. Heti tämän jälkeen väkivaltainen uho ja puhe vastakkainasettelusta “punaisten” (keitä he milloinkin sattuvat olemaan) kanssa nousi uudelle tasolle ja viestintä muuttui astetta aggressiivisemmaksi.

Useissa rasisminvastaisissa tapahtumissa alkoi samaan aikaan useammin näkyä uusnatseja, jotka yrittivät valokuvata tapahtuman osallistujia. Julkaisemalla myöhemmin enimmäkseen kelvottomia valokuvia he yrittivät selvästi provosoida ja pelotella rasismin vastustajia. Lisäksi järjestön aktivistit ovat tiputtaneet vasemmistolaisten järjestöjen postilaatikkoihin “käyntikorttejaan” ja julkaisseet verkkosivuillaan perättömiä kuvauksia toimittajista, kansalaisjärjestövaikuttajista ja muista “rotuvihollisista”. Pelon, vihan ja turvattomuuden lietsominen on SVL:n harjoittaman toiminnan keskipiste.

Seurauksena SVL:n aktiivit kokivat muutaman selkäsaunan uusnatsien vastustajilta, esimerkiksi heidän yritettyään pahoinpidellä ihmisiä Tampereen torilla lokakuussa 2012. Lisäksi heidän aktiiviensa yhteystietoja ja kuvia julkaistiin netissä (http://viikonpatriootti.noblogs.org) ja heidän omien ilmoitusten mukaan myös heidän aktiiviensa omaisuuteen kohdistui vahingontekoja.

Yksi näistä tapahtumista sattui, kun joukko Suomen vastarintaliikkeen natseja oli tullut väijymään ja kuvaamaan rasisminvastaista mielenosoitusta Helsingissä tammikuussa 2013. Natsien kovaäänisesti esiintuomasta “monikulttuurisen” valtiovallan” vastaisuudesta ja väkivallalla uhoamisesta huolimatta arjalaiset soturit pakenivat poliisin taakse vahingoittamatta ketään, kun natsien vastustajat ajoivat heidät pois.

 

SVL rakentaa yrittää rakentaa identiteettiään kamppailuharjoituksilla ja arjalaisilla soturimyyteillä. Ylläpitääkseen imagoaan heidän kohtaamansa vastustus on saanut heidät käyttämään entistä epätoivoisempia keinoja. Tästä esimerkkinä toimii tammikuussa 2013 Jyväskylässä sattunut puukkohyökkäys ja sitä seurannut kielteinen julkisuus. Suomen vastarintaliikkeen “Myrskyn vuosi” päättyi jo helmikuussa toiminnan lamaantumiseen. Kesällä 2013 otetusta ryhmäkuvasta päätellen järjestön tapahtumien osallistujamäärä oli pudonnut alle puoleen edellisestä vuodesta. Liikkeet, jotka ammentavat identiteettiään voimasta kaduilla, eivät kestä huomata, ettei heistä ole palauttamaan kansakunnan fasistista järjestystä.

Uusi vuosi ja uudet isoveljen opit

Ruotsissa SVL:n kattojärjestö Svenska Motståndsrörelsen yritti viime vuonna palata poliittiselle kartalle keskittämällä toimintansa Kärrtorpin lähiöön Tukholmassa. Kun paikalliset asukkaat järjestivät mielenosoituksen näyttääkseen, ettei natseilla ole kannatatusta lähiössä, eikä heitä sinne haluta, SMR hyökkäsi mielenosoituksen kimppuun. tunnetuin seurauksin. Kärrtorpin vihaiset asukkaat ajoivat natsit pois mellakkapoliisien turvatessa näiden pakoa. Lopulta poliisi otti kiinni kaikki vajaa 30 uusnatsia väkivaltaisesta mellakoinnista.

Suomen vastarintaliike yrittää nyt ilmeisesti seurata isoveljensä jalanjäljissä aloittamalla oman lähiökampanjansa. Kampanja ei kuitenkaan alkanut kovin onnistuneissa merkeissä ja SVL tuskin uskaltaa enää toimia kovin avoimesti Myyrmäessä. Paikalliset asukkaat tuskin ottavat avosylin vastaan väkivaltaisia natseja, jotka pahoinpitelivät heidän naapurinsa.

On kuitenkin huomioitava, että kapitalismin kriisiytyessä yhä suurempi määrä ihmisiä etsii vaihtoehtoja kapitalismille. Yhä useammat kokevat tulevaisuutensa epävarmaksi. Kasvavat tuloerot ja Kasvavat tuloerot ja leikkauksen kohteena oleva “hyvinvointivaltio” luovat kasvupohjaa erilaisille vaihtoehdoille.

Samalla kun äärioikeistolaiset liikkeet voimistuvat pitkin Eurooppaa, meidän tulee pitää huoli, ettei SVL:n kaltaisille liikkeille anneta minkäänlaista kasvualustaa. Emme voi estää jokaista sekopäätä, joka haluaa lietsoa vihaa internetissä. Sen sijaan voimme pysäyttää fasistiset liikkeet heti kun ne näyttäytyvät kaduillamme.

Viimeistään siinä vaiheessa kun uusnatsit julistavat omistavansa kaupunkiemme kadut, on kaikkien rasismia vastustavien tai demokratiasta välittävien ihmisten pistettävä vastaan. Meidän on tehtävä kaikkemme, etteivät tällaiset liikkeet saa minkäänlaista jalansijaa.

Antifasismi on aina itsepuolustusta.
Varis-verkosto 31.1.2014.