Tänä vappuna simat läikkyy porvarien pöydille ja rusinat jaetaan uudestaan!
Arkadianmäellä istuu joukko rikkaita loisia, jotka hokevat, että
”vastakkainasettelujen aika on ohi” ja ettei Suomessa ole luokkaeroja – paskapuhetta!
Tuloerot kasvavat ja samaan aikaa, kun leikkauspolitiikkaa hyökkää heikoimmassa asemassa olevien kimppuun, rikkaat rikastuvat entisestään. Vain harvoilla on mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon omasta elämästään ja ympäristöstään. Duunissa ja koulussa meitä kohdellaan eri tavoin riippuen siitä, miten pukeudumme, käyttäydymme tai kouluttaudumme. Meidät kuristetaan hitaasti hengiltä uskottelemalla, että ainoa mahdollinen tulevaisuus on tämä. Loputtomat pätkäsopimukset, Kataisen hallituksen leikkaukset, aina vain huononevat työehdot ja jatkuvat nöyryytykset kelan ja työkkärin kassoilla murtavat mielen ja ilon elää.
Rusinat ovat kertyneet jo tarpeeksi kauan vain pienen ryhmän käsiin. Sama jengi, joka pitää rusinat, päättää myös siitä, kuka keittelee ja pullottaa siman. Paska diili, sillä ne, jotka siman keittävät ja pullottavat, eivät saa päättää pullotuksesta, eivätkä juuri mistään muustakaan. Sille on tultava loppu! Niin kauan, kun rikas eliitti päättää kaikkien muiden puolesta ja pitää hallussaan näiden töiden tuloksia, niin kauan tulee olemaan vastarintaa hallitseva luokkaa vastaan.
Siksi vappu ei ole vain hauska päivä vetää perseet olalle tai marssia muistellen
menneitä. Se on kamppailun ja konfliktin juhla. Se on päivä, jolloin satojen vuosien kamppailut linkittyvät toisiinsa. Ei anneta vapun muuttua merkityksettömäksi museokamaksi. Tänä vuonna otetaan vappu takaisin!
Se, että yhteiskuntaluokista ja niiden eroista ei puhuta, ei tarkoita sitä, että
niitä ei olisi olemassa. Se tarkoittaa ainoastaan sitä, että niiden olemassaolo on
saatu näyttämään luonnolliselta tosiasialta. Samalla tavalla kuin aikoinaan
aateliston asema koettiin oikeutettuna ja luonnollisena. Kiakkovierasjuhlat Tampereella vetivät lämärillä luokkakamppailun valtakunnalliseen tietoisuuteen. Ei annetta luokkakysymyksen unohtua!
Pidetään mielessä, että hallitseva luokka ei kuseta ainoastaan meitä. He, jotka ovat kauempana rikkaasta pohjoisesta ja jotka eivät ole tarpeeksi valkoisia, kantavat raskaimman osan. Jotta me saamme kännykät ja ananasmehut pöytään, se tarkoittaa naisia, miehiä ja lapsia orjatyössä, romahtaneita tehtaita, tuhoutuneita elämiä ja unelmia.
Meidän ”hyvinvointimme” ja lähes kaikki kulutustavara on kylvetetty muiden maiden duunareiden hiessä ja veressä. Sama rasismi leimaa työelämää ja koko yhteiskuntaa Suomessa.
Päättäjiä ei kiinnosta muu kuin pääoman ja valta-asemansa turvaaminen. Luokkarauhaa pidetään yllä, mutta ihmisten annetaan hajota paskoissa duuneissa. Persut pelottelevat ja hämäävät uskomaan, että vihollinen on se, joka ei ole ”suomalainen”, näin huomio kääntyy pois niistä jotka kasvattavat pottiaan riistämällä muita. Vasemmistopuolueet eivät tunnistaisi duunaria, vaikka se heitä perseeseen purisi.
Tänä vappuna kaduille vyöryvät ikuiseen epävarmuuteen ja paskoihin työehtoisin väsyneet pätkäduunarit, ne joille ei työtä koskaan tarjottukaan, ne jotka eivät duuniin pysty tai joilla on muuta tekemistä, pätkätyöläiset, siirtolaiset, köyhät, opiskelijat, eläkeläiset – kaikki joilta on viety mahdollisuus päättää omasta elämästä, kaikki joiden simasta hallitseva luokka päivittäin vie rusinat!
Pistetään hallitseva luokka tukehtumaan skumppaansa. Huudetaan niin lujaa, että meidän viestiä ei voi olla kuulematta. Me tultiin jakamaan rusinat ja tällä kertaa kukaan ei jää ilman!
1.5. Tavataan!
Seuraa tiedotusta: http://kukaviesunrusinat2014.noblogs.org/