Kansanedustajat kannattavat natsitoimintaa

Äärikansallismieliset ovat viime viikkoina haikailleet katupartioiden perään. Katupartiot ovat olleet Suomen Sisun (SS) pitkäaikaisen puheenjohtajan, perussuomalaisten kansanedustajaehdokkaan ja espoolaisen kunnanvaltuutetun Teemu Lahtisen haaveena 90-luvulta lähtien. Viime viikolla Suomen Sisu kertoi olevansa valmis aloittamaan katupartiot. Yhtenä inspiraationa sisulaiset mainitsivat Suomen vastarintaliikkeen (SVL) katupartion edellisenä lauantaina 11.10.2014.

Huomionarvoista on, että laillisuuteen ja sisäsiistiin uusfasismiin pyrkivä SS osoitti tukensa SVL:n avoimen hitleristiselle natsismille ja väkivallalle. Halla-aholaiset kansanedustajat ovat monesti ennenkin tukeneet SVL:ää (kuka muistaa Juho Eerolan “muina miehinä muiden joukossa” -heiton?), joten sinällään tässä ei ole mitään yllättävää. Kansallismielisen liikkeen ytimessä olevat perussuomalaiset Matti Putkosesta Tom Packaléniin toitottavat “ääriryhmien vastaista taistelua”, mutta he itse ovat avainasemassa äärikansallismielisten katupartioiden synnyttämisessä ja fasismin legitimoinnissa. He ovat osa samaa kansallismielistä liikettä, joka haikailee äärikonservatiivisten arvojen palauttamista ja yhteiskunnan taantumista. Kansallismieliset fantasioivat vahvoista miehistä, jotka pysäyttäisivät itsemäärittelemänsä epäsuomalaisuuden laillisin tai laittomin keinoin.

Tähän mennessä äärikansallismieliset eivät ole onnistuneet merkittävästi järjestäytymään kaduilla. Suomen vastarintaliikkeen tapahtumat ovat aina ennalta ilmoittamattomia ja heidän on tarvinnut kutsua koolle kaikki SVL:n natsit voidakseen jakaa edes lentolehtisiä. Suomen Sisu on tiettävästi nähty kaduilla viimeksi itsenäisyyspäivänä 2003. Tuolloin he yrittivät tulla osoittamaan tukensa kansallismielisyydelle, mutta kohtasivat kuokkavieraat Kauppatorin laitamilla. Sarastus-lehden toimijat Timo Hännikäisen johdolla eivät ole vielä toimineet internetin ulkopuolella. Vakavimmat teot ovat yksittäisten uusnatsiskinien tekemiä murhayrityksiä, pahoinpitelyitä, vahingontekoja ja yleistä hölmöilyä. Suomalaisilla äärikansallismielisillä ei yksinkertaisesti ole ollut mitään merkittävää järjestäytynyttä katutoimintaa 2000-luvulla ja nyt he koittavat ratsastaa kansallismielisten ja median popularisoimalla rasismilla katujengejä vastaan.

Halla-aholaisen uusfasismin laajentuminen perussuomalaisten politiikkaan ja “maahamuuttokriitikoiden” rasistisen uuskielen yleistyminen legitimoivat äärikansallismielisten katutoimintaa. Suomen sisulla on vahvat kytkökset perussuomalaisiin, sillä järjestön puheenjohtaja Olli Immonen toimii perussuomalaisten kansanedustajana. SS:n hallituksessa istuu myös muun muassa edellä mainittu persujen kansanedustajaehdokas Teemu Lahtinen. Perussuomalaisten kansanedustajan johtama järjestö siis osoittaa avoimesti tukensa uusnatsijärjestölle, jonka jäsenet ovat hyökänneet puukolla varustautuneena Jyväskylän kirjastoon ja kaasuttaneet kymmeniä ihmisiä Helsingin Pride-kulkueessa. Media ei ole toistaiseksi puuttunut tähän perussuomalaisten edustajien natsien väkivaltaisen toiminnan lietsomiseen. Missä vaiheessa media uskaltaa puhua persujen politiikasta oikeilla nimillä ja lopettaa syrjintää ja ihmisvihaa lietsovan kielenkäytön levittämisen? Perussuomalaisten hyväily mediassa ja lähentyminen kohti “objektiivista keskustaa” on lopetettava, jotta koko poliittinen kartta ei siirry äärioikealle.

Natsien katupartion kimppuun hyökättiin

SVL ei ole kohtaamansa vastustuksen takia kertonut julkisista tempauksistaan avoimesti internetissä. Lauantaina 11. lokakuuta 2014 SVL sai kokoon kuutisen natsia, jotka lähtivät Helsingin kaduille “katupartioon”. He ilmoittivat tempauksestaan samaan aikaan lähetetyllä Twitter-viestillä. Lynkkausporukka kohtasi saman tien paikallisten vastustustusta. Omissa medioissaan natsit koittivat tietysti taas kerran uskotella, että “voittivat äärivasemmistolaiset”. Totuus on, että tavalliset helsinkiläiset kimpaantuivat natsipropgandasta siinä määrin, että karkottivat natsit Helsingin keskustasta. Natseille kaikki heitä vastustavat ovat “äärivasemmistolaisia”, koska he eivät muuta näe ympärillään.

Viikkoa myöhemmin, lauantaina 18. lokakuuta, Helsingissä järjestettiin Rudolf Hess -muistelmateoksen julkistamistilaisuus. Kirjan on suomentanut SVL:n entinen puheenjohtaja Henrik Holappa. Helsinkiin saapui natseja ainakin Norjasta ja Ruotsista, ja oletettavasti koko Suomen SVL:n kerma oli paikalla.

Holapan kirja on mielenkiintoinen esimerkki äärikansallismielisten sisäisestä suhmuroinnista. Holappa ei halunnut julkaista kirjaa Pohjoismaisen vastarintaliikkeen kautta, koska ei olisi itse saanut pitää rahoja kirjan myynnistä. Rahat olisivat menneet Ruotsin johtoportaan elättämiseen. Sen sijaan Holappa perusti oman kustantamon Fernir Förlagin, joka ilmoittaa toimipaikakseen Ruotsin Taalainmaan. Kirjanjulkistamistilaisuus ilmoitettiin “poliittisesti sitoutumattomana”, jotta Holappa voisi kutsua paikalle natseja myös Ruotsin vastarintaliikkeen (SMR) natsivihollisista Ruotsalaisten puolueesta. Ruotsalaisten natsien sisäiset ristiriidat ovat siis rantautuneet myös Suomeen ja Fernir Förlag saattaa olla viite Holapan irtaantumisesta vastarintaliikkeestä. On ymmärrettävää, että Holappa ei halua antaa enempää rahaa natsijohtajien elättämiseen kuin joutuu jo antamaan. Kun Holappa oli laittomana pakolaisena USA:ssa, huijasi John de Nugent Holapalta ja hänen siskoltaan tuhansia euroja.

Lauantai-iltana 18.10. SVL lähti toisen kerran katupartioimaan ulkomaalaisvahvistusten turvin. Tällä kertaa he saivat kokoon hämmästyttävät 17 natsia. Ruotsimieliset suomalaisnatsit ovat jo vuosia keksineet mitä mielenkiintoisempia tarinoita Suomen tapahtumista jaettavaksi Ruotsin emäjärjestön sivuille. Edes Ruotsin vastarintaliikkeen (SMR) natsit eivät ole aina uskoneet näitä jorinoita. Nyt SVL:llä oli näytön paikka.

Antifasistit olivat tällä kertaa valmistautuneita kohtaamiseen. Natsit ehtivät kävellä Töölönlahdelta Rautatieasemalle, jossa poliisit pysäyttivät heidät hetkeksi. Natsit jatkoivat partiotaan, mutta antifasistit yllättivät heidät Mannerheimin patsaalla, jossa seurasi alle puoli minuuttia kestänyt nujakka. Suurin osa natseista yllättyi silminnähden kohtaamastaan vastustuksesta ja seisoi kädet alhaalla kun ensimmäiset antifasistit olivat jo jakaneet iskuja. Natseja oli seurannut pari poliisipartiota, jotka puuttuivat antifasistien hyökkäykseen jo muutaman sekunnin jälkeen pippurikaasuttamalla kaikkia paikalla olleita. Tässä vaiheessa antifasistit vetäytyivät, jotta eivät joutuisi kiinniotetuiksi. Yksikään antifasisti ei loukkaantunut tilanteessa.

Natsit vakuuttelevat pitkin internettiä taas kykyjään, vaikka he eivät onnistuneet edes puolustamaan toisiaan. Äärikansallismielisten ajatuksenjuoksusta kertoo jotain se, että maassa makaavat natsit uskottelevat toisilleen kenkien puremisen olevan hyvää itsepuolustusta. Harhaluulot natsien kovuudesta tai taidoista on haudattava. Yhteenotot ovat todistaneet, että SVL:n natsit eivät osaa tapella, eikä heillä ole voimaa kaduilla.