Lund 30. marraskuuta 1991
Saavuimme Lundiin perjantaina 22.8. Lyhyt kävely keskustan läpi paljasti, että kyseessä on vanha yliopistokaupunki Skånen sydämessä. Meille Lund ei kuitenkaan ole tuttu yliopistosta, sairaalasta tai hyvistä falafeleista, vaan ruotsalaisen militantin antifasismin syntysijana. Marraskuun 30. päivän mielenosoitukset 80-luvulla ja 90-luvun alussa muodostivat Ruotsin AFA:n perustan. Natsien kasvavat marssit sotakuningas Kaarle XII kunniaksi pysäytettiin totaalisesti 90-luvun alussa erilaisia militantteja käytäntöjä toteuttaen. Vuosi 1991 on painunut kaupunkilaisten mieliin vuotena, jolloin mustiin pukeutuneet antifasistit onnistuivat pysäyttämään natsit hyökkäävällä taktiikalla ja barrikaadeilla, joita puolustettiin poliisin purkuyrityksiltä.
Connecting European Struggles -konferenssi järjestettiin eurooppalaisten radikaalien kamppailujen yhdistämiseksi kapitalismia vastaan. Konferenssin idea oli tuoda yhteen antikapitalisteja ja antifasisteja ympäri Eurooppaa keskustelemaan taktiikoista ja luomaan uusia toverisuhteita.
Konferenssi pidettiin Lundin yliopiston ainoassa poliittisessa oppilaskunnassa, Smålands Nationenissa. Smålands on avoimesti sosialistinen oppilaskunta, joka hallinnoi muun muassa paria sataa asuntoa, isoa konsertti- ja ravintolatilaa, stipendejä ynnä muuta sellaista. Smålands erottautuu ylipiston muista oppilaskunnista politiikkansa ohella siinä, että lähes kaikki Smålandsin toiminta on suunnattu myös ei-opiskelijoille.
Perjantain ohjelmaan kuului kaksi elokuvaa. Ensimmäinen oli dokumentti Ruins: Chronicle of an HIV witch-hunt, joka kertoi Kreikan valtion raadollisesta kampanjasta juuri ennen vuoden 2012 parlamenttivaaleja.
Kreikan silloinen terveysministeri oli leikannut rajusti päihderiippuvaisten hoito-ohjelmia ja esimerkiksi neulanvaihtopisteiden rahoitusta. Muukalaisvastaisuus hipoi huippuaan ja sosiaalidemokraattinen ministeri päätti koittaa kerätä hieman irtopisteitä ja aloitti ”afrikkalaisten HIV-huorien ajojahdin”. Median kautta luotiin kansallista hätätilaa vastaava pelon ilmapiiri, jossa varoiteltiin Afrikasta laittomasti tulleista prostituoiduista, jotka tahallisesti tartuttavat tavalliset kreikkalaiset perheenisät. Poliisi käynnisti laajan kampanjan, jossa käytännössä kaikki Ateenan kaduilla oleskelevat prostituoidun näköiset naiset pidätettiin ja pakotettiin HIV-testeihin.
Myöhemmin heitä syytettiin prostituutiosta todisteena ainoastaan kadulla oleskelu! Suurin osa naisista oli lopulta kreikkalaisia huumeriippuvaisia, joilla ei ollut mitään tekemistä prostituution kanssa. Näistä naisista tehtiin kansallisia syntipukkeja, joita esiteltiin televisiouutisissa kuin tautista karjaa. Kampanja yhdisti kuvottavalla tavalla seksismin, sairauksien kriminalisoinnin, biopoliittisen hallinnoinnin ja silmänkääntötempun todellisten yhteiskunnallisten ongelmien käsittelystä marginaalisen ongelmaan. HIV oli Kreikassa silloin, kuten edelleenkin, lähinnä homomiesten ja huumeriippuvaisten ongelma.
Tällä hetkellä monet näistä julkisesti nöyryytetyistä ja syyttä kriminalisoiduista naisista yrittävät saada oikeusteitse korvauksia Kreikan valtiolta, mutta julkisen häpäisyn jälkeen tulevaisuus ei näytä valoisalta.
Illan toinen elokuva Haytarma käsitteli Krimin niemimaan tataarien kansanmurhaa toisen maailmansodan aikana. Elokuva oli johdatus seuraavan päivän esitelmään Ukrainan tilanteesta ja Venäjän Krimillä vangitsemien antikapitalistien Alexandr Kolchenkon ja Oleg Sentsovin kohtalosta.
Lauantain ohjelmaa varjosti Lundin naapurikaupunki Malmössä ollut natsipuolue Svenskarnas Partin (SVP, Ruotsalaisten puolue) vaalitilaisuus. SVP:n jäsenet ovat vastuussa keväällä Malmössä sattuneesta feministien murhayrityksestä, jossa malmölainen antifasisti ja futiskannattaja Showan lähes menetti henkensä. Viha natseja vastaan oli siis huipussaan ja muun muassa monet Malmö FF:n ultrat olivat tulleet kostamaan kannattajatoverinsa murhayrityksen. Myös suurin osa konferenssin osallistujista matkusti parinkymmenen kilometrin päähän näyttämään mitä mieltä ovat natseista.
Haastattelimme yhtä mielenosoituksen osallistujaa: ”Mielenosoitus oli todella iso ja suhteellisen aggressiivinen, vaikka seisoimmekin samalla torilla pari tuntia. Iso osa mustan blokin käytöksestä vaikutti lähinnä symboliselta, eikä tarkoitus tainnut olla niinkään lopettaa natsien tilaisuutta kuin lähinnä osoittaa, että ilman poliiseja natsit eivät voi liikkua missään. Olin yllättynyt poliisin väkivaltaisesta hevosten käytöstä mielenosoituksessa. He ratsastivat kovaa vauhtia suhteellisen rauhalliseen väkijoukkoon kapealla kadulla ja koittivat lyödä metrin pituisilla kumipampuilla mielenosoittajia päähän. Näin lukuisia tajunnan menetyksiä ja verisiä kasvoja, mutta poliisi ei päästänyt ambulansseja alueelle. Monet joutuivat ottamaan taksin sairaalaan. Tietysti poliisi on aina hallitsevan poliittisen järjestelmän puolustaja, eikä hierarkkisen väkivaltakoneiston edustajalta voi kummoista kohtelua odottaa, mutta kuvittelin että Ruotsin kaltaisessa maassa poliisi ei yrittäisi tappaa ihmisiä ainakaan näin avoimesti.”
Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että poliisi oli varautunut mielenosoitukseen paloautoilla sekä sammutukseen ja kemiallisten aineiden hallintaan tarkoitetulla välineistöllä. Kaduilla liikkuneiden huhujen mukaan poliisia vastaan on hyökätty viimeisen vuoden aikana useasti Lundissa ja poliisi on ollut voimaton yhden illan valtausjuhlia (Brytfest) vastaan. Lisäksi Lundissa jatkuvasti pyöriviin yliopisto- ja sairaalakamppailuihin on yhdistetty suoran toiminnan periaatteita.
Mielenosoituksen takia Variksen ryhmä ei voinut osallistua Kööpenhaminassa vaikuttavan Crisis Mirror -ryhmän esitelmään kaivoskamppailuista Chalkidikissa, Kreikassa. Lisäksi kuulimme vain osan kreikkalaisen NOLAGER-ryhmän esitelmästä, jossa käytiin läpi kampanjoita Kreikan ja EU:n maahanmuuttopolitiikkaa vastaan. NOLAGER on keskittynyt toimimaan Kreikan keskitysleireiksi kutsuttuja maahanmuuttajien vankiloita vastaan.
Lauantai-ilta päättyi pienimuotoisiin juhliin kirjakahvila India Däckissa. Osallistujien onneksi folkölistä ei ollut tietoakaan!
Sunnuntai alkoi Variksen esitelmällä fasismista Suomessa. Etenimme sisällissodan ja Lapuan liikkeen kautta Pekka Siitoimen seikkailuihin ja häntä seuranneeseen Henrik Holappaan ja hänen aloittamaansa ruotsimieliseen järjestöön. Lopetimme pohtimalla Perussuomalaisten tulevaisuutta nyt, kun puolue on käytännössä vallattu trotskilaista esimerkkiä käyttäen. Perussuomalaisten kolmesta varapuheenjohtajasta kaksi voidaan laskea uusfasistisen perinteen jatkajiksi (Jussi Niinistö ja Juho Eerola). Suomen Sisun piiriin kuuluva Matias Turkkila on puolueen propagandaministeri ja alkuvuodesta eduskuntaryhmän puheenjohtajan paikalta saatiin kampattua pois Pirkko Ruohonen-Lerner, joka oli suhteellisen kriittinen persujen rasisti- ja uusfasistisiipeä kohtaan. Ruohonen-Lernerin tilalle valittiin Jari Lindström.
Ohjelma jatkui esitelmällä Lundin sairaalakamppailuista työntekijöiden näkökulmasta. Uusliberalistiset tehostamistoimet ja kannattavuuslaskelmat ovat rantautuneet myös Lundiin ja sairaalan työntekijöiden on jatkuvasti perusteltava hoitotoimenpiteiden taloudellista kannattavuutta pomoille.
Viikonlopun päätti kreetalaisten anarkistien esitelmä Kultaisen aamunkoiton esiinmarssista Kreikassa viime vuosina. Esitelmän sanoma oli ytimekäs: pääoma, kirkko ja fasistit toimivat yhteistyössä turvaten omat etunsa yhteiskunnan kriisiytyessä. Kreikan valtion näennäiset fasismin vastaiset toimet ovat vain hallitsevien parlamentaaristen puolueiden viimeisiä kouristuksia ennen kuin ne menettävät asemansa lopullisesti vasemmistolaiselle parlamentaariselle Syriza-puolueelle ja natseille, joiden toiminta ei suinkaan pariin vankeustuomioon lopu. Lisäksi esitelmässä pohdittiin lyhyesti parlamentaarisen antikapitalismin esteitä ja sudenkuoppia. Esimerkiksi ”sosialistiseksi vallankumoukseksi” itsensä ristinyt Syriza on jo nyt alkanut silottaa näennäisen radikaalia linjaansa ja valua reformistisiin ratkaisuihin.
Kreetalaiset korostivat paikallisten suhteiden ja ruohonjuuritason antifasismin tärkeyttä kamppailtaessa Kultaisen aamunkoiton kaltaisia ryhmiä vastaan. Ainoastaan paikalliset taistelut estävät natseja laajentamasta toimintaansa yhä uusin naapuristoihin ja kyliin. Lisäksi keskustelut ihmisten kanssa auttavat aukaisemaan poliittisia väärinkäsityksiä ja laskevat näin natsien kannatusta vaaleissa. Kreetalaiset puhuivat myös siitä, että antifasismi ei voi koskaan olla ainoa vastaus natseja vastaan. Antifasismi on ennen kaikkea osa antikapitalistista kamppailua antiautoritäärisen maailman puolesta.
Viikonloppu kokonaisuudessaan oli erittäin innostava ja skånelaiset ovat mahtavia tovereita! Toivottavasti vastaavia konferensseja järjestetään jatkossa säännöllisesti. Tällä kertaa kreikkalaiset olivat hieman yliedustettuina tapahtumassa, mutta Kreikan antiautoritäärisen liikkeen laajuuden ja yleisen yhteiskunnallisen tilanteen huomioiden se suotakoon.