Teksti: Juhani Järvinen

Pohjois-Saksassa, Ala-Saksin ja Nordrhein Westfalenin rajalla sijaitseva pieni Bückeburgin kaupunki on tunnettu linnoistaan ja pienestä idylliestä vanhasta kaupungista. Uneliaassa pikkukaupungissa asuu noin 18 000 asukasta. Kaupunki muistuttaa paljon hyvin toimeentulevaa saksalaista pikkukaupunkia: siistejä katuja ja isoja omakotitaloja.

Kymmenien vuosien ajan nationalistit ja uusnatsit ovat järjestäytyneet Bückeburgia ympäröivässä Schaumburgin maakunnassa. Vuodesta 2008 alkaen kaupungissa on toiminut avoimesti ”Bückeburgin toimintaryhmä”, joka koostuu autonominationalisteista ja muista uusnatseista. Äärioikeistolaisten rakenteiden vahvistuessa Bückeburgista tuli jopa niin kiehtova paikka natseille, että uusnatseja muutti vartavasten Bückeburgiin muilta paikkakunnilta.

Pohjois-Saksan antifasistiset ryhmät kutsuivat koolle mielenosoituksen tukeakseen Bückeburgin antifasisteja lauantaiksi 18.4.2015. Päätimme lähteä paikalle osoittaaksemme solidaarisuutta paikallisille antifasisteille ja selvittääksemme tilanteen taustoja. Antifasisteja saapui Bückeburgiin etenkin Hannoverin, Bremenin ja Hampurin alueilta. Kokonaisuudessaan mielenosoituskutsu oli tavoittanut monia erilaisisia antifasistisia organisaatioita. Paikalla oli ryhmiä erilaisista ideologisista taustoista (anarkistit, autonomit, kommunistit). Huolimatta ryhmien moninaisuudesta, kaikki toimijat pystyivät työskentelemään tiiviisti yhdessä. Saksassa klassisen antifasismin moninaisuutta pidetään tärkeänä. Tärkein tehtävä on taistella fasismia vastaan, kaikki muu tulee vasta sen jälkeen.

Demoon osallistuminen oli helppoa. Mielenosoituskutsu oli avoin ja kaikki tarvittavat tiedot sai helposti paikallisilta ryhmiltä tai netistä. Jopa hieman yllättäen, paikallinen antifa-ryhmä julkaisi tapaamispaikan Facebookisssa. Tämä ei ole aina mahdollista, mutta monissa paikoissa antifa-ryhmillä on niin suuri etumatka, etteivät salaiset tapaamispaikat ole tarpeen.

Parin tunnin junamatka taittui paikallisten aktiivien seurassa. Paikalle oli saapunut aktiiveja perinteisistä antifa-järjestöistä, muutamia anarkisteja ja vasemmistolaisia, sekä kymmenkunta paikallisen jalkapalloseuran ultraa. Matka sujui tuttavallisessa seurassa, kukaan ei käyttänyt alkoholia tai päihteitä. Pienemmiltä paikkakunnilta junaan nousi jatkuvasti uusia henkilöitä. Monet olivat pukeutuneet rennosti: lenkkareita, kolmiraitaa, farkkuja, aurinkolaseja, tummia takkeja. Kenellekään ei ollut poliittisesti tunnistettavia symboleita. Eikä yhtään Palestiina-huivia.

Bückeburgiin saavuttiin ajoissa. Juna-asemalla oli vastassa paikallisia aktiiveja. Ennen demon starttaamista minulla oli mahdollisuus jutella muutamien schaumburgilaisten antifasistien kanssa. Nina (19) kertoi, että kun yhteenotot eskaloituivat vuonna 2010 – 2011, hän oli vielä koulussa. Ninan mukaan uusnatsit värväsivät koulusta jopa 13-14 vuotiaita tyttöjä natsiskeneen. Ninan mielestä nuorilla naisilla ei ollut käsitystä millaiseen liikkeeseen he olivat liittyneet. Monet hänen koulututuistaan ovat edelleen mukana äärioikeistolaisissa porukoissa. Nina painotti, että vaikka hän ei ole koskaan kokenut suoraa uhkaa, niin esimerkiksi iltaisin yksin kaupungilla kulkeminen oli hyvin vaarallista. Usein piti elää pelon kanssa. Ninan mielestä tilanne Bückeburgissa on parantunut, mutta edelleen pelko on vahvasti läsnä kaupungilla.

Mielenosoitus starttasi aikataulussa. Poliisin läsnäolo oli merkittävä. Paikalla oli mellakkapoliisien lisäksi poliisin mediaosasto (Pressepolizei) ja muutamia siviilipoliiseja, joiden tehtävä oli estää konflikteja (Dialogpolizei). Mielenosoituksen alusta asti oli selvää, että mielenosoitus oli osoitettu myös poliiseja vastaan. Bückeburgin poliisi on tehnyt paikallisten antifasistien elämästä hyvin vaikeaa viime vuosina. Konfliktin alettua poliisi ja kaupunginjohto ovat toistelleet ekstremismiteoriaa, jossa he kilvan väittivät, että kyseessä on vain kahden ääriliikkeitä edustavan nuorisoryhmän välinen yhteenotto. Toisin sanoen poliisi ja kaupunginjohto yrittävät esittää tilanteen satunnaisena väkivaltarikollisuutena, jossa kaikki osapuolet ovat samanlaisia rikollisia. He eivät suostu myöntämään, että kyseessä on poliittinen kamppailu, jossa vapautta ja tasa-arvoa puolustavat antifasistit yrittävät puolustaa itseään ja estää äärioikeistolaisen vihapolitiikan.

Tilanteen kiristyessä poliisi oli aloittanut antifasistien tarkkailun ja seurailun Bückeburgissa. Pukeutumiseen ja laukkujen sisältöihin puututtiin. Mikäli antifasistit tapasivat pubissa, poliisit tulivat tarkastamaan henkilöllisyystodistuksia. Lisäksi poliisit pysyivät parkissa usein antifasistien kotien edustalla. Poliisi yrittää painostuksella ja häirinnällä tehdä Bückeburgin antifasistien elämästä hankalaa ja lamauttaa itseorganisoidun vastarinnan. Samanaikaisesti uusnatsit jatkoivat hyökkäyksiä, pahoinpitelyjä ja uhkauksia. Vaatimukset kaupunginjohdolle kaikuivat kuuroille korville ja kaupungin pormestari vähätteli natsiongelmaa. Poliisi ei pystynyt turvaamaan paikallisten nuorten elämää, jonka vuoksi antifasistisesta itsepuolustuksesta tuli ei ainoastaan legitiimiä, vaan myös välttämätöntä.

Mielenosoitus kulki ympäri kaupungin keskustaa, pysähtymällä kolmeen kohteeseen: kaupungin torille, oikeustalolle ja poliisiaseman eteen. Jokaisessa pysähdyksessä pidettiin puheita ja soitettiin musiikkia. Mielenosoitus oli itsessään hyvin rento ja minkäänlaista uhkaa ei ollut. Mielenosoituksen järjestäjät olivat hankkineet paljon järjestyksenvalvojia, jotka turvasivat mielenosoitusta. Ainoa jännite poliisien ja mielenosoituksen välillä syntyi, kun poliisi päätti sakottaa erästä silminnähtävän nuorta henkilöä flaijereiden jakamisesta. Saksan järjestyslain mukaan flaijereissa on oltava järjestävän tahon nimi, joka kyseisistä papereista, ilmeisesti vahingossa puuttui. On selvää, että kyseinen tapahtuma oli ainoastaan provokaatio, joka antoi hieman osviittaa kuinka vittumaisia poliisit ovat paikallisille antifasisteille.

 

Mielenosoitus päättyi noin kahden tunnin jälkeen. Tunnelma oli koko demon ajan hyvä. Rytmikkäät iskulauseet kritisoivat etenkin poliiseja ja kaupunginhallitusta. Usein käytettävässä protestihuudossa sanotaan: ”Myös kytillä on nimi ja osoite!”.  Lisäksi kaikenlaiset natseja solvaavat iskulauseet toistuivat useasti. Mielenosoituksessa kaikuivat myös jalkapallostadioneilta tutut kannatuslaulut.

Demon jälkeen jäin vielä hetkeksi juttelemaan paikallisten kanssa. Schaumburgilainen Svenja (24) kertoi miten vuoden 2010 jälkeen tilanne paheni huomattavasti Bückeburgissa ja lähiseuduilla. Svenja kertoi, että uusnatsit levittivät kaupungilla ”kuolinilmoituksia” aktivisteista. Lisäksi uusnatsit soittelivat uhkauspuheluita aktivisteille ja heidän perheilleen sekä hyökkäsivät ihmisten kimppuun. Natsit käyttivät metallikuulia ikkunoiden rikkomiseen ja tuhosivat autoja. Pimeällä ei ollut mitään asiaa mennä yksin kaupungille. Etenkin viikonloppuna uusnatsit kiertelivät autoilla partioimassa kaupunkia. Svenjan mukaan aina oli tarkasti mietittävä, että mihin juhliin voi osallistua ja minne ei voi mennä. Hänen mielestä kuitenkin pahinta oli, että uhkailut eivät ainoastaan koskettaneet nuorisoa ja aktivisteja, mutta myös heidän perheitään; vanhempia ja sisaruksia.

Kaikesta huolimatta Svenja vaikutti hyvin varmalta, että tilanne Bückeburgissa on viimein parantumassa ja antifasistinen vastarinta on tuottamassa tulosta. Sekä poliiseja, että uusnatseja vastaan kamppailu on ollut raskasta ja monia schaumburgilaisia antifasisteja vastaan ollaan nostamassa syytteitä. Pahimmassa tapauksessa erästä toveria uhkaa vankeustuomio. Kampanjointi schaumburgin antifasistien tukemiseksi jatkuu.

Lauantai-iltapäivä Bückeburgissa oli erittäin antoisa ja mielenkiintoinen. Uusien tovereiden tapaaminen ja yhteistyökuvioiden ja taktiikoiden punomisen lisäksi, Bückeburg tarjoaa erinomaisen esimerkin, miten tärkeää antifasistinen itsepuolustus on. Kun poliisi ei kykene ― tai ei halua ― suojella fasismia vastaan kamppailevia, on itsepuolustus ainoa vaihtoehto. Schaumburgissa poliittiset vaatimukset kaikuivat kuuroille korville ja vasta aktiivinen vastarinta on helpottanut tilannetta Bückeburgissa. Vaikka natsien läsnäolo kaupungissa on edelleen merkittävä, niin antifasistien tai muiden uusnatsien viharyhmään kuuluvien ei tarvitse enää pelätä kaupungilla itsensä, ystäviensä tai perheidensä puolesta.

Antifasistinen itsepuolustus ei ole ainoastaan tarpeellista, vaan myös välttämätöntä.

 

Lisätietoa täältä:

antifasolibbg.noblogs.org

Lue myös:

Varis: Solidaarisuutta Bückeburgin antifasisteille – antifasistinen itsepuolustus on oikeutettua ja välttämätöntä!