Ukrainassa, kuten monissa muissakin Itä-Euroopan maissa, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt sekä LGBTI-tapahtumat ovat tämän tästä uusnatsien ja äärikansallismielisten hyökkäysten kohteena. Viime vuonna Kiovan pride-marssi keskeytettiin pian lähtönsä jälkeen, kun natsit hyökkäsivät marssijoiden kimppuun. Myös tämän vuoden kesäkuun 12. päiväksi suunniteltu Tasa-arvon marssi on jo saanut osakseen uhkauksia:
“Nykyisin meidät on pakotettu hyväksymään LGBT-marssit ja-festivaalit ja liittymään siten syntisten riveihin. Ketkä siis tullaan yhdistämään tänä sapattina toisiinsa? Moraalittomat kummajaiset, pellet ja turmeltuneet yhdistetään niihin, jotka ovat kunniallisia ja arvokkaita sekä kunnioittavat ja rakastavat naapuriaan – sotureihin, jotka uhrasivat elämänsä ja terveytensä turvatakseen rauhan tässä maassa”, julistaa Ukrainalaisten nationalistien järjestö OUN tiedotteessaan.
Äärikansallismielisen Oikean sektorin puhemies Artem Skoropadsky kommentoi tiedotetta facebookissa: “Kollegamme OUN-liikkeessä julkaisivat väkevän tiedotteeen Kiovan homoparaatista. Lyhyesti sanottuna kesäkuun 12. päivä Kiovassa tullaan näkemään verilöyly. Marssin järjestäjillä on vielä aikaa peruuttaa tapahtuma.”
Ukrainalaiset uusnatsit huutamassa “Kuolkaa! Kuolkaa! Kuolkaa!” ja heittelemässä kiviä LGBT-mielenosoitukseen maaliskuussa 2016 (lähde: lgbtq Nation).
Ukrainan historian ensimmäinen pride-paraati järjestettiin vuonna 2013. Vuonna 2014 valmisteltiin kattavaa työpaikkasyrjinnän kriminalisoivaa lakipakettia, mutta se vedettiin takaisin ja otettiin uudelleen käsittelyyn ilman sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä koskevaa suojelua.
TAUSTAA: Oikeistopopulismi, uusfasismi, antifeminismi
Oikeistopopulististen liikkeiden propagandan ja ideologian perusta on vastakkainasettelun luominen ja kärjistäminen läntisen ja islamilaisen kulttuurin välillä.* “Läntiseen yhteisöön” sitoutumisen seurauksena oikeistopopulistiset liikkeet ovat omaksuneet myös joitakin liberalismin periaatteita – kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudellisen aseman – osaksi konservatiivista, kansallismielistä retoriikkaansa silloin (ja ainoastaan silloin) kun näitä on pystytty käyttämäään länsimaisen ja islamilaisen kulttuurin yhteensovittamattomuuden “osoittamiseen”. Varsinaisen poliitikan tasolla oikeistopopulistit ovat kuitenkin pitäneet kynsin hampain kiinni heteronormatiivisesta ydinperheestä, jota he pitävät yhteiskunnan ainoana kelvollisena perusyksikkönä, ja jarruttaneet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman parantamista. Kun naisten itsenäisyys, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet, tai niin sanottu vapaamielinen seksuaalimoraali uhkaavat ydinperhe- ja avioliittoinstituutiota tai “isän valtaa”, oikeistopopulistit paljastavat todelliset kasvonsa. Suomessa tämä nähtiin muun muassa sukupuolineutraalin avioliittolain yhteydessä, jolloin 35 Perussuomalaisten kansanedustajaa 36:sta äänesti sukupuolineutraalia avioliittolakia vastaan.
Jos oikeistopopulististen liikkeiden asemoituminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaan on puhtaan opportunistinen, niin historiallisen fasismin ja natsismin perinteitä jatkavien liikkeiden suhtautuminen on yksiselitteisen vihamielinen. Uusfasististen ja -natsististen liikkeiden ideologioiden keskiössä ei niinkään ole “läntinen yhteisö” (ja sen suhde islamilaisiin kulttuureihin), vaan puhdas ja yhtenäinen kansakunta tai rotu ja totalitaarinen kansallisvaltio. Viholliskuvista uhkaavimpia ovat kansakunnan rodullista ja poliittista yhtenäisyyttä uhkaavat “sisäiset viholliset” – poliittinen oppositio ja antifasistit, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, itsenäiset naiset, juutalaiset, muslimit jne. – jotka on murskattava ilman kompromisseja. Suomessa homovastaisuutta ajaa aggressiivisesti muun muassa uusnatsistinen Suomen vastarintaliike, joka yhdistettiin kaasuiskuun Helsingin pride-kulkueeseen vuonna 2010. Järjestön entinen johtaja Henrik Holappa kertoi Ylelle antamassaan haastattelussa, että hän epäilee natsien olleen vastuussa myös Oulun ylioppilaskuntaan kohdistuneesta seksuaalivähemmistöjen vastaisesta polttopullohyökkäyksestä vuonna 2010 sekä Seta Ry:n Helsingin toimiston tärvelemisestä samana vuonna.
Uusnatsit rikkoivat Helsingin Setan toimiston ikkunat heinäkuussa 2010. Oveen jätettiin merkiksi uusnatsien käyttämät symbolit, kelttiristi ja hakaristi.
Vaikka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema onkin joiltain osin erilainen oikeistopopulistien ja uusfasistien maailmankuvissa, hyökkäävä antifeminismi on koko äärioikeistoa yhdistävä linja. Jos oikeistopopulistit muuntavatkin feministisiä teemoja osaksi muslimivastaista demagogiaansa, he eivät koskaan puhu feminismistä sinänsä vaan epämääräisesti tasa-arvosta tai oikeuksista. Tämä johtuu feminismin historiallisesta yhteydestä sosialistiseen työväenliikkeeseen sekä antirasistisiin ja antifasistisiin liikkeisiin: feminismi on osa “kulttuurimarxilaista salaliittoa isänmaata vastaan”. Itseorganisoituneet naiset sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt menevät vapauden tavoittelussaan liian pitkälle kyseenalaistaessaan patriarkaalisuuden, kansallisuuden, valtion ja markkinoiden kaltaiset konservatiivisen maailmankuvan perusteet.
* Länsimaisen ja islamilaisen maailman välisen vastakkainasettelun lisäksi toinen oikeistopopulistinen ideologinen tukipilari on vastakkainasettelu puhtaan, maalaisromanttisen, arvoiltaan konservatiivisen ja kansallismielisen kansan sekä korruptoituneen, byrokraattisen, arvoliberaalin, ja maahanmuuttoa tukevan eliitin välillä. (takaisin ylös)
Mikael Brunila (2016) Kaksi Eurooppaa, kaksi äärioikeistoa, Peruste 2/2013, Vasemmistofoorumi (teksti luettavissa pdf-muodossa)
Jouko Jokisalo (2016) Euroopan radikaali oikeisto, Into kustannus