Tag Archives: uusfasismi

Suomen Sisu ei saanut ämpäreitä kaupaksi Seinäjoella. Rajakit kuihtumassa pois?

13335697_1715837531991350_2697367194989331260_n

Suomen Sisu yritti houkutella kansaa kuuntelemaan uusfasistista kiihotusta ilmaisilla ämpäreillä Seinäjoella 11.6.2016.

Kansanedustaja Olli Immosen johtama Suomen Sisu on pyrkinyt viime vuodesta asti laajentumaan voimakkaasti Helsingin kabineteista kaduille ja toreille ympäri Suomenmaata. Viikonlopun ”Sisuareena” Seinäjoella lässähti totaalisesti ilmaisista ämpäreistä huolimatta. Paikalla oli loppujen lopuksi puhujien ja toimittajien lisäksi ainoastaan muutama järjestön ulkopuolinen kuuntelija ja järjestäjille jäi roppakaupalla ilmaiseen jakoon hankittuja ämpäreitä. Sisulaisten toiminta näyttää keskittyvän katupartioihin ja kuolevaan Rajat kiinni –liikehdintään.

Suomen sisu (SS) on perussuomalaisen paikallispoliitikko Teemu Lahtisen perustama äärikansallismielinen järjestö, joka on pyrkinyt jäljittelemään uusfasistista politiikkaa Manner-Euroopasta. Puhe on käännetty rodusta ”kulttuurien yhteentörmäykseen” ja toiminta valkoisen vallan keikoista mediavaikuttamiseen. SS on pyrkinyt yhdistämään 1990-luvun hajanaista kansallismielistä kenttää ja toimimaan tämän liikkeen veturina. 2000-luvun lopussa Sisun toiminta vaikutti kuihtuvan kokoon Jussi Halla-ahon ympärille rakennetun hommaeliitin lähdettyä täysin voimin Perussuomalaisten politiikkaan ja sisulaisten kokoontumispaikkana toimineiden Hommakerhojen kuihduttua parin ihmisen maailman pahentamiseksi tuopin äärellä. Monet SS:n jäsenet ovat valittaneet, että toimintaa ei ollut Helsingin ulkopuolella satunnaisista Hommakerhoista huolimatta. Syksyllä 2015 SS yritti saada muutoksen tähän ja järjestäytyi maakuntien mukaan piireiksi.

Sisuareena oli Suomen Sisun Etelä-Pohjanmaan piiripäällikkö Juha Mäenpään epätoivoinen yritys jatkaa viime syksynä alkanutta Rajat kiinni (ts. rajakki) –liikehdintää. Kuten kuvista voi nähdä ei ämpäreitä mennyt kaupaksi, pomppulinnassa ei hyppinyt lapsia ja arvottavaksi tarkoitettu jopokin taisi mennä suoraan sisun johtoportaalle. Sisuareenan epäonnistuminen on selkeä merkki Rajat kiinni -liikehdinnän kuihtumisesta myös isompien kaupunkien ulkopuolella. Tulemme lähitulevaisuudessa julkaisemaan kattavamman artikkelin Rajat kiinni -liikkeen tähänastisesta historiasta, mutta sitä ennen muutama sananen erityisesti sisulaisten osallistumisesta viimeisen vuoden aikaiseen rasistiseen liikehdintään.

Suomen Sisun ämpärit olivat kuin äärioikeistolaisen järjestön lupaukset: tyhjää täynnä. Ämpärit menivät yhtä huonosti kaupaksi kuin nationalistinen ja rasistinen sanoma.

Viime syksyn lukuisia rasistisia mielenosoituksia seurasi sisäistä kiistelyä siitä, kuka saa järjestää mielenosoituksia ja miten ne pitäisi tehdä. Huonoissa väleissä ovat olleet etenkin Rajat kiinni perustajien Susanna Kaukisen ja Pekka Kemppaisen johtama Helsingin fraktio, Tampereen Rajat kiinni -fraktio, jossa johtavissa asemissa on lukuisia sisulaisia virpojia vihaavasta Terhi Kiemungista Soldiers of Odin partioija Ari Leinoon ja vegaanikauppiaana epäonnistuneeseen Marco DeWittiin. Kolmas ryhmä on Kaukisen ja Kemppaisen sekoiluun kyllästyneitä sisulaisia, jotka järjestivät Helsingissä mielenosoituksia nimellä ”Jotain rajaa”. Sisulaisten asemoituminen tähän kiistaan on vaihteleva. Esimerkiksi Varsinais-Suomen piiripäällikkö, homovastaisen Hetero Priden järjestämisestä muistettu salolainen Jani “homoisin kaveri” Salomaa on ollut sekä aloittamassa Rajat kiinni –mielenosoituksia että mukana FDL:n tapahtumissa, ”Jotain rajaa” –mielenosoituksissa ja ”Suomi ensin –kansanliikkeessä”. Salomaa myös tukee Soldiers of Odinin toimintaa, jonka ydinajatus on tuoda väkivaltarikolliset ja huumeiden käyttäjät uhkailemaan ohikulkijoita kaduille.

Suomen Sisun puheenjohtaja Olli Immonen puhui lähinnä oman järjestönsä aktiiveista koostuvalle harvalukuiselle yleisölle.

Sisulaiset ovat myös järjestäneet omia mielenosoituksia, esimerkiksi Rovaniemellä 8.4.2016 ja hyvin pienimuotoisen toritapahtuman Kauhavalla 21.11.2015. Näitä poliittisesti merkittävämpi tapahtuma on ollut itsenäisyyspäivän 612-soihtumarssi, jota sisulaiset ovat olleet aktiivisesti mukana järjestämässä ja joka on entisen natsijohtaja Esa Henrik Holapan mukaan natsijärjestö Suomen vastarintaliikkeen (Svl) alulle panema. Holapan mukaan Svl on ollut tapahtuman viestinnässä annetun kuvan vastaisesti natsimarssin aktiivinen ja pääasiallinen järjestämä. Mielenosoituksen tavoitteena on kerätä kaikki ”kansallismieliset” yhteen soihtumarssiin, jotta Svl voisi vaivihkaa edistää haavettaan natsidiktatuuri Kalmarin unionista. Sisulaisten johtaja Immonen muistetaan myös yhteiskuvista natsijärjestö Svl:n edustajien kanssa Eugen Schauman haudalta lähes tasan vuosi sitten kesäkuussa 2015. Monilla paikkakunnilla sisulaiset ovat aktiivisesti mukana katupartiotoiminnassa joko Soldiers of Odinin riveissä tai erilaisissa paikallisissa ryhmissä. Etelä-Pohjanmaalla toimiva 105th Guardians esimerkiksi larppaa viikinkien sijaan temppeliritareita. Tampereella SS:n Pirkanmaan piirin varapuheenjohtaja Ville Kuusinen (Terhi Kiemungin poika) on vuokrannut Soldiers of Odinin kerhotilat nimiinsä.

Ukraina: Natsit ja kansallismieliset uhkaavat muuttaa Kiovan pride-paraatin verilöylyksi

Ukrainassa, kuten monissa muissakin Itä-Euroopan maissa, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt sekä LGBTI-tapahtumat ovat tämän tästä uusnatsien ja äärikansallismielisten hyökkäysten kohteena. Viime vuonna Kiovan pride-marssi keskeytettiin pian lähtönsä jälkeen, kun natsit hyökkäsivät marssijoiden kimppuun. Myös tämän vuoden kesäkuun 12. päiväksi suunniteltu Tasa-arvon marssi on jo saanut osakseen uhkauksia:

“Nykyisin meidät on pakotettu hyväksymään LGBT-marssit ja-festivaalit ja liittymään siten syntisten riveihin. Ketkä siis tullaan yhdistämään tänä sapattina toisiinsa? Moraalittomat kummajaiset, pellet ja turmeltuneet yhdistetään niihin, jotka ovat kunniallisia ja arvokkaita sekä kunnioittavat ja rakastavat naapuriaan – sotureihin, jotka uhrasivat elämänsä ja terveytensä turvatakseen rauhan tässä maassa”, julistaa Ukrainalaisten nationalistien järjestö OUN tiedotteessaan.

Äärikansallismielisen Oikean sektorin puhemies Artem Skoropadsky kommentoi tiedotetta facebookissa: “Kollegamme OUN-liikkeessä julkaisivat väkevän tiedotteeen Kiovan homoparaatista. Lyhyesti sanottuna kesäkuun 12. päivä Kiovassa tullaan näkemään verilöyly. Marssin järjestäjillä on vielä aikaa peruuttaa tapahtuma.”

Ukrainalaiset uusnatsit huutamassa “Kuolkaa! Kuolkaa! Kuolkaa!” ja heittelemässä kiviä LGBT-mielenosoitukseen maaliskuussa 2016 (lähde: lgbtq Nation).

Ukrainan historian ensimmäinen pride-paraati järjestettiin vuonna 2013. Vuonna 2014 valmisteltiin kattavaa työpaikkasyrjinnän kriminalisoivaa lakipakettia, mutta se vedettiin takaisin ja otettiin uudelleen käsittelyyn ilman sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä koskevaa suojelua.

TAUSTAA: Oikeistopopulismi, uusfasismi, antifeminismi

Oikeistopopulististen liikkeiden propagandan ja ideologian perusta on vastakkainasettelun luominen ja kärjistäminen läntisen ja islamilaisen kulttuurin välillä.* “Läntiseen yhteisöön” sitoutumisen seurauksena oikeistopopulistiset liikkeet ovat omaksuneet myös joitakin liberalismin periaatteita – kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudellisen aseman – osaksi konservatiivista, kansallismielistä retoriikkaansa silloin (ja ainoastaan silloin) kun näitä on pystytty käyttämäään länsimaisen ja islamilaisen kulttuurin yhteensovittamattomuuden “osoittamiseen”. Varsinaisen poliitikan tasolla oikeistopopulistit ovat kuitenkin pitäneet kynsin hampain kiinni heteronormatiivisesta ydinperheestä, jota he pitävät yhteiskunnan ainoana kelvollisena perusyksikkönä, ja jarruttaneet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman parantamista. Kun naisten itsenäisyys, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet, tai niin sanottu vapaamielinen seksuaalimoraali uhkaavat ydinperhe- ja avioliittoinstituutiota tai “isän valtaa”, oikeistopopulistit paljastavat todelliset kasvonsa. Suomessa tämä nähtiin muun muassa sukupuolineutraalin avioliittolain yhteydessä, jolloin 35 Perussuomalaisten kansanedustajaa 36:sta äänesti sukupuolineutraalia avioliittolakia vastaan.

Jos oikeistopopulististen liikkeiden asemoituminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaan on puhtaan opportunistinen, niin historiallisen fasismin ja natsismin perinteitä jatkavien liikkeiden suhtautuminen on yksiselitteisen vihamielinen. Uusfasististen ja -natsististen liikkeiden ideologioiden keskiössä ei niinkään ole “läntinen yhteisö” (ja sen suhde islamilaisiin kulttuureihin), vaan puhdas ja yhtenäinen kansakunta tai rotu ja totalitaarinen kansallisvaltio. Viholliskuvista uhkaavimpia ovat kansakunnan rodullista ja poliittista yhtenäisyyttä uhkaavat “sisäiset viholliset” – poliittinen oppositio ja antifasistit, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, itsenäiset naiset, juutalaiset, muslimit jne. – jotka on murskattava ilman kompromisseja. Suomessa homovastaisuutta ajaa aggressiivisesti muun muassa uusnatsistinen Suomen vastarintaliike, joka yhdistettiin kaasuiskuun Helsingin pride-kulkueeseen vuonna 2010. Järjestön entinen johtaja Henrik Holappa kertoi Ylelle antamassaan haastattelussa, että hän epäilee natsien olleen vastuussa myös Oulun ylioppilaskuntaan kohdistuneesta seksuaalivähemmistöjen vastaisesta polttopullohyökkäyksestä vuonna 2010 sekä Seta Ry:n Helsingin toimiston tärvelemisestä samana vuonna.

Uusnatsit rikkoivat Helsingin Setan toimiston ikkunat heinäkuussa 2010. Oveen jätettiin merkiksi uusnatsien käyttämät symbolit, kelttiristi ja hakaristi.

Vaikka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema onkin joiltain osin erilainen oikeistopopulistien ja uusfasistien maailmankuvissa, hyökkäävä antifeminismi on koko äärioikeistoa yhdistävä linja. Jos oikeistopopulistit muuntavatkin feministisiä teemoja osaksi muslimivastaista demagogiaansa, he eivät koskaan puhu feminismistä sinänsä vaan epämääräisesti tasa-arvosta tai oikeuksista. Tämä johtuu feminismin historiallisesta yhteydestä sosialistiseen työväenliikkeeseen sekä antirasistisiin ja antifasistisiin liikkeisiin: feminismi on osa “kulttuurimarxilaista salaliittoa isänmaata vastaan”. Itseorganisoituneet naiset sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt menevät vapauden tavoittelussaan liian pitkälle kyseenalaistaessaan patriarkaalisuuden, kansallisuuden, valtion ja markkinoiden kaltaiset konservatiivisen maailmankuvan perusteet.

* Länsimaisen ja islamilaisen maailman välisen vastakkainasettelun lisäksi toinen oikeistopopulistinen ideologinen tukipilari on vastakkainasettelu puhtaan, maalaisromanttisen, arvoiltaan konservatiivisen ja kansallismielisen kansan sekä korruptoituneen, byrokraattisen, arvoliberaalin, ja maahanmuuttoa tukevan eliitin välillä. (takaisin ylös)

Lähteet:
Fasistien ja konservatiivien näkemyksiä sukupuolesta (Varis-verkosto)

Mikael Brunila (2016) Kaksi Eurooppaa, kaksi äärioikeistoa, Peruste 2/2013, Vasemmistofoorumi (teksti luettavissa pdf-muodossa)

Jouko Jokisalo (2016) Euroopan radikaali oikeisto, Into kustannus

Perussuomalaiset liukuvat kohti 1930-lukua

Soini pulassa. Tynkkynen Ruotsissa uusfasistien kanssa

Perussuomalaisten kehitys kohti avoimempaa fasismia on ollut silmiin pistävää hallituspaikan varmistuttua. Elinkeinoelämän talutusnuorassa kulkeva perusporvarihallitus on ajamassa törkeitä leikkauksia työväenluokkaa kohtaan niin Suomessa kuin maailmallakin. Samaan aikaan Perussuomalaiset kansanedustajat ja puoluetoimijat liukuvat askel askeleelta äärioikealle turvaamaan kapitalismin etuja “kansallisen yhtenäisyyden” verukkeella syyttäen leikkauksia vastustavia tai pakolaisia auttavia ”maanpetturuudesta”. Immosen harjaaminen jäi Soinilta haaveeksi ja nyt nuorisojärjestökin vaikuttaa karkaavan Soinin käsistä. Viikonloppuna 11.-13. syyskuuta 2015 Perussuomalaiset nuoret Sebastian Tynkkysen johdolla ovat vierailleet uusfasismista syytetyn Ruotsidemokraattien nuorisojärjetön (SDU) konferenssissa. Lauantaina 12.9.2015 koko SDU erotettiin Ruotsidemokraateista, kun se valitsi uuden puheenjohtajan, joka olisi jatkanut uusfasistien linjalla. Tynkkynen puolustelee sosiaalisessa mediassa SDU:n uusfasisteja ja syyttää Ruotsidemokraatteja epädemokraattisuudesta.

Tynkkynen hieroo suhteita Ruotsidemokraateista erotettuun uusfasisti Gustav Kasselstrandiin.

Puolueen rahoilla itsenäiset nuorisojärjestöt?

Sveriges Radio Sisuradio uutisoi torstaina, että ps-nuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen [ja varapuheenjohtaja Aleksi Hernesniemi] vierailevat SDU:n konferenssissa 11.-13. syyskuuta 2015. Tynkkynen on Perussuomalaisten 3. varapuheenjohtaja, mutta silti hän kehtaa väittää Sisuradion haastattelussa että ps-nuoret on “itsenäinen nuorisojärjestö” ja vakuuttaa että uusfasistien kanssa vehkeilyyn ei ole kysytty lupaa Perussuomalaisilta. Samaan aikaan ps-nuoret ovat itkeneet kyllästymiseen asti siitä, että Opetus- ja kulttuuriministeriö ei myöntänyt pikkuruiselle ps-nuorille samanlaisia satojen tuhansien eurojen tukia kuin muille poliittisille nuorisojärjestöille, joilla on oikeaa toimintaa ja kampanjoita. Ps-nuorten toiminnassa on vain jotain kymmeniä toimijoita ja järjestön viestintä perustuu valheiden levittämiseen ja sen kautta provosointiin. Viime toukokuussa iso liuta SDU:n aktiiveja – mukaan lukien Tynkkysen yhteistyökumppani SDU:n puheenjohtajana vuosina 2011-2015 toiminut Gustava Kasserlstrand – sai potkut Ruotsidemokraateista sen takia, että emopuolue piti näitä uusfasisteina.

Ruotsidemokraattien nuorisojärjestö – yhteistyötä fasistien ja elinkeinoelämän kanssa

Ruotsidemokraattien nuorisojärjestö on ollut viime vuosina vakavassa konfliktissa emopuolueen kanssa, jonka johdosta lukuisia SDU:n aktiiveja sai viime toukokuussa potkut Ruotsidemokraateista. Viralliseksi selitykseksi Ruotsidemokraatit tarjosivat näiden vehkeilyä uusnatsien ja uusfasistien kanssa. SDU:n puheenjohtaja vuosina 2011-2015 Gustav Kasselstrand ja varapuheenjohtaja William Hahne ovat viime vuosina toteuttaneet uusfasistista politiikkaa ja toimineet yhteistyössä muun muassa seuraavien tahojen kanssa: uusnatsistinen Nordiska Ungdom –järjestö; uusfasistinen Motpol –ajatushautomo; uusfasistinen ja identitaarinen Fria Tider –julkaisu; italialainen fasistinen La Destra; ranskalainen Front National, itävaltalainen FPÖ ja belgialainen Vlaams belang. Lisäksi SDU ja Kasselstrand ovat tukeneet lukuisia potkut saaneita Ruotsidemokraatteja, joita on syytetty vehkeilystä natsien kanssa. Esimerkiksi vuonna 2013 Patrik Ehn sai potkut yhteyksistään saksalaisen uusnatsipuolue NPD:n kanssa. Vuonna 2012 Ruotsidemokraattien kansanedustajat Erik Almqvist ja Kent Ekeroth aseistautuivat rautaputkilla hyökkäämään humalaisen ei tarpeeksi ruotsalaisena pitämänsä henkilön kimppuun Tukholman keskustassa. Rautaputkiskandaalina tunnetussa tapahtumassa Ekeroth ja kumppanit solvasivat uhriaan rasistisesti ja nimittelivät tilanteeseen puuttunutta ohikulkevaa naista “pikku huoraksi”. Almqvista sai potkut eduskunnasta, mutta Ruotsidemokraatit palkkasivat hänet “mediakonsultiksi”. Kasselstrand puolusti molemmissa tapauksissa rasismiin ja fasismiin liitettyjä Ruotsidemokraatteja.

Ruotsidemokraattien sisäistä valtataistelua ja julkisivun kiillotusta

Sebastian Tynkkynen fasisti SDU uusfasismi natsi

Twitterissä Sebastian Tynkkynen sanoo rakastavansa Ruotsidemokraateista erotettuja uusfasisteja ja että he “kuuluvat yhteen”.

Ruotsidemokraattien (SD) historia on täynnä avointa ja piilotettu natsismia. Puolue on perustettu vuonna 1988 fasistisen Bevara Sverige Svenskt (suom. ”Säilytä Ruotsi ruotsalaisena”) ryhmän rippeille, jonka toiminta muodostui vanhojen natsien ja fasistien yhteistyöstä. 1990-luvulla SD rahoitti valkoisen vallan musiikkiliikettä ja mahdollisti siten terroristisen natsiliikkeen kasvun. Vuonna 1997 perustettiin silloisen SDU:n alaryhmänä toimineen Nationell Ungdom ryhmän pohjalta Ruotsin vastarintaliike, joka on hitleristisen Suomen vastarintaliikkeen emojärjestö. Melkeinpä kaikilla ruotsalaisilla 2000-luvun natsiryhmillä on jonkinlaiset siteet 90-luvun SD:n nuorisojärjestöön.

Ruotsidemokraatit ovat viime vuosina siivonneet puoluetta urakalla, jotta voisivat uskottavasti nousta isoimmaksi porvaripuolueeksi Ruotsissa. Samaan aikaan kyse on myös SD:n puheenjohtaja Jimmie Åkessonin valtaklikin vallan säilyttämisestä ja mahdollisten ulkomaisten yhteistyökumppaneiden miellyttämisestä. Åkessonin johtama valtaklikki on noussut SD:n johtoon ensin valtaamalla nuorisojärjestön ja sitten SD:n Skånen piirijärjestön 2000-luvun alussa. Åkessonin esikuvana on toiminut Tanskan kansanpuolue ja sen kansalliskonservatiivinen ja kulttuurinationalistinen linja, jossa etnisyyteen perustuva erottelu on vaihdettu kulttuuriseen. Esimerkiksi Jussi Halla-ahon ajattelu on merkittävä näyte tällaisesta kulttuurinationalistisesta linjasta, jossa esimerkiksi muslimit esitetään kulttuurisesti uhkana ja yhteen sovittamattomana kaikelle eurooppalaiselle (ns. Eurabia-salaliittoteoria).

Kasselstrand ja SDU:n varapuheenjohtaja William Hahne sijoittuvat Åkessonista nähden lähemmäksi 90-luvun Ruotsidemokraatteja. He puhuvat etnisestä nationalismista (”yhdestä kansasta”) ja rakentavat yhteistyöverkostoja fasististen ja uusfasististen puolueiden kanssa. Viime huhtikuussa Kasselstrand ja Hahne voittivat Ruotsidemokraattien Tukholman piirijärjestön vaalit ja asettivat sinne oman hallituksensa, jossa oli mukana uusnatseja ja uusfasisteja Nordiska Ungdomista ja Motpolista. Puheenjohtajaksi valitun Hahnen kampanja perustui Ruotsidemokraattien oikeistolaistamiseen ja tiiviimpään yhteistyöhön elinkeinoelämän kanssa. Vain kuukausi sen jälkeen, kun Hahne oli valittu Tukholman piirin puheenjohtajaksi, sai hän ja kuusi muuta SDU:n jäsentä potkut koko puolueesta. Tämän vuoden syksyllä sekä Kasselstrand että Ruotsidemokraatit ovat koittaneet patentoida nimen ”Sverigedemokratisk ungdom” taistelussa siitä kenellä on oikeus esiintyä sillä nimellä. Lauantaina 12.9.2015 Ruotsidemokraatit ottivat haltuunsa SDU:n nettisivut, sulkivat ne ja ilmoittivat että Kasselstrandin kätyrin Jessica Ohlsonin johtama SDU ei ole enää osa Ruotsidemokraatteja. Sosiaalisessa mediassa Tynkkynen on puolustanut Kasselstrandin uusfasistiklikkiä ja syyttänyt Ruotsidemokraatteja demokratian puuttesta.

Ultima Thule SDU sebastian tynkkynen perussuomalaiset

Ruotsalainen 90-luvun valkoisen vallan liikkeen artisti Ultima Thule esiintyi SDU:n konferenssissa. Ultima Thule esiintyi kesällä myös Ruotsidemokraattien johtokunnan juhlissa. Aatteellisesti Ruotsidemokraatit ja SDU eivät ole niin kaukana toisistaan kuin haluavat uskotella.

Uusfasismi ja identitaariliike

SDU:n suljettujen nettisivujen kuvailme muistutti kovasti erään 1930-luvun saksalaisen puolueen kuvastoa.

Kasselstrandin johdolla SDU on ottanut vaikutteita ympäri Eurooppaa vaikuttaneista fasistisista ja uusfasistista ryhmistä. Varsinkin Alain de Benoistin ja Julius Evolan ajattelu on vaikuttanut SDU:n politiikkaan. SDU on pyrkinyt valtavirtaistamaan identitaariliikkeen opetukset, joissa tärkeää ovat identiteetit puhtaasta kansallismielisyydestä ja eurooppalaisuudesta. Näitä uhkaavia tekijöitä ovat mm. Islam ja humanistiset tai vasemmistolaiset arvot. SDU:n kampanjoita ovat olleet esimerkiksi ”Rakastatko Ruotsia?; ”Eläintensuojelu” ja ”Ylpeä ruotsalainen”. Identitaariliike ei politiikassaan puhu avoimesti ihmisroduista, vaan pyrkii esittämään vanhat rotuteoriat puettuna kulttuuristen ja sosiaalisten ongelmien kautta. Esimerkiksi asuntopula, eläintenoikeudet tai homofobia esitetään kulttuurien yhteensovittamattomuutena, joka johtuu toiseudesta ja jota ei voi korvata muuten kuin taistelulla ”puhtaan isänmaan puolesta”.

Suomessa samanlaista ajattelua on pyrkinyt edistämään fasistisen Sarastus-julkaisun naisvihaaja Timo Hännikäinen. Hännikäinen oli esimerkiksi päävastuussa viime joulukuun 612 –natsimarssista, jota markkinoitiin suomenlipuilla ja joutsenten kuvilla. Tapahtuman järjestelyistä vastasivat kirjastopuukottajat Suomen vastarintaliikkeestä. Tapahtumaan osallistui natseja ja perussuomalaisia, ja sosiaalisessa mediassa mainoksia levittivät muun muassa Suomen sisulaiset. Suomen vastarintaliikkeen hyökättyä elokuussa 2015 Jyväskylän Sokoksella paikallisten kimppuun, on Hännikäinen tuominnut ja haukkunut Suomen vastarintaliikettä sekä ehdottanut maltillisemman identitaariliikkeen perustamista.

”Puoluejohto ei välitä jäsenten mielipiteistä.” Sisäistä demokratiaa ei ole.

Ruotsidemokraatteja ja Perussuomalaisia yhdistää fasismilla flirttailun ohella syvä sisäisen demokratian puute. Niin Åkesson kuin Soini sanovat ääneen vain asioita, joilla kuvittelevat kannatuslukemiensa nousevan. Kentän mielipide kiinnostaa kuitenkin vain sikäli että sillä voi kasvattaa omaa valtaa ja lunastaa paikan Audin takapenkiltä. Kasselstrandin sanoin, “puoluejohto ei välitä jäsenten mielipiteistä”.

Taannoin Yle uutisoi että persuissa muhii erovyöry. Elinkeinoelämän intressejä ajavan politiikan todellisuuden paljastuttua perussuomalaisten äänestäjille ja puoluetoimijoille ei Soinilla ole ollut oikein muita oljenkorsia, kuin antaa halla-aholaisten syyttää sotia pakenevia ihmisiä milloin mistäkin. On selvää, että Kokoomus ja Keskusta ottavat ilolla vastaan persujen fasistisen siiven aloitukset pakolaisten syyttämisestä leikkauksista. Vaikka pakolaisten kustannukset ovat promilleluokkaa valtion kustannuksista (esimerkiksi viime vuonna pakolaisten vastaanotto maksoi 30 miljoonaa euroa, kun eduskuntatalon remontti maksoi 270 miljoonaa) koittavat valtaa pitävät luoda vastakkainasetteluja työväenluokan sisälle, jotta viha ei kohdistuisi hallitukseen ja elinkeinoelämään vaan pelkoon toiseudesta ja keskiluokasta putoamisesta. Pakolaisten syyttämisen ohella hallitus tuntuu tuottavan liukuhihnalla perustuslain vastaisia aloitteita, joita ei liene edes tarkoitus toteuttaa. Toisaalta ottaen huomioon työ- ja oikeusministeri Jari Lindströmin (ps) epäpätevyyden työhönsä, tämä ei ole ihme.

Todennäköisesti Soinin jälkeen persujen puheenjohtajaksi nouseva puolustusministeri Jussi Niinistön menneisyys valkoisen vallan liikkeessä pelotti jo viime vuonna armeijan johtoa. Niinistön puolustusajattelua on kuvattu 1920-30 –lukumaiseksi eikä Niinistön demokratiakäsitys yhtään tuoreempi ole. Jussi Niinistö ei ole suostunut kommentoimaan kohua nostattanutta puolustusministeriön kansliapäällikön nimitystä, vaan on sen sijaan uhkaillut mediaa ja jättänyt vastaamatta kysymyksiin. Presidentti Sauli Niinistö luonnehti Jussi Niinistöä Ylen haastattelussa ”itsepäiseksi mieheksi”. Jussi Niinistö ei ole myöskään kommentoinut Immoskohua vaikka on persujen 1. Varapuheenjohtaja.

Jussi Niinistö kuului 90-luvulla Kansallinen Kulttuuririntama -järjestöön ja kirjoitti sen Valkoinen Rintama -lehteen.

Viholliskuvat paljastavat istumajärjestyksen

Immoskohun myötä persujen retoriikassa valtamediasta on tullut entistä enemmän ajojahtiin syyllistyvä poliittinen hirviö ja toreista tuomioistuimia. Kun tähän lisätään, että jo aiemmin feministit, vihreät ja vasemmistolaiset ovat olleet persujen ykkösvihollisia maahanmuuttajien ohella, niin saadaan realistinen kuva siitä, missä persut istuvat vuonna 2015.

Viholliskuvien kautta perussuomalaiset pyrkivät vahvistamaan omaa sosiaalikonservatiivista elinkeinoelämää myötäilevää liikettään, joka perustuu suomalaisen fasismin (jonka tutkimiseen Jussi Niinistön ura perustuu) tärkeimpään käytäntöön: kaikenlaisen vasemmistolaisuudeksi tai ennen vanhaan kommunismiksi määriteltävän vastustamiseen. Tähän sisältyvät sekä ay-liikkeet (joita mm. Packalén syyttää isänmaanpetturuudesta), feministit, pakolaisia auttavat, ympäristönsuojeljat että kaikenlainen mielenosoittaminen (Halla-aho: tankit Ateenan kaduille).

Fasismi ei koskaan ole ollut kapitalismin tai kapitalististen suhteiden vastustamista, vaan valtaan pyrkivä liike, joka perustuu kaiken vasemmistolaisena pidetyn vastustamiselle, kansallismielisyydelle, konservatiivisuudelle, salaliittoteorioille ja kontrollin lisäämiselle yhteiskunnassa. Nähtäväksi jää muodostuuko Perussuomalaisista puhtaan uusfasistinen tai fasistinen liike kun Soini vihdoin jättää laivan vai joutuvatko tynkkyset ja Suomen sisulaiset muodostamaan oman astetta radikaalimman kansallismielisen puolueen. Kävi miten kävi niin fasistisia ryhmiä ei tule hahmottaa toisistaan irrallisina ja riippumattomina ääripäinä, vaan osana samaa ympäristöä, jossa toisiinsa rihmastomaisesti liittyvät ryhmät ja ideologiat muovaavat ja mahdollistavat muiden samassa ympäristössä toimivien liikkeitä. Vastakkainasettelussa kansallismielisen reformismin ja radikalismin välillä on kyse lähinnä siitä näkevätkö fasistit, että heillä on aikaa reformisille vai tarvitaanko radikaalimpia tekoja tässä ja nyt. Esimerkiksi Breivikin ajattelu on huomattavasti lähempänä puolustusministeri Jussi Niinistöä puhumattakaan Halla-ahosta kuin kirjastopuukottajien hitlerismiä.

– Ella re Boukalas

LÄHTEET:

Lööw, Heléne. 2007. Det förflutnas skuggor. Kirjassa Brunt!: Nationalistisk och nazistisk mobilisering i vår närmaste omvärld under efterkrigstiden. Stockholm: Atlas.

Sverigedemokraternas svarta bok. 2014. Toim. M. Axelsson & K. Borg. Stockholm: Verbal.

HS: Ruotsidemokraatit siivoaa rivejään vallan toivossa – puolueen ja sen nuorisoliiton välille puhkesi avoin sota
http://yle.fi/uutiset/lehti_valokuva_todistaa_ruotsidemokraattien_yhteyden_uusfasisteihin/7919130
http://yle.fi/uutiset/ruotsidemokraatit_erotti_nuorisojarjestonsa_johdon__laheista_yhteistyota_aarioikeiston_kanssa/7957710
http://yle.fi/uutiset/nakokulma_taistelun_jalkeen/8299130
http://expo.se/2015/folj-sdu-topparnas-vag-till-uteslutning_6870.html
http://expo.se/2015/kasselstrand-akesson-1-0_6904.html
http://expo.se/2012/sdus-samarbetspartner-hyllar-fascister_4826.html
http://expo.se/2014/sdu-lamnar-europasamarbete_6539.html
http://www.expressen.se/nyheter/sa-ska-sd-bryta-med-ungdomsforbundet

Fasistien ja konservatiivien näkemyksiä sukupuolesta

Vuoden 2014 itsenäisyyspäivänä natsit ja uusfasistit kerääntyivät yhteiseen mielenosoitukseen Helsingissä. Mielenosoitusta oli organisoimassa Timo Hännikäinen, kiistelty oikeistokonservatiivi joka tunnetaan parhaiten naisvihastaan. Vuoden 2015 helmikuussa häneltä ilmestyi kirja Kunnia, joka keskittyy feminismin pelkoon. Miksi hän on astunut kaduille nyt ja miksi hän on päättänyt keskittyä feminismiin ja naisvihaan?

Lyhyt kuvaus konservatiivien ja fasistien maailmankatsomuksesta ja sen yhteydestä sukupuoleen on tarpeellinen. Fasistiseen maailmankatsomukseen sisältyy oman rodullisen ja etnisen kansan, kielen ja kulttuurin suojeleminen. Se perustuu maskuliinisuuteen (maskuliininen hegemonia), militarismiin, väkivaltaan ja hierarkkiseen järjestelmään, jossa perinteiset heteroseksuaaliset sukupuoliroolit näyttelevät tärkeää osaa. Ydinperhe on yhteiskunnan tukipylväs, jolle kaikki muu rakentuu. Naisen roolina pidetään äitinä olemista, lasten hoivaamista ja kodin ylläpitoa. Miehen rooliin kuuluu työskennellä kodin ulkopuolella ja toimia kotona perheen suojelijana tai soturina. Kaikkea mikä uhkaa tätä järjestystä pidetään vaarallisena. Ulkopuolisena vihollisena nähdään muun muassa maahanmuuttajat, erityisesti muslimit. Muslimeja pidetään uhkana valkoisen ja eurooppalaisen ylivallan jatkumolle. Yhteiskunnan sisäisenä uhkana nähdään lgbtqi-ihmiset (lesbot, homot, biseksuaalit, transsukupuoliset, queer-ihmiset ja intersukupuolinen), joita pidetään epäluonnollisina ja epämoraalisina, koska he eivät lisäänny heteroseksuaalisessa avioliitossa. Myös feminismi nähdään sisäisenä ideologisena uhkana, koska se uhkaa miesten asemaa perheissä. Feminismi ajaa sukupuolten tasa-arvoa ja kyseenalaistaa valkoisten miesten rakenteellisen vallan yhteiskunnassa.

Timo Hännikäinen julkaisi uuden Kunnia-kirjansa esipuheen jo joulukuussa 2014¹. Kirjan julkaisi Savukeidas-kustantamo. Savukeitaan omistaa Ville Hytönen ja Erno Selänne². Kunnian teemana on uhattu eurooppalainen maskuliinisuus. Hännikäinen on jo aiemmin julkaissut misogyynisen kirjan Ilman, joka ilmestyi vuonna 2009. Hän oli Helsingissä vuonna 2014 järjestetyn itsenäisyyspäivän mielenosoituksen pääjärjestäjä. Mielenosoitukseen osallistui 150 henkilöä, joiden joukossa natseja väkivaltaisesta Suomen vastarintaliikkeestä ja uusfasisteja Suomen Sisu -järjestöstä. Suurin osa mielenosoituksen järjestyksenvalvojista oli Suomen vastarintaliikkeestä. Hännikäisen provokatiivinen esipuhe tuoreeseen kirjaansa osoittaa hänen misogyyniset ja fasistiset ajatuksensa. Koska Hännikäinen luo konservatiivisia arvoja sukupuolen ja rodun suhteen, ja hänestä on tullut yksi uuden äärioikeiston ”mielipidejohtajista”, hänen tekstejään ei tulisi jättää huomiotta.

Hännikäinen toistaa vanhan kolonialistisen ideologian ajatuksia tekstissään. Hän haluaa suojella eurooppalaista kulttuuria ja sivilisaatiota sekä miehiä. Eurooppalaisen kolonialismin historia on pitkälti rakentunut väestön ja luonnonvarojen hallintaan siirtokunnissa. Kapitalismin takia kolonialismin olemassaolo jatkuu globalisoituneessa maailmassa. Hännikäinen ei siis tuo mitään lisää pöytään, vaan toistaa vanhaa tuttua eurooppalaisen kolonialismin historiaa. Samaan aikaan Hännikäinen luo kuvaa eurooppalaisesta miehestä uhrina, joka on menettämässä valtaansa. Siitä hän syyttää feminismiä. Feministiliikkeen Hännikäinen koittaa esittää syntipukkina yhteiskunnan rakenteelliselle rappeutumiselle. Lisäksi hän koittaa kääntää huomioon pois kapitalismin ongelmista. Jos yhteiskunnallinen rappetuminen halutaan kyseenalaistaa, tulisi huomio keskittää kapitalistiseen valtioon ja sen hallintakoneistoon.

Nationalismissa naiseus tai nainen symboloi usein valtiota. Suomen valtion symbolina toimii neitseellinen Suomi-neito, kuten esimerkiksi Venäjän symbolina on Äiti-Venäjä ja Ruotsissa Äiti-Ruotsi. Suhteellisen nuorena ja pienenä valtiona Suomen kansallisella identiteetillä on huono itsetunto. Hännikäinen kirjoittaa omasta uhriudestaan retoriikalla, joka saattaa vedota moniin suomalaisiin miehiin, jotka ovat marginalisoituja nykypäivän suurtyöttömyyden yhteiskunnassa. Uhriutumista on ennenkin käytetty nationalismin luomiseen. Esimerkiksi 90-luvun Balkanin sodissa serbi-nationalismi käytännössä rakennettiin uhriutumisen ympärille. Uhriutuminen juontaa juurensa köyhyyteen, saa lisävoimaa tyytymättömyydestä ja vihasta, varsinkin nuorten miesten keskuudessa. Hännikäinen puhuttelee näitä nuoria miehiä ja siteeraa Fight Clubia. Hännikäinen ei kuitenkaan ole sorrettu saatikka uhri. Hänen kirjojaan julkaistaan ja niistä keskustellaan mediassa, eikä hänen näkemyksiään sensuroida. Hän tietää mitä hän on tekemässä luodessaan eurooppalaista, valkoisen ylivallan mieheyttä. Hännikäinen on myös itse vahvistanut tämän facebookissa todetessaan, että ”tietenkin kirja [Kunnia] liittyy ’poliittiseen projektiini’, mikä se sitten mahtaakaan olla.”

Fasismi näkee viriiliyden, mieskuntoisuuden, tärkeänä osana maskulinisuutta. Vuoden 2009 kirjassaan Ilman Hännikäinen kirjoitti siitä, kuinka ei saa seksiä. Nyt uusimmassa kirjassaan asiat tuntuvat lähtevän lopullisesti käsistä. Hännikäinen ei ole viriili mies jota hänen ideologiansa kaipaa. Hän ei ole isä, eikä talon mies. Ei ole sattumaa, että sukupuolesta kirjoittaa Hännikäinen eikä islamista fanaattisesti kiinnostunut Jussi Halla-aho.

Usein kun nationalistisia ja fasistisia liikkeitä suunnitellaan, luodaan ja vahvistetaan, rakennetaan paitsi kuva toiseudesta, myös kuva ”toisista naisista” joka suhteutetaan ”omaan naiseen”. Suomessa erityisesti Suomen vastarintaliike (SVL) keskittyy miehiin ja maskuliinisuuteen. He käyttävät propagandassaa stereotyyppistä, rasistista ja seksististä kuvaa mustasta- tai muslimimiehestä raiskaajana. * Suomalaiset valkoiset naiset esitetään näiden ”toisten” miesten raiskausten uhreina. Vastajulkaistussa Helsingin Sanomien SVL:ää koskevassa artikkelissa kerrotaan, kuinka SVL:n sisäisellä keskustelufoorumilla pohditaan symboliikan käyttöä uusien jäsenten värväämisessä. Symbolit kuten hirttoköysi nähdään voimakkaana kuvastona, joita tulisi käyttää vain esimerkiksi jengiraiskausten yhteydessä. Raiskauksesta keskustellaan asiana, joka nostattaa voimakkaita tunteita – jopa halua lynkkauksiin – joten niitä käsiteltäessä propagandassa tulisi käyttää aggressiivisia kuvia⁴.

NSDAP:n propagandajuliste toisen maailmansodan ajalta

SVL:n artikkeleissa naiset määritellään ainoastaan suhteessa miehiin: sinkkuina, yksinhuoltajaäiteinä ja vaimoina. Kansallissosialistinen nainen on sinkkuna ”moraalinvartija”, ”yksinhuoltajaäitinä” hän tukee lastaan kaikessa, mutta ainoastaan ”vaimona” hän tukee aviomiestään ja lapsiaan. Voimakkaana naisena ja äitinä hän edistää kansallissosialistista ideologiaa⁵. Homoseksuaalisuus ja ydinperheen rappeutuminen nähdään jälleen isona uhkana valkoiselle rodulle⁶.

Patriarkaatti, erityisesti valkoisen ylivallan patriarkaatti, määrittelee sukupuolen binäärisellä miehen ja naisen akselilla. Se asettaa valkoisen eurooppalaisen miehen ylivertaiseksi. Muunlaiset maskulinisuudet esitetään eläimellisinä, petomaisina ja kontrolloimattomina – uhkana valkoiselle maskuliinisuudelle – jolla on kaikesta militanttiudestaan, voimakkuudestaan ja aseistaan huolimatta yksi heikkous: sen naiset (heikompi sukupuoli). Joten vaikkakin valkoisten miesten (esimerkiksi SVL:n) tulee aseistaa itsensä ja valmistautua rotusotaan, heidän naistensa turvallisuus täytyy varmistaa, koska naiset voidaan raiskata tuottamaan ”toisten” lapsia jotka ovat epäpuhtaita. Tästä syystä kontrolloidakseen kansallista ja rodullista puhtautta, naiset täytyy turvata ja heitä pitää pystyä kontrolloimaan ja valvomaan. ”Toisia” naisia ei nähdä samanvertaisena uhkana, koska heidät esitetään ja nähdään seksuaalisina objekteina.

Esimerkiksi serbialainen fasismi levisi pitkälti laajojen mediakampanjoiden ansiosta, joihin SVL useasti viittaa. Serbialaisten sotilaiden harjoittama naisten raiskaus ja murhaaminen oli suunniteltua ja osa heidän fasistista ideologiaansa. Serbialainen kulttuuri, kuten suurin osa muistakin euroopplaisista kulttuureista, on patrilineaarinen, joka tarkoittaa että perheen ja etnisyyden nähdään jatkuvan isän kautta. Serbien perustamien raiskausleirien tarkoituksena oli luoda uusi serbisukupolvi raiskaamalla bosnialaisia ja kroatialaisia naisia, lähinnä muslimeita. Konfliktin kaikki osapuolet käyttivät raiskauksia aseena, mutta eivät niin systemaattisesti kuin Serbian armeija. Kuva ”toisesta” naisesta ”serbialaisen” naisen kanssa luotiin ennen sotaa ja sen aikana. ”Serbialainen” nainen nähtiin myös yhden uskonnon naisena, koska suurin osa raiskatuista naisista oli muslimeja. Serbimiesten tekemiä serbinaisten raiskauksia kotona piiloteltiin ja niistä ei puhuttu. Nationalistiset ideat olivat tiukasti sidottu sukupuoleen⁷.

Myös perinteisessä italialaisessa fasismissa patriarkaatin rooli ja maskuliinen hegemonia olivat tärkeitä arvoja, jotka vakiinnutettiin osaksi poliittista ideologiaa. Nykypäivän eurooppalaisissa konservatiivisissa ja fasistisissa ideologioissa ylläpidetään yhtälailla perinteisiä arvoja, jotka olivat olemassa jo esimodernissa maailmassa. Feminismin katsotaan uhkaavan näitä arvoja. Vuonna 2011 massamurhaaja Anders Behring Breivikin manifestissa (jossa viitataan myös suomalaisiin äärikansallismielisiin ryhmiin) listataan feminismi yhtenä tuhoisimpana ”kulttuuri-marxismin” elementtinä, joka uhkaa eurooppalaista sivilisaatiota⁸.

Breivik kirjoitti ”Tänään Euroopan feminisaatio, joka on levinnyt nopeasti 1960-luvulta alkaen, jatkaa voimistumistaan. Todellakin, nykypäivän radikaalifeministisellä hyökkäyksellä muslimien massamaahanmuuton tukemiseksi on rinnakkaiset antikolonialistiset tavoitteet. Tämä nykyinen hyökkäys on osa sata vuotta jatkunutta pyrkimystä tuhota perinteiset eurooppalaiset rakenteet, koko eurooppalaisen kulttuurin perusta”. Myöskin ”Euroopan kulttuurin feminisaatio on lähes valmis. Ja viimeiset miesten dominoimat turvapaikat, poliisivoimat ja armeija, ovat hyökkäyksen alla”. ”Eurooppalaisen sivilisaation kohtalo riippuu eurooppalaisten miesten sinnikkäästä Poliittisesti Korrektin feminismin vastustamisesta”.

On tärkeää kuitenkin huomioida että eri oikeisto- ja fasistiryhmillä on erilaisia näkemyksiä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Esimerkiksi Finnish Defence League (FDL) – joka yritti vakiinnuttaa itseään Suomeen muutama vuosi sitten – on rasistinen ja muslimivastainen, mutta asemoi itsensä homojen puolelle⁹. Fasisti- ja rasistiryhmät (tai valtiot) saattavat käyttää marginalisoituja tai sorrettuja ryhmiä, edistääkseen ”toisten” (eli tässä tapauksessa muslimien) uhkakuvaa. Kun huomioi heidän väkivaltaiset ja hierarkkiset maailmankuvansa, näkee että tämä on vain propagandatyökalu, ei jotain mistä he oikeasti välittävät.

Timo Hännikäinen pyrkii muokkaamaan julkista keskustelua luomalla feminimistä uhan. Miksi hän ei keskity maahanmuuttoon tai LGBTQI-ihmisiin ultrakonservatiivisessa politiikassaan? Hänen ei tarvitse. Transsukupuoliset ihmiset pakkosterilisoidaan jo nyt Suomen lain voimalla. Suomen hallitus harjoittaa jo rakenteellista rasismia ja rasistinen termi ”maahanmuuttokritiikki” on jo vakiintunut yhteiskunnalliseen keskusteluun. Suomessa feminismillä ei ole yhtä vahvaa asemaa yhteiskunnassa kuin esimerkiksi Ruotsissa. Suomen valtio ylläpitää kansallista mielikuvaa siitä, että sukupuolet ovat tasa-arvoisia. Tasa-arvoa mittarina käytetään naispresidenttiä, mutta myös mielikuvaa ”vahvasta suomalaisnaisesta”. Sukupuolittunut väkivalta Suomessa – jota on läsnä kaikissa yhteiskuntaluokissa – on laajalle levinnyt ongelma kodeissa, eikä sitä hoideta saatikka siitä puhuta kunnolla. Kapitalismiin sisäänrakennetut ongelmat, kuten epätasa-arvo ja köyhyys luodaan ideologialla ja tuotantovälineiden yksityisellä omistuksella, on niiden omistaja sitten valtio tai yksityinen kapitalisti. Nykyisyyttä suojaa poliisi ja armeija niille luodulla väkivaltamonopolilla. Kapitalistisen yhteiskunnan ongelmat työttömyydestä pakkotyöhön ja yleinen epävarmuus vaikuttavat ennen kaikkea alimpien yhteiskuntaluokkien ihmisiin – työttömiin, maahanmuuttajiin, queer-ihmisiin, naisiin ja miehiin – eri tavoilla. Tähän antifasistien, antirasistien ja feministien huomion tulisi keskittyä.

—

* Islamista puhuttaessa on on tärkeää erottaa islam uskontona ja islamismi poliittisena ideologiana. Esimerkiksi Kurdinaiset taistelevat islamismia vastaan Syyriassa ja samaan aikaan rakentavat yhteisöjään muslimien kanssa ^3..

1. hxxp://sarastuslehti.com/2014/12/20/mies-ja-moderni-elama-tulevan-kirjan-johdanto/

2. http://www.savukeidas.com/kustantaja/

3. http://rojwomen.org/2014/10/08/kurdish-female-fighters-and-kobane-style-revolution/

4. http://www.hs.fi/sunnuntai/a1423203492384?ref=hs-art-lue-seuraavaksi-1

5. wxxw.patriootti.com/kansallissosialismi-naiset-ja-lapset/

6. http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/3324610/uusnatsien-salainen-keskustelufoorumi-leviaa-sosiaalisessa-mediassa

7. Papic, Zarana: Europe after 1989: Ethnic wars, the Fascistizationof Civil Society and Body Politics in Serbia” in Thinking Differently – a Reader in European Women’s Studies

8. Breivik p. 36

9. http://www.theguardian.com/commentisfree/2010/jun/02/gay-lesbian-islamophobia

Otetaan yö takaisin! Antifasistinen naistenpäivän mielenosoituskulkue. La 7.3.2015 Turku!

Äärikansallismieliset marssivat Helsingissä itsenäisyyspäivänä

Soihtukulkue Töölössä

Suomen äärikansallismieliset järjestävät soihtukulkueen Helsingissä itsenäisyyspäivänä 6.12.2014. Taustalla on kirjava joukko suomalaisia äärikansallismielisiä, traditionalisteja ja kansallissosialisteja. Tapahtumaa yritetään esittää maltillisena isänmaallisena tempauksena, vaikka järjestäjien kutsusta huokuu vahvoja viitteitä fasismista ja äärikansallismielisyydestä.

Tapahtuman järjestäjät avasivat lokakuussa 612.fi – blogin, jossa on pyritty luomaan mielikuvia uhrautuvasta ja yhtenäisestä valkoisesta kansakunnasta. Blogia on täytetty sekä propagandakuvilla että videoilla, joilla on pyritty hehkuttamaan kansallismielisyyttä ilman suoria viittauksia kansallissosialismiin tai fasismiin. Tapahtuman kutsussa todetaan: ”Isänmaanrakkaus, kansallinen yhteisöllisyys ja yhteen hiileen puhaltaminen ovat valtava henkinen voimavara, joka on vahvistanut maatamme ja kansaamme niin hädän kuin rauhan aikoina. Yhdessä olemme vahvoja!”

Osallistujia laajasti ympäri äärioikeistolaista kenttää

Tapahtuman järjestäjät ovat tuttuja kasvoja suomalaisesta äärikansallismielisestä ympäristöstä. Tapahtuman pääjärjestäjinä toimivat mitä ilmeisimmin Timo Hännikäinen (Sarastus-verkkolehti) ja Suomen sisulaiset. Tapahtuman domain 612.fi on rekisteröity Timo Hännikäisen nimiin. Kun tapahtuma ilmestyi sosiaaliseen mediaan (mm. Twitter ja Facebook), niin Suomen Sisun pitkäaikainen puheenjohtaja Teemu “sinimustat” Lahtinen oli ensimmäisenä jakamassa tapahtumaa Suomen sisun sosiaalisen median profiilien lisäksi.

Olli Immonen ja Timo Hännikäinen keskustelevat suomalaisen fasismin tulevaisuudesta (kuva: SS)

Tapahtumaa ovat mainostaneet muun muassa kansallissosialistinen Suomen Vastarintaliike, uusfasistinen Mustasydan, kulttuurikonservatinen Sarastus-nettilehti ja uusfasistinen Suomen sisu. Lisäksi tapahtuman mainoksia on jaettu muun muassa Hommafoorumilla, Poliittisen korrektiuden parhaat -facebookryhmässä ja Jyväskylän kirjastopuukotukseen syyllistyneen miehen omistaman natsivaatekaupan facebooksivuilla.

Tapahtuman järjestäjä Timo Hännikäinen toimii myös, hieman ironisesti, itsejärjestämänsä tapahtuman juhlapuhujana. Timo Hännikäinen on pitkän linjan kulttuurikonservatiivi ja näennäisintellektuelli, jonka teoksia kustantamo Savukeidas on julkaissut. Lisäksi tapahtumaan aikoo osallistua myös muita Suomen äärioikeiston keulahahmoja, muun muassa jo mainittu perussuomalaisten kansanedustajaehdokas ja Suomen Sisun aktiivi Teemu Lahtinen, natsisympatisoinnista tunnettu vapaaottelija Niko Puhakka ja Blood and Honour – liikkeen johtohahmoihin kuulunut Rami Leskinen.

Tapahtuman järjestäjien ja osallistujien monimuotoisuus antaa syytä pohdintaan. Soihtukulkue on ensimmäinen huomionarvoinen suomalaisten äärikansallismielisten yhtenäinen esiinmarssi vuosikausiin. 612 kokoaa yhteen sirpaleisia ryhmittymiä ja pyrkii yhdistämään ”ei-poliittisella” ja kansallismielisellä teemalla erilaisia äärioikeistolaisia. Tapahtuman osanottajalistasta ja järjestäjistä voi päätellä, että perussuomalaiset toimijat ovat samaa kastia Suomen vastarintaliikkeen natsien kanssa. Vaikka perussuomalaisiin luikerrelleet sisulaiset kuinka käyttäisivät sisäsiistiä ruskeaa kieltä, on heidän intressinsä edelleen kadulta voimaa hakevassa fasistisessa liikkeessä.

Esikuvia Latvian soihtukulkue ja Italian uusfasismi

Soihtumarssien järjestäminen on kuulunut äärikansallismielisten tapahtumakalenteriin aina varhaisen kansallissosialismin ajoista asti.

Tapahtuman esikuvana viimevuosilta voi pitää esimerkiksi Latvian itsenäisyyspäivän soihtukulkuetta, joka kerää vuosittain tuhansia osallistujia. 612 – ryhmä on plagioinnut Latvian soihtumarssin aina rintanauhoista lähtien. Toisaalta 612 tapahtuman esimerkkinä on myös italialaiset uusfasistiset mielenosoitukset ja tempaukset , joissa etenkin lipuilla ja muilla elementeillä luodaan performatiivisuutta. Etenkin italialainen fasistiliike Casa Pound on hyödyntänyt tapahtumissaan maltillista kansallismielisen kuvaston lisäksi performatiivisiä elementtejä, kuten soihtuja, savuja, lauluja ja värikkäitä banderolleja. Casa Poundin esikuva on ymmärrettävä, ovathan liikkeen aktivistit vierailleet Suomessa ja muun muassa Mustasydän-ryhmä sekä kulttuurikonservatisti Hännikäinen ovat soihdut tanassa kirjoittaneet Casa Poundista.

Käsitteillä leikittelyn on loputtava. Fasismi on aina fasismia.

Ongelmallinen käsitteistö. Uudenlainen fasismi on nousussa Euroopassa. Kyse ei ole vähiten Ruosidemokraateista (SD), joka menestyy maassa, jossa fasismilla ei ole ennen ollut jalansijaa. Tämänhetkisen käsitteillä leikittelyn ja sekaannuksen on loputtava, ja SD:tä on alettava kutsua sen todellisen ideologian mukaan, kirjoittaa historian tutkija ja toimittaja Henrik Arnstad.

Fasismi – syvästi ongelmallinen sana. Me ehkä ymmärrämme sen haukkumasanana, jolla heitellään poliittisia vastustajia. Mutta se on myös nimitys tietynlaiselle poliittiselle ideologialle, joka on tänä päivänä ensimmäistä kertaa omalla voimallaan edustettuna Ruotsin eduskunnassa.

Ruotsidemokraatit keräävät enemmän ja enemmän kannattajia, ja siten Ruotsin on jätettävä taakseen laaja välinpitämättömyys ja tietämättömyys fasismista. Ruotsin – kuten koko Euroopan – pitää kohdata ideologia, joka saattaa hallita 2000-lukua.

Fasistisen ideologian ydin on nationalismi. Kansaan perustuva äärinationalismi, jonka tavoite on pelastaa ”kansakunta” rappeutumiselta ja taantumalta kansallisella uudestisyntymällä.

Tosin, ensin pitää poistaa kansallisen ruumiin syöpäkasvaimet. Hitlerille kysymys oli juutalaisista, ratkaisu jättimäinen ja järjestelmällinen kansanmurha. SD:lle kyse on islamista, joka pitää siivota pois – joskaan ei ehkä kansanmurhalla.

Jos haluamme hahmottaa SD:tä, on tärkeää, että ymmärrämme heidän optimisminsa. Fasismi on tänä päivänä ainoa tulevaisuuteen uskova poliittinen liike. SD kuvailee äänestäjille kauniilla väreillä etnisesti puhdistetun, myyttisen ja uudestisyntyneen kansallismielisen Ruotsin. Vertaa tätä esimerkiksi Sosialidemokraattien pessimistiseen nostalgiaan. Juuri siksi fasismin suosio kasvaa.

Elämme Euroopassa, jossa fasistinen politiikka juhlii voittoja. Ei vähiten SD, joka kasvaa maassa, jossa fasismi on aina ennen ollut heikko. Tätä uutta politiikka kutsutaan kansainvälisessä tutkimuksessa ”uusfasismiksi”, ja se on tulosta intellektuellien työstä, joka käynnistyi Ranskassa vuoden 1968 jälkeen.

Filosofi Alain de Benoistin johdolla Nouvelle Droite -liike (Uusi oikeisto) muotoili fasismin tulevaisuuden. Kyse oli uuden poliittisen tuotemerkin luomisesta Hitlerin, toisen maailmansodan ja Auschwitz-Birkenaun jälkeen. Kamppailu puhtaasta ”biologisesta rodusta” tuomittiin, ei vähiten siksi että tiedemaailma oli hylännyt ruotubiologian epätieteellisenä.

Sen sijaan uusfasistit muotoilivat seuraavat periaatteet:

Pluralistinen ja monikulttuurinen yhteiskunta tulee hävittää etnisesti homogeenisen yhteiskunnan tieltä.
Länsimainen demokratia – joka pohjautuu yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin ja yksilön vapauteen – tulee korvata demokratialla, joka pohjautuu ”orgaanisen yhteiskunnan” idealle.
Modernin ajan maailmankansalaisuus tulee korvata autenttisen kansallisen kulttuurin ylistyksellä.
Tulee levittää tunnetta siitä, että Eurooppalaisia kulttuureja uhkaa akuutti vaara, ja että ne on jo melkein tuhottu. Monikulttuurisuus ja monietnisyys kaivavat kuoppaa homogeeniselle kulttuurille ja etnisille identiteeteille Euroopassa.
Uusi fasismi on esiteltävä innovatiivisena kolmantena tienä, joka ei ole perinteistä vasemmistolaisuutta eikä oikeistolaisuutta.

Strategisista syistä tuli itse sanaa ”fasismi” välttää. Sitä ei saanut käyttää sen sivumerkitysten takia. Kun Nouvelle Droite laittoi ajatuksensa ensimmäiseksi käytäntöön ranskalaisen Front National (Kansallinen rintama) -puolueen kautta, luotiin normeja, joita vieläkin noudatetaan uusfasistisessa politiikassa. Kaikki viittaukset maailmansotien väliseen fasismiin on kliinisesti poistettu, kuten avoin väkivaltaisuus. Univormut vaihtuivat pukuihin ja kunniamerkit kravatteihin.

Jopa ruotsalainen SD oppi pikkuhiljaa läksynsä, vaikka puolueen putsatun ulkokuoren takaa vieläkin kantautuu tasaisin väliajoin perinteistä biologista rasismia edustavia näkemyksiä.

Ideologisesti fasismi on kuitenkin edelleen fasismia. Rasismi näyttäytyy äärikansallismielisyyden kautta. Kyse on jatkuvasta väittelystä siitä, kenelle annetaan arvo kuulua kansakuntaan ja kuka jätetään sen ulkopuolelle. 1930-luvulla juutalaiset sisällytettiin tai jätettiin kansan ulkopuolelle vaihtelevasti ja irrationalistisesti. Parhaana esimerkkinä Mussolinin Italia.

Aiemmin SD oli selkeän antisemiittinen ja puoluejohtajat puhuivat ”juutalaissioista”. Nykyään SD sisällyttää juutalaiset ”kansakuntaan”, mutta kanta voi muuttua taas huomenna.

Uusfasistit SD:n sisällä eivät halua lopettaa parlamentaarista demokratiaa, toisin kuin esimerkiksi Hitler. Sen sijaan tulisi enemmistön tyrannian hallita, mikä demokraattisen päätöksenteon kautta sortaisi alistettuja vähemmistöjä. Uusfasismi ei siis suoranaisesti uhkaa parlamentaarista järjestelmää, vaan perustavanlaatuista näkemystä tasa-arvosta liberaalissa demokratiassa.

Miten perinteisten puolueiden sitten tulisi kohdata SD ja uusfasismi? Tarkoitan, että voimme oikeasti oppia historiasta.

Ei koskaan yhteistyötä. Ruotsalaiset poliitikot ovat toimineet oikein, kun eivät ole koskaan tehneet yhteistyötä SD:n kanssa. Sillä sekunnilla kun erityisesti perinteinen oikeisto liittoutuu uusfasistien kanssa vasemmistoa vastaan, saa fasismi kaikki suurimmat voittonsa. Juuri sillä tavalla sekä Hitler ja Mussolini nousivat valtaan.
Ei poliittista vuotoa. Silloin tällöin kuulee vaatimuksia ”debatin käymisestä” uusfasistien kanssa. Se tarkoittaa SD:n kysymyksenasettelun hyväksymistä. Se on hengenvaarallinen tie. Kun Saksa hyväksyi Hitlerin ajatuksen ”juutalaiskysymyksestä” se tarkoitti NSDAP:n voittokulkua, ei kritiikkiä. Kun juutalaisista puhuttiin yhteiskunnallisena ongelmana sen sijaan, että heistä olisi puhuttu realistisesti yhteiskunnan resurssina, päädyttiin katastrofaaliselle kurssille.
Uskallus käyttää oikeaa sanastoa. Yksimielisyys kansainvälisessä fasismin tutkimuksessa on sataprosenttinen: uudet eurooppalaiset puolueet ovat fasistisia. Nykyisen käsitteillä leikittelyn ja hämmentämisen on loputtava. On aika alkaa kutsua SD:tä sen oikealla nimellä julkisessa keskustelussa.

Viimeinen kohta on vaikein. Länsimaille on kivuliasta, ahdistavaa ja traumaattista myöntää fasismin nousseen uudestaan. Sitä suuremmalla syyllä se on tärkeää. Koko ruotsalaisen poliittisen kirjon on mietittävä asiaa. Porvarillisella rintamalla ja punavihreillä on uusi päävihollinen. Kyse ei ole oikeiston tai vasemmiston voittamisesta. SD:n puoluesihteeri Björn Söder puhuu tänään yli 50% kannatuksen tavoittelemisesta.

Fasismi ei jaa valtaa. Fasismi haluaa kaiken vallan itselleen. Fasismia on aina vähätelty, vaikka fasismia ei tulisi koskaan vähätellä.

Olemme astuneet uudelle fasismin aikakaudelle, mutta meillä on historian opetukset tukenamme. Kunhan uskallamme katsoa mustaruskeaa ideologiaa suoraan kasvoihin, toista kertaa historiassa.

Henrik Arnstad, historian tutkija ja toimittaja.

Artikkelin kirjoittaja on tutkinut viisi vuotta fasismin ideologiaa modernin kansainvälisen tutkimuksen kautta. Keväällä 2013 yksi Ruotsin isoimmista kustantamoista Norstedts julkaisi Arnstadtin kirjoittaman kirjan ”Älskade fascism: De svartbruna rörelsernas ideologi och historia” (Rakastettu fasismi: Mustaruskeiden liikkeiden ideologia ja historia).

Artikkeli on aluperin ilmestynyt 2012-11-15 Dagens nyheterin sivuilla.

Puolustusvoimat kielsi Suomen sisun 15-vuotisjuhlat

Äärioikeistolaisena ajatushautomona 15 vuotta toiminut Suomen Sisu -järjestö (SS) ei saa juhlia Santahaminassa. Puolustusvoimat ilmoitti maanantaina 11.11., ettei sotilasalueella voi järjestää poliittisen toiminan piirteitä omaavia tapahtumia.

Takku.netissä uutisoitiin Suomen Sisun 15-vuotisjuhlista päätöstä edeltävänä päivänä. Internetissä myös kiersi teksti, jossa kehotetaan laittamaan palautetta puolustusvoimille.

SS ilmoitti aiemmin juhlistavansa 15-vuotisjuhliaan Helsingin Santahaminan Maanpuolustuskerholla.

Asiasta nousi jonkinaseteinen mediakohu ja puolustusvoimat alkoi selvittää voiko SS pitää juhlia varuskunnassa, jonka alueella ei sallita poliittisia tilaisuuksia. Viikonlopun jälkeen puolustusvoimat ilmoitti, että äärioikeisto ei saa juhlia varuskunta-alueella. SS ei ole vielä ilmoittanut missä se yrittää seuraavaksi kokoontua suunnittelemaan uusfasistista toimintaansa.