Category Archives: Mielipidekirjoitukset

Ajattomammat tekstit ja pohdinnat. Pohdiskelua, analyysia, mielipiteitä, kommentteja yms. Pitkää tai lyhyttä.

Antifasismi on feministinen kysymys

Uusnatsit hyökkäsivät puukkojen kanssa kuuden feministin ja antifasistin kimppuun kansainvälisenä naistenpäivänä 8.3.2014 Ruotsin Malmössa. Uhrit olivat ottaneet osaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustaneeseen Ta natten tillbaka -mielenosoitukseen. Hyökkääjät olivat fasistisen Svenskarnas Parti -puoleen jäseniä. Tämä ei ole yksittäistapaus, vaan heijastaa fasistien suhtautumista feminismiin ylipäätään.

Fasismi on hyvin patriarkaalista, eivätkä sen tarkkarajaiset ja hierarkkiset sukupuoliroolit palvele kenenkään etuja. Käsitys naisista ja miehistä perustavanlaatuisesti erilaisina ja äitiys ainoana oikeana tapana toteuttaa naiseutta, vaarantavat jo saavutetut voitot kamppailussa sukupuoleen perustuvaa syrjintää vastaan. Siksi fasismia on vastustettava osana seksismin vastaista kamppailua.

Antifasismia on usein kritisoitu sen toimintakulttuurin miehisyydestä. On totta, että antifasistinen kuvasto on perinteisesti ollut hyvin machoa, joitakin raikkaita poikkeuksia lukuunottamatta. Miehiset mielleyhtymät eivät kuitenkaan vastaa totuutta, ja leimaamalla antifasismi yksiselitteisen miehiseksi jää iso osa sen parissa toimivista täysin huomiotta. Antifasisteja on kaikensukupuolisia.

Valtamediassa antifasismi nousee esille usein jonkin väkivaltatilanteen takia. Väkivalta, myös itsepuolustuksena, nähdään olemukseltaan miehisenä ja näin myös väkivallan hyväksyvä liike nähdään miehisyyttä ylläpitävänä. Väkivallan käsittäminen perustavanlaatuisesti miehiseksi kuitenkin vain toisintaa valheellista stereotypiaa naiseudesta passiivisuutena.

Väkivallan hyväksymisen pelätään aiheuttavan paineita sen käyttöön. Fyysiset yhteenotot ovat kuitenkin häviävän pieni osa antifasistista toimintaa. Varis peräänkuuluttaa verkostona toimintatapojen monimuotoisuutta: on monia tapoja toimia fasismin vastaisessa rintamassa, eikä yksi metodi ole tärkeämpi kuin toinen.

Noustessaan fasismi romuttaisi kaikki pyrkimykset tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Siksi meidän on yhdistettävä voimamme ennakkoluuloista huolimatta, ja vedettävä fasismilta matto alta.

Aleksandra Oksanen

Katso myös:

Natsit hyökkäsivät naistenpäivänä feministien kimppuun Malmössä!

Uusnatsit eivät ole tervetulleita Myyrmäkeen

Variksen pääkaupunkiseudun ryhmä kokoontui Vantaalla lauantaina 8.2. keskustelemaan paikallisten kanssa uusnatsien viimeaikaisesta
toiminnasta Myyrmäessä. Niin kutsutun Suomen vastarintaliikkeen (SVL) uusnatsit kävivät tammikuun lopulla Myyrmäessä lietsomassa
rotukiihkoiluaan Myyrmäen ostoskeskuksen edessä jakamalla tekstiä, jossa lietsotaan vastakkainasettelua alueen ihmisten välille.

Uusnatsit kävivät tuolloin ohikulkijan päälle, kun tämä kritisoi heidän levittämäänsä propagandaa. Jälkikäteen SVL mässäili päällekarkauksella sivustollaan ja julisti mahtipontisesti Vantaan katujen kuuluvan heille. Ryhmämme halusi varmistaa ettei näin ole ja lähti paikan päälle tapaamaan myrtsiläisiä.

Keskustelun herättäjänä toimi lentolehtinen, joka sisälsi tietoa uusnatsien toiminnasta Myyrmäessä ja muualla Suomessa. Tekstissä
selitettiin mistä SVL:ssä on kysymys ja kerrottiin sen jäsenten pahoinpidelleen yhden henkilön Myyrmäen ostoskeskuksen edessä kaksi
viikkoa aikaisemmin. Tämän takia hajaannuimme ostoskeskusta ympäröivälle alueelle useisiin ryhmiin jakamaan tietoa ja keskustelemaan ihmisten kanssa.

Monet kertoivat lukeneensa päällekarkauksesta jo lehdestä, mutta ottivat silti lentolehtisen mukaansa. Emme yllättyneet, kun kaikki joiden kanssa keskustelimme suhtautuivat negatiivisesti uusnatsien toimintaan Myyrmäessä. Useat ihmiset haukkuivat natsien käytöstä idioottimaiseksi.

Keskustelua syntyi monenlaisten ihmisten kanssa ja joku kysyi jopa voiko hän lahjoittaa rahaa rasismin ja fasismin vastaiseen
toimintaan. SVL:stä tai heidän tukijoistaan ei näkynyt jälkeäkään. Useat ihmiset kertoivat sen sijaan miten vastenmielisenä he pitävät sitä, että kyseiset uusnatsit olivat käyneet jakamassa materiaaliaan heidän kotialueellaan.

Eräs elääkkellä oleva nainen kertoi meille, että ”natseille puhuminen ei kerta kaikkiaan riitä. Heitä pitäis lyödä turpaan!”. Puhuimme myös
paikallisen nuorison kanssa, jotka sanoivat etteivät anna uusnatsien jakaa materiaaliaan toista kertaa yhtä rauhassa.

Tämän kaiken valossa SVL:n väite Vantaan katujen hallitsemisesta tuntuu surkuhupaisalta uhoamiselta. Vaikka jaoimme lentolehtisiä usealle sadalle ihmiselle, ei kukaan osoittanut minkäänlaista tukea rasisteille tai fasisteille.

Uusi fasismin vastainen verkosto

Varis-verkosto koostuu riippumattomista ja itsenäisistä ryhmistä, jotka päättävät itse tavoitteistaan ja toimintaperiaatteistaan. Kaikki
päätöksenteko ryhmien välillä ja sisällä tapahtuu tasavertaisesti.

Kamppailu rasismia ja fasismia vastaan on jatkuva prosessi, joka vaatii kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä. Periaate on yksinkertainen; me emme anna fasistien toimia ilman häiriöitä. Sanomme ei heidän järjestöilleen, mielenosoituksilleen, kokouksilleen, konserteilleen ja kaupoilleen. Me vastustamme fasisteja ja heidän rakenteitaan aina ja kaikkialla.

-Teuvo Laine

Toivotamme kaikki fasismin vastaisesta toiminnasta kiinnostuneet tutustumaan sivuihimme ja ottamaan meihin yhteyttä. Jos näet uusnatseja jakamassa materiaaliaan tai olet kiinnostunut kuulemaan lisää antifasistisesta toiminnnasta, laita viestiä:

Varishelsinki@riseup.net

Facebook.com/Varishki

varisverkosto.com

Katso myös:

Uusnatsilahko Suomen Vastarintaliike pähkinänkuoressa

Maanantaina 27.1.2014 Metro-lehti ja Helsingin Sanomat uutisoivat uusnatsien pahoinpidelleen maahanmuuttajamiehen lapunjakotempauksensa yhteydessä Vantaan Myyrmäessä. Suomen vastarintaliike, lyhennettynä SVL, julisti verkkosivuillaan: ”Katuaktivismi Vantaalla johti nujakkaan”. Artikkelissa ”nujakka” paljastuu kuitenkin uusnatsijoukon tekemäksi ohikulkijan pahoinpitelyksi. Tilanne sai alkunsa kun ohikulkija kertoi, ettei pidä kansallissosialismista.

SVL nousi edellisen kerran otsikoihin tammikuussa 2013, kun joukko järjestön aktiiveja hyökkäsi Jyväskylän kaupunginkirjastossa pidettyyn Äärioikeisto Suomessa -kirjan esittelytilaisuuteen. Hyökkääjät pysäytettiin jo ovella ja ovivahdit heittivät hyökkääjät ulos. Tämän yhteydessä yksi hyökkääjistä, etsintäkuulutettu Juhani Sebastian Lämsä, kuitenkin puukotti yhtä ovivahdeista.

Mistä Suomen vastarintaliikkeessä sitten on kysymys?

SVL on vuonna 2008 perustettu uusnatsiryhmä. Se on lajissaan varsin poikkeuksellinen, sillä se on toiminut jo monta vuotta ja kasvanut aina viime vuoteen saakka. Uusnatsien aiemmat yritykset rakentaa jotain vastaavaa ovat pian epäonnistuneet. Tämän syynä ovat olleet sisäiset ristiriidat, johtajakultit sekä vankilatuomiot.

SVL on kopio 1990-luvulla Ruotsissa perustetusta kansallissosialistisesta järjestöstä Svenska Motståndsrörelsen (SMR). Suomen vastarintaliike on apinoinut logot, puhetavan ja marssimuodostelmat suoraan “isoveljeltä” Ruotsista ja tökerösti suomentanut heidän käyttämänsä käsitteet.

Järjestön tavoitteista saa hyvän kuvan katsomalla heidän esikuviaan. Lämsä listaa artikkelissaan “Hiljaiset taistelijat – Arjalaisen Vastarintaliikkeen tarina” SVL:n esikuviksi Aryan Resistance Movementin ja Vitt Ariskt Motståndin. Molemmat liikkeet ovat tunnettuja siitä, että ne ovat pyrkineet edistämään “rotusotaansa” terrorismin keinoin. Jäsenet ovat syyllistyneet moniin törkeisiin rikoksiin kuten ryöstöihin ja murhiin.

Esikuvistaan poiketen SVL kunnostautuu onneksi lähinnä levittämällä lentolehtisiä, julisteita ja tarroja yön pimeydessä. Vaikka järjestöllä ei ole merkittävää määrää aktivisteja, eikä uskallusta järjestää etukäteen ilmoitettuja julkisia tapahtumia, he ovat kuitenkin toteuttaneet kourallisen väkivaltaisia iskuja. Näillä he ovat yrittäneet pelotella hiljaisiksi, kaikkia heidän kanssaan kansallissosialismista eri mieltä olevat.

Esimerkkeinä väkivallanteoista ovat vuoden 2010 Helsinki Priden vastainen kaasuisku, Äärioikeisto Suomessa -kirjan kijoittajaan kohdistettu kaasuisku, Jyväskylän kirjastopuukotus ja viimeisimpänä Myyrmäessä tapahtunut ohikulkijan pahoinpitely. Järjestön jäseniä on myös tuomittu rasistisista pahoinpitelyistä.

Osana tätä painostamisen taktiikkaa SVL:n jäsenet ovat seuranneet vastustamiaan tapahtumia, yrittäen joissain tapauksissa häiritä niitä. Taktiikka ei ole tuottanut heidän haluamaansa tulosta, koska muun muassa Helsinki Prideen kohdistettu kaasuisku moninkertaisti sen kävijämäärät seuraavina vuosina ja nosti koko tapahtuman uudelle tasolle. Ihmiset eivät selvästikään halua alistua fasistisen väkivallan edessä.

Uusi uho ja tuho

Kesällä 2012 SVL:n perustamisesta asti johtana ollut Henrik Holappa astui syrjään ja uudeksi johtajaksi nousi Juuso Tahvanainen. Heti tämän jälkeen väkivaltainen uho ja puhe vastakkainasettelusta “punaisten” (keitä he milloinkin sattuvat olemaan) kanssa nousi uudelle tasolle ja viestintä muuttui astetta aggressiivisemmaksi.

Useissa rasisminvastaisissa tapahtumissa alkoi samaan aikaan useammin näkyä uusnatseja, jotka yrittivät valokuvata tapahtuman osallistujia. Julkaisemalla myöhemmin enimmäkseen kelvottomia valokuvia he yrittivät selvästi provosoida ja pelotella rasismin vastustajia. Lisäksi järjestön aktivistit ovat tiputtaneet vasemmistolaisten järjestöjen postilaatikkoihin “käyntikorttejaan” ja julkaisseet verkkosivuillaan perättömiä kuvauksia toimittajista, kansalaisjärjestövaikuttajista ja muista “rotuvihollisista”. Pelon, vihan ja turvattomuuden lietsominen on SVL:n harjoittaman toiminnan keskipiste.

Seurauksena SVL:n aktiivit kokivat muutaman selkäsaunan uusnatsien vastustajilta, esimerkiksi heidän yritettyään pahoinpidellä ihmisiä Tampereen torilla lokakuussa 2012. Lisäksi heidän aktiiviensa yhteystietoja ja kuvia julkaistiin netissä (http://viikonpatriootti.noblogs.org) ja heidän omien ilmoitusten mukaan myös heidän aktiiviensa omaisuuteen kohdistui vahingontekoja.

Yksi näistä tapahtumista sattui, kun joukko Suomen vastarintaliikkeen natseja oli tullut väijymään ja kuvaamaan rasisminvastaista mielenosoitusta Helsingissä tammikuussa 2013. Natsien kovaäänisesti esiintuomasta “monikulttuurisen” valtiovallan” vastaisuudesta ja väkivallalla uhoamisesta huolimatta arjalaiset soturit pakenivat poliisin taakse vahingoittamatta ketään, kun natsien vastustajat ajoivat heidät pois.

SVL rakentaa yrittää rakentaa identiteettiään kamppailuharjoituksilla ja arjalaisilla soturimyyteillä. Ylläpitääkseen imagoaan heidän kohtaamansa vastustus on saanut heidät käyttämään entistä epätoivoisempia keinoja. Tästä esimerkkinä toimii tammikuussa 2013 Jyväskylässä sattunut puukkohyökkäys ja sitä seurannut kielteinen julkisuus. Suomen vastarintaliikkeen “Myrskyn vuosi” päättyi jo helmikuussa toiminnan lamaantumiseen. Kesällä 2013 otetusta ryhmäkuvasta päätellen järjestön tapahtumien osallistujamäärä oli pudonnut alle puoleen edellisestä vuodesta. Liikkeet, jotka ammentavat identiteettiään voimasta kaduilla, eivät kestä huomata, ettei heistä ole palauttamaan kansakunnan fasistista järjestystä.

Uusi vuosi ja uudet isoveljen opit

Ruotsissa SVL:n kattojärjestö Svenska Motståndsrörelsen yritti viime vuonna palata poliittiselle kartalle keskittämällä toimintansa Kärrtorpin lähiöön Tukholmassa. Kun paikalliset asukkaat järjestivät mielenosoituksen näyttääkseen, ettei natseilla ole kannatatusta lähiössä, eikä heitä sinne haluta, SMR hyökkäsi mielenosoituksen kimppuun. tunnetuin seurauksin. Kärrtorpin vihaiset asukkaat ajoivat natsit pois mellakkapoliisien turvatessa näiden pakoa. Lopulta poliisi otti kiinni kaikki vajaa 30 uusnatsia väkivaltaisesta mellakoinnista.

Suomen vastarintaliike yrittää nyt ilmeisesti seurata isoveljensä jalanjäljissä aloittamalla oman lähiökampanjansa. Kampanja ei kuitenkaan alkanut kovin onnistuneissa merkeissä ja SVL tuskin uskaltaa enää toimia kovin avoimesti Myyrmäessä. Paikalliset asukkaat tuskin ottavat avosylin vastaan väkivaltaisia natseja, jotka pahoinpitelivät heidän naapurinsa.

On kuitenkin huomioitava, että kapitalismin kriisiytyessä yhä suurempi määrä ihmisiä etsii vaihtoehtoja kapitalismille. Yhä useammat kokevat tulevaisuutensa epävarmaksi. Kasvavat tuloerot ja Kasvavat tuloerot ja leikkauksen kohteena oleva “hyvinvointivaltio” luovat kasvupohjaa erilaisille vaihtoehdoille.

Samalla kun äärioikeistolaiset liikkeet voimistuvat pitkin Eurooppaa, meidän tulee pitää huoli, ettei SVL:n kaltaisille liikkeille anneta minkäänlaista kasvualustaa. Emme voi estää jokaista sekopäätä, joka haluaa lietsoa vihaa internetissä. Sen sijaan voimme pysäyttää fasistiset liikkeet heti kun ne näyttäytyvät kaduillamme.

Viimeistään siinä vaiheessa kun uusnatsit julistavat omistavansa kaupunkiemme kadut, on kaikkien rasismia vastustavien tai demokratiasta välittävien ihmisten pistettävä vastaan. Meidän on tehtävä kaikkemme, etteivät tällaiset liikkeet saa minkäänlaista jalansijaa.

Antifasismi on aina itsepuolustusta.
Varis-verkosto 31.1.2014.

Käsitteillä leikittelyn on loputtava. Fasismi on aina fasismia.

Ongelmallinen käsitteistö. Uudenlainen fasismi on nousussa Euroopassa. Kyse ei ole vähiten Ruosidemokraateista (SD), joka menestyy maassa, jossa fasismilla ei ole ennen ollut jalansijaa. Tämänhetkisen käsitteillä leikittelyn ja sekaannuksen on loputtava, ja SD:tä on alettava kutsua sen todellisen ideologian mukaan, kirjoittaa historian tutkija ja toimittaja Henrik Arnstad.

Fasismi – syvästi ongelmallinen sana. Me ehkä ymmärrämme sen haukkumasanana, jolla heitellään poliittisia vastustajia. Mutta se on myös nimitys tietynlaiselle poliittiselle ideologialle, joka on tänä päivänä ensimmäistä kertaa omalla voimallaan edustettuna Ruotsin eduskunnassa.

Ruotsidemokraatit keräävät enemmän ja enemmän kannattajia, ja siten Ruotsin on jätettävä taakseen laaja välinpitämättömyys ja tietämättömyys fasismista. Ruotsin – kuten koko Euroopan – pitää kohdata ideologia, joka saattaa hallita 2000-lukua.

Fasistisen ideologian ydin on nationalismi. Kansaan perustuva äärinationalismi, jonka tavoite on pelastaa ”kansakunta” rappeutumiselta ja taantumalta kansallisella uudestisyntymällä.

Tosin, ensin pitää poistaa kansallisen ruumiin syöpäkasvaimet. Hitlerille kysymys oli juutalaisista, ratkaisu jättimäinen ja järjestelmällinen kansanmurha. SD:lle kyse on islamista, joka pitää siivota pois – joskaan ei ehkä kansanmurhalla.

Jos haluamme hahmottaa SD:tä, on tärkeää, että ymmärrämme heidän optimisminsa. Fasismi on tänä päivänä ainoa tulevaisuuteen uskova poliittinen liike. SD kuvailee äänestäjille kauniilla väreillä etnisesti puhdistetun, myyttisen ja uudestisyntyneen kansallismielisen Ruotsin. Vertaa tätä esimerkiksi Sosialidemokraattien pessimistiseen nostalgiaan. Juuri siksi fasismin suosio kasvaa.

Elämme Euroopassa, jossa fasistinen politiikka juhlii voittoja. Ei vähiten SD, joka kasvaa maassa, jossa fasismi on aina ennen ollut heikko. Tätä uutta politiikka kutsutaan kansainvälisessä tutkimuksessa ”uusfasismiksi”, ja se on tulosta intellektuellien työstä, joka käynnistyi Ranskassa vuoden 1968 jälkeen.

Filosofi Alain de Benoistin johdolla Nouvelle Droite -liike (Uusi oikeisto) muotoili fasismin tulevaisuuden. Kyse oli uuden poliittisen tuotemerkin luomisesta Hitlerin, toisen maailmansodan ja Auschwitz-Birkenaun jälkeen. Kamppailu puhtaasta ”biologisesta rodusta” tuomittiin, ei vähiten siksi että tiedemaailma oli hylännyt ruotubiologian epätieteellisenä.

Sen sijaan uusfasistit muotoilivat seuraavat periaatteet:

Pluralistinen ja monikulttuurinen yhteiskunta tulee hävittää etnisesti homogeenisen yhteiskunnan tieltä.
Länsimainen demokratia – joka pohjautuu yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin ja yksilön vapauteen – tulee korvata demokratialla, joka pohjautuu ”orgaanisen yhteiskunnan” idealle.
Modernin ajan maailmankansalaisuus tulee korvata autenttisen kansallisen kulttuurin ylistyksellä.
Tulee levittää tunnetta siitä, että Eurooppalaisia kulttuureja uhkaa akuutti vaara, ja että ne on jo melkein tuhottu. Monikulttuurisuus ja monietnisyys kaivavat kuoppaa homogeeniselle kulttuurille ja etnisille identiteeteille Euroopassa.
Uusi fasismi on esiteltävä innovatiivisena kolmantena tienä, joka ei ole perinteistä vasemmistolaisuutta eikä oikeistolaisuutta.

Strategisista syistä tuli itse sanaa ”fasismi” välttää. Sitä ei saanut käyttää sen sivumerkitysten takia. Kun Nouvelle Droite laittoi ajatuksensa ensimmäiseksi käytäntöön ranskalaisen Front National (Kansallinen rintama) -puolueen kautta, luotiin normeja, joita vieläkin noudatetaan uusfasistisessa politiikassa. Kaikki viittaukset maailmansotien väliseen fasismiin on kliinisesti poistettu, kuten avoin väkivaltaisuus. Univormut vaihtuivat pukuihin ja kunniamerkit kravatteihin.

Jopa ruotsalainen SD oppi pikkuhiljaa läksynsä, vaikka puolueen putsatun ulkokuoren takaa vieläkin kantautuu tasaisin väliajoin perinteistä biologista rasismia edustavia näkemyksiä.

Ideologisesti fasismi on kuitenkin edelleen fasismia. Rasismi näyttäytyy äärikansallismielisyyden kautta. Kyse on jatkuvasta väittelystä siitä, kenelle annetaan arvo kuulua kansakuntaan ja kuka jätetään sen ulkopuolelle. 1930-luvulla juutalaiset sisällytettiin tai jätettiin kansan ulkopuolelle vaihtelevasti ja irrationalistisesti. Parhaana esimerkkinä Mussolinin Italia.

Aiemmin SD oli selkeän antisemiittinen ja puoluejohtajat puhuivat ”juutalaissioista”. Nykyään SD sisällyttää juutalaiset ”kansakuntaan”, mutta kanta voi muuttua taas huomenna.

Uusfasistit SD:n sisällä eivät halua lopettaa parlamentaarista demokratiaa, toisin kuin esimerkiksi Hitler. Sen sijaan tulisi enemmistön tyrannian hallita, mikä demokraattisen päätöksenteon kautta sortaisi alistettuja vähemmistöjä. Uusfasismi ei siis suoranaisesti uhkaa parlamentaarista järjestelmää, vaan perustavanlaatuista näkemystä tasa-arvosta liberaalissa demokratiassa.

Miten perinteisten puolueiden sitten tulisi kohdata SD ja uusfasismi? Tarkoitan, että voimme oikeasti oppia historiasta.

Ei koskaan yhteistyötä. Ruotsalaiset poliitikot ovat toimineet oikein, kun eivät ole koskaan tehneet yhteistyötä SD:n kanssa. Sillä sekunnilla kun erityisesti perinteinen oikeisto liittoutuu uusfasistien kanssa vasemmistoa vastaan, saa fasismi kaikki suurimmat voittonsa. Juuri sillä tavalla sekä Hitler ja Mussolini nousivat valtaan.
Ei poliittista vuotoa. Silloin tällöin kuulee vaatimuksia ”debatin käymisestä” uusfasistien kanssa. Se tarkoittaa SD:n kysymyksenasettelun hyväksymistä. Se on hengenvaarallinen tie. Kun Saksa hyväksyi Hitlerin ajatuksen ”juutalaiskysymyksestä” se tarkoitti NSDAP:n voittokulkua, ei kritiikkiä. Kun juutalaisista puhuttiin yhteiskunnallisena ongelmana sen sijaan, että heistä olisi puhuttu realistisesti yhteiskunnan resurssina, päädyttiin katastrofaaliselle kurssille.
Uskallus käyttää oikeaa sanastoa. Yksimielisyys kansainvälisessä fasismin tutkimuksessa on sataprosenttinen: uudet eurooppalaiset puolueet ovat fasistisia. Nykyisen käsitteillä leikittelyn ja hämmentämisen on loputtava. On aika alkaa kutsua SD:tä sen oikealla nimellä julkisessa keskustelussa.

Viimeinen kohta on vaikein. Länsimaille on kivuliasta, ahdistavaa ja traumaattista myöntää fasismin nousseen uudestaan. Sitä suuremmalla syyllä se on tärkeää. Koko ruotsalaisen poliittisen kirjon on mietittävä asiaa. Porvarillisella rintamalla ja punavihreillä on uusi päävihollinen. Kyse ei ole oikeiston tai vasemmiston voittamisesta. SD:n puoluesihteeri Björn Söder puhuu tänään yli 50% kannatuksen tavoittelemisesta.

Fasismi ei jaa valtaa. Fasismi haluaa kaiken vallan itselleen. Fasismia on aina vähätelty, vaikka fasismia ei tulisi koskaan vähätellä.

Olemme astuneet uudelle fasismin aikakaudelle, mutta meillä on historian opetukset tukenamme. Kunhan uskallamme katsoa mustaruskeaa ideologiaa suoraan kasvoihin, toista kertaa historiassa.

Henrik Arnstad, historian tutkija ja toimittaja.

Artikkelin kirjoittaja on tutkinut viisi vuotta fasismin ideologiaa modernin kansainvälisen tutkimuksen kautta. Keväällä 2013 yksi Ruotsin isoimmista kustantamoista Norstedts julkaisi Arnstadtin kirjoittaman kirjan ”Älskade fascism: De svartbruna rörelsernas ideologi och historia” (Rakastettu fasismi: Mustaruskeiden liikkeiden ideologia ja historia).

Artikkeli on aluperin ilmestynyt 2012-11-15 Dagens nyheterin sivuilla.

Lukuisia antifasisteja vangittu Ruotsissa

Ruotsin poliisi ja turvallisuuspoliisi Säpo suorittivat aamuyöstä tiistaina 19. marraskuuta suuroperaation Ruotsalaista Revolutionära Fronten (RF, suom. Vallankumouksellinen rintama) -järjestöä vastaan. Poliisi suoritti Operaatio Eskiliksi nimetyssä iskussa toistakymmentä kiinniottoa ja kotietsintää Tukholmassa, Eskilstunassa, Örebrossa, Västeråsissa ja Boråsissa.

Continue reading →