Tag Archives: Nouvelle Droite

Savukeidas julkaisee äärioikeistolaisen ja naisvihamielisen kirjan

Suomalainen äärioikeisto on viime vuosina monipuolistunut kovaa vauhtia. Timo Hännikäinen on yksi suomalaisen äärioikeiston keskeisimpiä vaikuttajia ja organisoijia tällä hetkellä. Kustantamo Savukeidas julkaisee vuoden 2015 keväällä Hännikäisen uuden esseekokoelman Kunnia, jonka aiheena on naisviha ja konservatiivinen äärikansallismielisyys. Savukeitaan toiminta on hyökkäys ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa kohtaan. Ehdotamme Hännikäisen kirjan boikotointia ja aktiivista palautteen antamista Savukeitaalle.

Timo Hännikäinen on vastuussa Sarastus -verkkolehdestä ja verkostosta, joka käytännössä toimii äärioikeistolaisena ajatuspajana ja julkaisufoorumina. Sarastus ei kuitenkaan rajoitu vain ideoiden maailmaan, vaan Hännikäinen ja Sarastus järjestivät vuoden 2014 itsenäisyyspäivän 612 -mielenosoituksen, joka keräsi yhteen tunnettuja natseja Suomen ja Ruotsin Vastarintaliikkeestä, uusfasisteja Suomen Sisusta ja natsiskinheadeja. Yhteys äärioikeistolaisen keskustelun ja väkivaltaan pyrkivän liikkeen välillä on ilmeinen.
Hännikäinen on itse todennut kannattavansa kansallismielistä radikaalia traditionalismia*, joka vastustaa moderneja arvoja kuten tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia. Hännikäinen suhtautuu positiivisesti Sarastuksessa vallitsevaan laajaan fasismin ja äärikansallismielisyyden kirjoon. Sarastuksen toimituskuntaan kuuluu muun muassa uusnatsi Rami Leskinen, joka on ollut osa suomalaista uusnatsiliikettä jo 90-luvulta lähtien. Iso osa muista tunnetuista  kirjoittajista on uusfasistisen Suomen sisun jäseniä. Uusfasistinen Suomen sisu järjestö kutsui Hännikäisen iltapuhujaksi suurkäräjilleen marraskuussa 2014. Hännikäinen on tunnettu myös avautumisistaan facebookissa, jossa hän on ilmeisen “kännissä ja läpällä” vaatinut “etnisiä puhdistuksia, kaasutuksia, potkimaan pakolaisia” ja ihaillut Hitleriä.
hännikäinen_röhm

Hännikäinen on tunnettu myös facebook kirjoituksistaan.

Savukeitaan julkaisema Hännikäisen esseekokoelma Kunnia on misogynian ja konservatiivisen äärioikeistolaisuuden ilmentymä. Esseissä Hännikäinen propagoi äärimmäistä konservatiivisuutta ja vihamielistä suhtautumista naisiin ja tasa-arvoon. Sarastuksen sivuilla julkaistussa johdantokappaleessa Hännikäinen muun muassa toteaa seuraavaa: ”Naiset ovat tunkeneet itsensä väkisin jokaiselle työelämän sektorille ja naisilta suljettuja tiloja ei muuallakaan enää juuri ole. Kaikkialla  mies on naisten tarkkailtavissa, kaikkialla hän joutuu ottamaan huomioon naisten vaatimukset — – Karkeasti ottaen naisellisin mahdollinen teko on synnyttämänsä lapsen hoivaaminen ja miehekkäin mahdollinen teko on henkensä paneminen alttiiksi taistelussa.” Sukupuolten tasa-arvon kritisoiminen on iso osa äärioikeistolaista ideologiaa ja politiikkaa, joka pyrkii säilyttämään valkoisten miesten rakenteellisen ja sosiaalisen valta-aseman yhteiskunnassa.

Mitä vaikutuksia Hännikäisen julkaisemisella on? Yksi ulottuvuus on äärioikeistolaisuuden arkipäiväistyminen ja normalisoituminen. Ilmiö alkoi näkyä Halla-ahon noustua julkisuuteen ja kasvatettua Perussuomalaisten kannatusta. Avoin rasismi mediassa, joka ei vielä olisi ollut hyväksyttävää 2000-luvun alussa, on nyt hyväksyttyä ”maahanmuuttokriittisyyttä”. Samalla tavalla Hännikäinen luo hyväksyntää ja ymmärrystä naisvihalle ja esimerkiksi Suomen Vastarintaliikkeen suunnitelmalliselle väkivallalle seksuaalivähemmistöjä, maahanmuuttajia ja vasemmistolaisia kohtaan. Aggressiivisen naisvihan julkaisu itseään ”kansansivistystyötä tekeväksi” kustantamoksi tituleeraaman Savukeitaan toimesta on vähintäänkin hämmentävää.

Savukeidas tulee varmasti puolustautumaan sananvapaudella ja keskustelun monipuolisuudella. Hännikäinen ja Savukeidas sekoittavat kannanotoissaan sanan-, julkaisu- ja poliittisen toiminnan vapauden. Vaikka Hännikäisellä on oikeus ilmaista mielipiteitään, ei se tarkoita, että niitä pitäisi kustantaa tai levittää. On ensiarvoista ymmärtää, että Hännikäisen kirja ei ole vain sanoja meressä, vaan se on viholliskuvien rakentamista kadulla toimivalle äärioikeistolaiselle liikkeelle, jossa Hännikäisellä on aktiivinen rooli. Tämä on äärimmäisen painava argumentti Savukeitaan kritisoimiseen. Sanan- ja julkaisuvapaus tarkoittaa myös eettistä vastuuta olla loukkaamatta sanoin tai teoin muiden itsemääräämisoikeutta ja vapautta. Hännikäinen koittaa omissa rypistelyissään hämärtää keskustelun koskemaan ennakkosensuuria ja “sananvapauden rajoittamista”, vaikka sellaista ei tietääkseni kukaan ole edes vaatinut. Kyse on loppupeleissä siitä, mitä mieltä Savukeitaan tai kenenkään muunkaan on edistää Hännikäisen poliittista projektia: fasismin kanssa flirttailua, naisvihaa ja tasa-arvon vastustamista? Eikö Hännikäiselle sopivampi julkaisufoorumi olisi fasistinen Sarastus -lehti tai marginaaliset omakustanteet? 

Loppuun lainaamme irvokkaasti Hännikäistä, joka koittaa kääntää ruskeasta valkoista: “pysäyttäkää totalitarismin henki ennen kuin se riistäytyy valloilleen”. Savukeitaan toiminta on lyhytnäköistä ja tuomittavaa. Siksi ehdotamme aktiivisen palautteen antamista Savukeitaalle ja Hännikäisen kirjan boikotointia. Hännikäisen kirjan boikotointi on tärkeää, jotta se ei pääse myyntiin kirjakauppoihin ja siten levittämään äärioikeistolaisia ajatuksia ja kasvattamaan äärioikeistolaista liikettä.

Alla on Savukeidas-kustantamon ja kustannuspäätöksistä vastaavan Ville Hytösen sekä myynnistä vastaavan Erno Selänteen osoitteet, jonne toivomme teidän lähettävän palautetta yksityishenkilöinä, yhteisöinä tai yrityksinä.

 

Ville Hytönen
Kirjaideat, kustannuspäätökset, graafinen suunnittelu. 041 502 3172. ville.hytonen(at)savukeidas.com

Erno Selänne

Toimistoasiat, hallinto, myynti, messut, arvostelukappaleet. 050 362 4567. erno.selanne(at)savukeidas.com

Postiosoite: Savukeidas, PL 459, 20101 Turku

LISÄTIETOA:
* Radikaali traditionalismi on hajanainen  suuntaus, jossa yhdistyvät konservatiivisuus ja modernismin vastustaminen sen eri muodoissa tasa-arvosta teknologiaan. Hännikäisen edustama kansallismielinen radikaali traditionalismi polveutuu Ranskan uudesta oikeistosta (Nouvelle Droite) Alain de Benoistin kirjoitusten kautta. Kansainvälinen akateeminen tutkimus pitää uutta oikeistoa kiinteästi osana toisen maailmansodan jälkeistä fasismia. (katso esim. Roger Griffinn, “Between metapolitics and apoliteia: the Nouvelle Droite’s strategy for conserving the fascist vision in the ‘interregnum’. Modern & Contemporary France 8, no. 1, (2000): 35–53  & Tamir Bar-On, “Fascism to the Nouvelle Droite: The Dream of Pan-European Empire,” Journal of Contemporary European Studies 16, no. 3 (2008), 327–345).

Sarastuksen toimituskuntaa.

Timo Hännikäisen haastattelu äärikansallismielisellä Pekka Siitoin -fanisivulla. Haastattelussa Hännikäinen mm. toteaa kannattavansa “radikaalia kansallismielistä traditionalismia” ja suhtautuvansa positiivisesti Sarastuksen toimituskuntaan. hxxps://mesikammen.wordpress.com/2014/04/24/timo-hannikainen-puhuu/

Hännikäisen esseekokoelman johdanto Sarastuksen sivuilla.
hxxp://sarastuslehti.com/2014/12/20/mies-ja-moderni-elama-tulevan-kirjan-johdanto/
Olli Immonen <3 Timo Hännikäinen

hännikäinen_naistenpv_hail

hännikäinen_must_syd

Hännikäinen tykkää facebookissa myös uusnatsien Mustasydän -sivusta.

Käsitteillä leikittelyn on loputtava. Fasismi on aina fasismia.

Ongelmallinen käsitteistö. Uudenlainen fasismi on nousussa Euroopassa. Kyse ei ole vähiten Ruosidemokraateista (SD), joka menestyy maassa, jossa fasismilla ei ole ennen ollut jalansijaa. Tämänhetkisen käsitteillä leikittelyn ja sekaannuksen on loputtava, ja SD:tä on alettava kutsua sen todellisen ideologian mukaan, kirjoittaa historian tutkija ja toimittaja Henrik Arnstad.

sd-nej-tack

Fasismi – syvästi ongelmallinen sana. Me ehkä ymmärrämme sen haukkumasanana, jolla heitellään poliittisia vastustajia. Mutta se on myös nimitys tietynlaiselle poliittiselle ideologialle, joka on tänä päivänä ensimmäistä kertaa omalla voimallaan edustettuna Ruotsin eduskunnassa.

Ruotsidemokraatit keräävät enemmän ja enemmän kannattajia, ja siten Ruotsin on jätettävä taakseen laaja välinpitämättömyys ja tietämättömyys fasismista. Ruotsin – kuten koko Euroopan – pitää kohdata ideologia, joka saattaa hallita 2000-lukua.

Fasistisen ideologian ydin on nationalismi. Kansaan perustuva äärinationalismi, jonka tavoite on pelastaa ”kansakunta” rappeutumiselta ja taantumalta kansallisella uudestisyntymällä.

Tosin, ensin pitää poistaa kansallisen ruumiin syöpäkasvaimet. Hitlerille kysymys oli juutalaisista, ratkaisu jättimäinen ja järjestelmällinen kansanmurha. SD:lle kyse on islamista, joka pitää siivota pois – joskaan ei ehkä kansanmurhalla.

Jos haluamme hahmottaa SD:tä, on tärkeää, että ymmärrämme heidän optimisminsa. Fasismi on tänä päivänä ainoa tulevaisuuteen uskova poliittinen liike. SD kuvailee äänestäjille kauniilla väreillä etnisesti puhdistetun, myyttisen ja uudestisyntyneen kansallismielisen Ruotsin. Vertaa tätä esimerkiksi Sosialidemokraattien pessimistiseen nostalgiaan. Juuri siksi fasismin suosio kasvaa.

Elämme Euroopassa, jossa fasistinen politiikka juhlii voittoja. Ei vähiten SD, joka kasvaa maassa, jossa fasismi on aina ennen ollut heikko. Tätä uutta politiikka kutsutaan kansainvälisessä tutkimuksessa ”uusfasismiksi”, ja se on tulosta intellektuellien työstä, joka käynnistyi Ranskassa vuoden 1968 jälkeen.

Filosofi Alain de Benoistin johdolla Nouvelle Droite -liike (Uusi oikeisto) muotoili fasismin tulevaisuuden. Kyse oli uuden poliittisen tuotemerkin luomisesta Hitlerin, toisen maailmansodan ja Auschwitz-Birkenaun jälkeen. Kamppailu puhtaasta ”biologisesta rodusta” tuomittiin, ei vähiten siksi että tiedemaailma oli hylännyt ruotubiologian epätieteellisenä.

Sen sijaan uusfasistit muotoilivat seuraavat periaatteet:

  • Pluralistinen ja monikulttuurinen yhteiskunta tulee hävittää etnisesti homogeenisen yhteiskunnan tieltä.
  • Länsimainen demokratia – joka pohjautuu yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin ja yksilön vapauteen – tulee korvata demokratialla, joka pohjautuu ”orgaanisen yhteiskunnan” idealle.
  • Modernin ajan maailmankansalaisuus tulee korvata autenttisen kansallisen kulttuurin ylistyksellä.
  • Tulee levittää tunnetta siitä, että Eurooppalaisia kulttuureja uhkaa akuutti vaara, ja että ne on jo melkein tuhottu. Monikulttuurisuus ja monietnisyys kaivavat kuoppaa homogeeniselle kulttuurille ja etnisille identiteeteille Euroopassa.
  • Uusi fasismi on esiteltävä innovatiivisena kolmantena tienä, joka ei ole perinteistä vasemmistolaisuutta eikä oikeistolaisuutta.

Strategisista syistä tuli itse sanaa ”fasismi” välttää. Sitä ei saanut käyttää sen sivumerkitysten takia. Kun Nouvelle Droite laittoi ajatuksensa ensimmäiseksi käytäntöön ranskalaisen Front National (Kansallinen rintama) -puolueen kautta, luotiin normeja, joita vieläkin noudatetaan uusfasistisessa politiikassa. Kaikki viittaukset maailmansotien väliseen fasismiin on kliinisesti poistettu, kuten avoin väkivaltaisuus. Univormut vaihtuivat pukuihin ja kunniamerkit kravatteihin.

Jopa ruotsalainen SD oppi pikkuhiljaa läksynsä, vaikka puolueen putsatun ulkokuoren takaa vieläkin kantautuu tasaisin väliajoin perinteistä biologista rasismia edustavia näkemyksiä.

Ideologisesti fasismi on kuitenkin edelleen fasismia. Rasismi näyttäytyy äärikansallismielisyyden kautta. Kyse on jatkuvasta väittelystä siitä, kenelle annetaan arvo kuulua kansakuntaan ja kuka jätetään sen ulkopuolelle. 1930-luvulla juutalaiset sisällytettiin tai jätettiin kansan ulkopuolelle vaihtelevasti ja irrationalistisesti. Parhaana esimerkkinä Mussolinin Italia.

Aiemmin SD oli selkeän antisemiittinen ja puoluejohtajat puhuivat ”juutalaissioista”. Nykyään SD sisällyttää juutalaiset ”kansakuntaan”, mutta kanta voi muuttua taas huomenna.

Uusfasistit SD:n sisällä eivät halua lopettaa parlamentaarista demokratiaa, toisin kuin esimerkiksi Hitler. Sen sijaan tulisi enemmistön tyrannian hallita, mikä demokraattisen päätöksenteon kautta sortaisi alistettuja vähemmistöjä. Uusfasismi ei siis suoranaisesti uhkaa parlamentaarista järjestelmää, vaan perustavanlaatuista näkemystä tasa-arvosta liberaalissa demokratiassa.

Miten perinteisten puolueiden sitten tulisi kohdata SD ja uusfasismi? Tarkoitan, että voimme oikeasti oppia historiasta.

  1. Ei koskaan yhteistyötä. Ruotsalaiset poliitikot ovat toimineet oikein, kun eivät ole koskaan tehneet yhteistyötä SD:n kanssa. Sillä sekunnilla kun erityisesti perinteinen oikeisto liittoutuu uusfasistien kanssa vasemmistoa vastaan, saa fasismi kaikki suurimmat voittonsa. Juuri sillä tavalla sekä Hitler ja Mussolini nousivat valtaan.
  2. Ei poliittista vuotoa. Silloin tällöin kuulee vaatimuksia ”debatin käymisestä” uusfasistien kanssa. Se tarkoittaa SD:n kysymyksenasettelun hyväksymistä. Se on hengenvaarallinen tie. Kun Saksa hyväksyi Hitlerin ajatuksen ”juutalaiskysymyksestä” se tarkoitti NSDAP:n voittokulkua, ei kritiikkiä. Kun juutalaisista puhuttiin yhteiskunnallisena ongelmana sen sijaan, että heistä olisi puhuttu realistisesti yhteiskunnan resurssina, päädyttiin katastrofaaliselle kurssille.
  3. Uskallus käyttää oikeaa sanastoa. Yksimielisyys kansainvälisessä fasismin tutkimuksessa on sataprosenttinen: uudet eurooppalaiset puolueet ovat fasistisia. Nykyisen käsitteillä leikittelyn ja hämmentämisen on loputtava. On aika alkaa kutsua SD:tä sen oikealla nimellä julkisessa keskustelussa.

Viimeinen kohta on vaikein. Länsimaille on kivuliasta, ahdistavaa ja traumaattista myöntää fasismin nousseen uudestaan. Sitä suuremmalla syyllä se on tärkeää. Koko ruotsalaisen poliittisen kirjon on mietittävä asiaa. Porvarillisella rintamalla ja punavihreillä on uusi päävihollinen. Kyse ei ole oikeiston tai vasemmiston voittamisesta. SD:n puoluesihteeri Björn Söder puhuu tänään yli 50% kannatuksen tavoittelemisesta.

Fasismi ei jaa valtaa. Fasismi haluaa kaiken vallan itselleen. Fasismia on aina vähätelty, vaikka fasismia ei tulisi koskaan vähätellä.

Olemme astuneet uudelle fasismin aikakaudelle, mutta meillä on historian opetukset tukenamme. Kunhan uskallamme katsoa mustaruskeaa ideologiaa suoraan kasvoihin, toista kertaa historiassa.

 

Henrik Arnstad, historian tutkija ja toimittaja.
Artikkelin kirjoittaja on tutkinut viisi vuotta fasismin ideologiaa modernin kansainvälisen tutkimuksen kautta. Keväällä 2013 yksi Ruotsin isoimmista kustantamoista Norstedts julkaisi Arnstadtin kirjoittaman kirjan ”Älskade fascism: De svartbruna rörelsernas ideologi och historia” (Rakastettu fasismi: Mustaruskeiden liikkeiden ideologia ja historia).
Artikkeli on aluperin ilmestynyt 2012-11-15 Dagens nyheterin sivuilla.