Category Archives: Mielipidekirjoitukset

Ajattomammat tekstit ja pohdinnat. Pohdiskelua, analyysia, mielipiteitä, kommentteja yms. Pitkää tai lyhyttä.

Matkaraportti: Bückeburg – antifasistinen itsepuolustus on oikeutettua ja välttämätöntä

Teksti: Juhani Järvinen

Pohjois-Saksassa, Ala-Saksin ja Nordrhein Westfalenin rajalla sijaitseva pieni Bückeburgin kaupunki on tunnettu linnoistaan ja pienestä idylliestä vanhasta kaupungista. Uneliaassa pikkukaupungissa asuu noin 18 000 asukasta. Kaupunki muistuttaa paljon hyvin toimeentulevaa saksalaista pikkukaupunkia: siistejä katuja ja isoja omakotitaloja.

Kymmenien vuosien ajan nationalistit ja uusnatsit ovat järjestäytyneet Bückeburgia ympäröivässä Schaumburgin maakunnassa. Vuodesta 2008 alkaen kaupungissa on toiminut avoimesti ”Bückeburgin toimintaryhmä”, joka koostuu autonominationalisteista ja muista uusnatseista. Äärioikeistolaisten rakenteiden vahvistuessa Bückeburgista tuli jopa niin kiehtova paikka natseille, että uusnatseja muutti vartavasten Bückeburgiin muilta paikkakunnilta.

NSBA “National-Sozial Bückeburg Aktiongruppe”

Pohjois-Saksan antifasistiset ryhmät kutsuivat koolle mielenosoituksen tukeakseen Bückeburgin antifasisteja lauantaiksi 18.4.2015. Päätimme lähteä paikalle osoittaaksemme solidaarisuutta paikallisille antifasisteille ja selvittääksemme tilanteen taustoja. Antifasisteja saapui Bückeburgiin etenkin Hannoverin, Bremenin ja Hampurin alueilta. Kokonaisuudessaan mielenosoituskutsu oli tavoittanut monia erilaisisia antifasistisia organisaatioita. Paikalla oli ryhmiä erilaisista ideologisista taustoista (anarkistit, autonomit, kommunistit). Huolimatta ryhmien moninaisuudesta, kaikki toimijat pystyivät työskentelemään tiiviisti yhdessä. Saksassa klassisen antifasismin moninaisuutta pidetään tärkeänä. Tärkein tehtävä on taistella fasismia vastaan, kaikki muu tulee vasta sen jälkeen.

“Sulje silmäsi oikealle, hakkaa vasemmalle?”

Demoon osallistuminen oli helppoa. Mielenosoituskutsu oli avoin ja kaikki tarvittavat tiedot sai helposti paikallisilta ryhmiltä tai netistä. Jopa hieman yllättäen, paikallinen antifa-ryhmä julkaisi tapaamispaikan Facebookisssa. Tämä ei ole aina mahdollista, mutta monissa paikoissa antifa-ryhmillä on niin suuri etumatka, etteivät salaiset tapaamispaikat ole tarpeen.

Parin tunnin junamatka taittui paikallisten aktiivien seurassa. Paikalle oli saapunut aktiiveja perinteisistä antifa-järjestöistä, muutamia anarkisteja ja vasemmistolaisia, sekä kymmenkunta paikallisen jalkapalloseuran ultraa. Matka sujui tuttavallisessa seurassa, kukaan ei käyttänyt alkoholia tai päihteitä. Pienemmiltä paikkakunnilta junaan nousi jatkuvasti uusia henkilöitä. Monet olivat pukeutuneet rennosti: lenkkareita, kolmiraitaa, farkkuja, aurinkolaseja, tummia takkeja. Kenellekään ei ollut poliittisesti tunnistettavia symboleita. Eikä yhtään Palestiina-huivia.

Bückeburgiin saavuttiin ajoissa. Juna-asemalla oli vastassa paikallisia aktiiveja. Ennen demon starttaamista minulla oli mahdollisuus jutella muutamien schaumburgilaisten antifasistien kanssa. Nina (19) kertoi, että kun yhteenotot eskaloituivat vuonna 2010 – 2011, hän oli vielä koulussa. Ninan mukaan uusnatsit värväsivät koulusta jopa 13-14 vuotiaita tyttöjä natsiskeneen. Ninan mielestä nuorilla naisilla ei ollut käsitystä millaiseen liikkeeseen he olivat liittyneet. Monet hänen koulututuistaan ovat edelleen mukana äärioikeistolaisissa porukoissa. Nina painotti, että vaikka hän ei ole koskaan kokenut suoraa uhkaa, niin esimerkiksi iltaisin yksin kaupungilla kulkeminen oli hyvin vaarallista. Usein piti elää pelon kanssa. Ninan mielestä tilanne Bückeburgissa on parantunut, mutta edelleen pelko on vahvasti läsnä kaupungilla.

Kyläantifa

Mielenosoitus starttasi aikataulussa. Poliisin läsnäolo oli merkittävä. Paikalla oli mellakkapoliisien lisäksi poliisin mediaosasto (Pressepolizei) ja muutamia siviilipoliiseja, joiden tehtävä oli estää konflikteja (Dialogpolizei). Mielenosoituksen alusta asti oli selvää, että mielenosoitus oli osoitettu myös poliiseja vastaan. Bückeburgin poliisi on tehnyt paikallisten antifasistien elämästä hyvin vaikeaa viime vuosina. Konfliktin alettua poliisi ja kaupunginjohto ovat toistelleet ekstremismiteoriaa, jossa he kilvan väittivät, että kyseessä on vain kahden ääriliikkeitä edustavan nuorisoryhmän välinen yhteenotto. Toisin sanoen poliisi ja kaupunginjohto yrittävät esittää tilanteen satunnaisena väkivaltarikollisuutena, jossa kaikki osapuolet ovat samanlaisia rikollisia. He eivät suostu myöntämään, että kyseessä on poliittinen kamppailu, jossa vapautta ja tasa-arvoa puolustavat antifasistit yrittävät puolustaa itseään ja estää äärioikeistolaisen vihapolitiikan.

Poliiseja eli tuttavallisesti “Bullen”

Tilanteen kiristyessä poliisi oli aloittanut antifasistien tarkkailun ja seurailun Bückeburgissa. Pukeutumiseen ja laukkujen sisältöihin puututtiin. Mikäli antifasistit tapasivat pubissa, poliisit tulivat tarkastamaan henkilöllisyystodistuksia. Lisäksi poliisit pysyivät parkissa usein antifasistien kotien edustalla. Poliisi yrittää painostuksella ja häirinnällä tehdä Bückeburgin antifasistien elämästä hankalaa ja lamauttaa itseorganisoidun vastarinnan. Samanaikaisesti uusnatsit jatkoivat hyökkäyksiä, pahoinpitelyjä ja uhkauksia. Vaatimukset kaupunginjohdolle kaikuivat kuuroille korville ja kaupungin pormestari vähätteli natsiongelmaa. Poliisi ei pystynyt turvaamaan paikallisten nuorten elämää, jonka vuoksi antifasistisesta itsepuolustuksesta tuli ei ainoastaan legitiimiä, vaan myös välttämätöntä.

Mielenosoitus kulki ympäri kaupungin keskustaa, pysähtymällä kolmeen kohteeseen: kaupungin torille, oikeustalolle ja poliisiaseman eteen. Jokaisessa pysähdyksessä pidettiin puheita ja soitettiin musiikkia. Mielenosoitus oli itsessään hyvin rento ja minkäänlaista uhkaa ei ollut. Mielenosoituksen järjestäjät olivat hankkineet paljon järjestyksenvalvojia, jotka turvasivat mielenosoitusta. Ainoa jännite poliisien ja mielenosoituksen välillä syntyi, kun poliisi päätti sakottaa erästä silminnähtävän nuorta henkilöä flaijereiden jakamisesta. Saksan järjestyslain mukaan flaijereissa on oltava järjestävän tahon nimi, joka kyseisistä papereista, ilmeisesti vahingossa puuttui. On selvää, että kyseinen tapahtuma oli ainoastaan provokaatio, joka antoi hieman osviittaa kuinka vittumaisia poliisit ovat paikallisille antifasisteille.

Mielenosoitukseen osallistui noin 300-500 henkilöä

Antifa!

“Taistele natseja vastaan, taistele valtiota vastaan!”

“Itsepuolustus on organisoitava”

Mielenosoitus päättyi noin kahden tunnin jälkeen. Tunnelma oli koko demon ajan hyvä. Rytmikkäät iskulauseet kritisoivat etenkin poliiseja ja kaupunginhallitusta. Usein käytettävässä protestihuudossa sanotaan: ”Myös kytillä on nimi ja osoite!”. Lisäksi kaikenlaiset natseja solvaavat iskulauseet toistuivat useasti. Mielenosoituksessa kaikuivat myös jalkapallostadioneilta tutut kannatuslaulut.

“Antifasistinen itsepuolustus on legitiimiä ja välttämätöntä”

Demon jälkeen jäin vielä hetkeksi juttelemaan paikallisten kanssa. Schaumburgilainen Svenja (24) kertoi miten vuoden 2010 jälkeen tilanne paheni huomattavasti Bückeburgissa ja lähiseuduilla. Svenja kertoi, että uusnatsit levittivät kaupungilla ”kuolinilmoituksia” aktivisteista. Lisäksi uusnatsit soittelivat uhkauspuheluita aktivisteille ja heidän perheilleen sekä hyökkäsivät ihmisten kimppuun. Natsit käyttivät metallikuulia ikkunoiden rikkomiseen ja tuhosivat autoja. Pimeällä ei ollut mitään asiaa mennä yksin kaupungille. Etenkin viikonloppuna uusnatsit kiertelivät autoilla partioimassa kaupunkia. Svenjan mukaan aina oli tarkasti mietittävä, että mihin juhliin voi osallistua ja minne ei voi mennä. Hänen mielestä kuitenkin pahinta oli, että uhkailut eivät ainoastaan koskettaneet nuorisoa ja aktivisteja, mutta myös heidän perheitään; vanhempia ja sisaruksia.

Kaikesta huolimatta Svenja vaikutti hyvin varmalta, että tilanne Bückeburgissa on viimein parantumassa ja antifasistinen vastarinta on tuottamassa tulosta. Sekä poliiseja, että uusnatseja vastaan kamppailu on ollut raskasta ja monia schaumburgilaisia antifasisteja vastaan ollaan nostamassa syytteitä. Pahimmassa tapauksessa erästä toveria uhkaa vankeustuomio. Kampanjointi schaumburgin antifasistien tukemiseksi jatkuu.

Lauantai-iltapäivä Bückeburgissa oli erittäin antoisa ja mielenkiintoinen. Uusien tovereiden tapaaminen ja yhteistyökuvioiden ja taktiikoiden punomisen lisäksi, Bückeburg tarjoaa erinomaisen esimerkin, miten tärkeää antifasistinen itsepuolustus on. Kun poliisi ei kykene ― tai ei halua ― suojella fasismia vastaan kamppailevia, on itsepuolustus ainoa vaihtoehto. Schaumburgissa poliittiset vaatimukset kaikuivat kuuroille korville ja vasta aktiivinen vastarinta on helpottanut tilannetta Bückeburgissa. Vaikka natsien läsnäolo kaupungissa on edelleen merkittävä, niin antifasistien tai muiden uusnatsien viharyhmään kuuluvien ei tarvitse enää pelätä kaupungilla itsensä, ystäviensä tai perheidensä puolesta.

Antifasistinen itsepuolustus ei ole ainoastaan tarpeellista, vaan myös välttämätöntä.

Lisätietoa täältä:

antifasolibbg.noblogs.org

Lue myös:

Varis: Solidaarisuutta Bückeburgin antifasisteille – antifasistinen itsepuolustus on oikeutettua ja välttämätöntä!

Solidaarisuutta Bückeburgin antifasisteille – antifasistinen itsepuolustus on oikeutettua ja välttämätöntä!

Solidaarisuutta Bückeburgin antifasisteille – antifasistinen itsepuolustus on oikeutettua ja välttämätöntä!

Bückeburg on pieni, 18 000 asukkaan kaupunki lähellä Saksan Hannoveria. Kaupunkia ympäröivällä alueella uusnatsiryhmät ja -rakenteet pystyivät olemaan aktiivisia ja organisoitumaan ilman suurempia ongelmia vuosikymmenten ajan. Esimerkiksi maaseutualueella sijaitsevassa Bad Nenndorfin kaupungissa järjestetään vuosittain uusnatsimarssi, joka oli jonkin aikaa Pohjois-Saksan suurin. Tämä on vain yksi tapa, millä paikalliset uusnatsijohtajat ovat yrittäneet saada ideologialleen lisää seuraajia toimintaa kaipaavasta nuorisosta. Vuonna 2008 militantit ydinjoukot muodostivat nuorista uusnatseista ”Bückeburgin toimintaryhmän”. Moni ryhmän jäsenistä oli kotoisin alueen kylistä. Heidän asenteensa ”autonomisina nationalisteina” (jotka kopioivat ulkomuotoaan ja toimintatapojaan radikaalilta vasemmistolta) keräsi heille suosiota nuorten joukossa. Äärioikeistolainen liike aktivoitui kouluissa, ja erimielisiä nuoria ruvettiin uhkaamaan koulun aikana ja sen jälkeen.

Kokeneet uusnatsikaaderit hyötyivät tilanteesta ja järjestivät ideologisia tapahtumia aivopestäkseen ja muodostaakseen yhteenkuuluvuutta myös erilaisten juhlallisuuksien avulla. Vuonna 2011 perustettiin ”Bückeburgin autonomiset nationalistit”, ja toiminta nousi uudelle tasolle. Monien teinien sympatioista voimistuneena uusnatsit jatkoivat ja lisäsivät väkivaltaisuuksia antifasisteja ja muita kanssaan erimielisiä ihmisiä vastaan. Kaupungin keskustasta tuli monille nuorille alue, jonne ei voinut mennä. Bückeburgissa ja läheisissä kylissä
uusnatsit partioivat katuja ja jahtasivat antifasisteja. Taloja heiteltiin teräspalloilla yms., autoja tuhottiin ja fyysisiä hyökkäyksiä tehtiin päivittäin. Useimmiten kun yksityistä taloa vastaan hyökättiin, poliisit eivät edes lähettäneet paikalle poliisipartiota. Tutkimukset lopetettiin ilman, että asioita lainkaan selvitettiin, sen sijaan syyttäjä alleviivasi niin sanottujen ”äärivasemmistolaisten” rikosten lisääntymistä.

Poliisi ja kaupunginvaltuusto tulkitsivat asioita eri tavoin ja vuosien ajan kiistivät uusnatsiliikkeen olemassaolon. Myöhemmin ne myönsivät, että kyseessä ei ole epäpoliittinen nuorisojengi. Kun uusnatsien teot kävivät julkisemmiksi median raportoidessa niistä ja tilanteesta huolestuneiden vanhempien perustaman aloitteen johdosta, uusnatsien väkivaltaisuus ja antifasistien vastarinta asetettiin samalle tasolle. Näin uusnatsiväkivallan uhrien väitettiin aiheuttaneen itse tilanteen. Bückeburgista tuli äärioikeiston näkökulmasta niin houkutteleva, että lisää alueen uusnatseja muutti sinne. Paine vasemmistolaisia nuoria kohtaan jatkoi kasvamistaan.

Vuodesta 2012 alkaen nuoret antifasistit alkoivat organisoitua vastustaakseen oikeistokonsensusta. He kertoivat tilanteestaan mediatyön ja mielenosoitusten avulla. Antifasistinen itsepuolustus mahdollisti sen, että ”vaihtoehtonuoriso” pystyi liikkumaan vapaammin kaupungin keskustassa. Samaan aikaan uusnatsit tajusivat, etteivät ne voi enää hengailla alueella ilman seuraamuksia. Antifasistit pystyivät interventiollaan estämään uusien nuorten imeytymisen uusnatsiskeneen.

Samaan aikaan poliisi ja syyttäjäviranomaiset reagoivat ”nollatoleranssisäännöillään”. T-paidat, joissa luki FCK CPS, kiellettiin paikallisoikeuden toimesta, ja kunta antoi määräyksiä, joiden mukaan jotkut antifasistit eivät saisi olla kaupungin rajojen sisällä. Kesällä 2013 kokonainen mellakkapoliisiyksikkö yhdessä paikallispoliisin kanssa partioi Bückeburgissa etsiessään uusia syitä pelotella ja alistaa vasemmistolaisia nuoria.

Viime vuosien tilanne Bückeburgissa näyttää taas, että antifasistista kamppailua ei voi käydä valtion rinnalla, vaan ainoastaan sitä vastaan.

Vaikka Antifa-ryhmien interventio mahdollisti turvallisemman ja vapaamman liikkumisen ”vaihtoehtonuorille”, uusnatsit vieläkin toisinaan näyttäytyvät Bückeburgissa. Viime vuonna uusnatsit käytännössä näyttäytyivät suurissa organisoiduissa ryhmissä, jotka yrittivät hyökätä antifasisteja vastaan julkisesti. Vaikka monet uusnatsit ovat muuttaneet kaupungista, tai eivät ole avoimen aktiivisia enää, tehtävää riittää. Antifasistinen itsepuolustus on edelleen tärkeää ja tarpeen.

Tänä vuonna on tulossa suuri kriminalisointiaalto antifasistista vastarintaa vastaan. Useissa yhteisoikeudenkäynneissä, jotka alkavat luultavasti huhtikuun lopulla ja marraskuussa, antifasisteja tullaan syyttämään enimmäkseen erilaisista vammantuottamuksista.

Tällaista kriminalisointia sortovoimien taholta ei pitäisi ajatella yksittäisenä hyökkäyksenä – se on hyökkäys meitä kaikkia vastaan ja sen tarkoitus on työntää antifasistista politiikkaa lain piiriin ja siten epäpolitisoida se.

On tärkeää olla solidaarinen syytettyjä kohtaan, seistä heidän rinnallaan ja tukea heitä taloudellisesti. Sen lisäksi on tärkeää, että valtion ja poliisin hyökkäysten vastaisia rakenteita vahvistetaan, ja tapella vastaan.

Meidän tulee hyödyntää tulevia oikeudenkäyntejä tiedottaaksemme Bückeburgin nykyisestä tilanteesta. Aloitamme kampanjan mielenosoituksella 18. huhtikuuta ja näytämme, että meitä ei pelota – eivät natsit, eivätkä lait!

Antifasistista itsepuolustusta kaikin keinoin!

Teksti on lyhennetty ja päivitetty käännös täältä, josta myös lisätietoa: antifasolibbg.noblogs.org

Yö otettiin takaisin 7.3.2015.

Turussa järjestettiin naistenpäivän aattona Otetaan yö takaisin -mielenosoitus. Satakunta ihmistä kokoontui Turun taidemuseon edessä ja marssi kahden yhteishenkeä nostattavan puheen jälkeen keskustakortteleiden läpi Aurajoen rantaan. Kulkue päättyi Vähätorille korkeissa tunnelmissa.

Puheissa kerrottiin feminististen Otetaan yö takaisin -protestien suoran toiminnan perinteestä ja tähdennettiin, että julkiset tilat eivät ole turvallisia myöskään esimerkiksi siirtolaisille ja transsukupuolisille. Lisäksi puheissa muisteltiin viime vuoden naistenpäivän jälkeen Turussa järjestettyä mielenosoitusta, jolla osoitettiin solidaarisuutta malmölaisille feministeille ja erityisesti Showan Shattakille. Monet Otetaan yö takaisin -mielenosoituksen osallistujista toivoivat, että mielenosoituksesta tulisi jokavuotinen perinne.

Oli upeaa nähdä niin monen ihmisen ottavan yhdessä kaupunkitilaa haltuun ja vaativan loppua seksistiselle ja rasistiselle väkivallalle! Kadut kuuluvat meille, eivät natseille, seksisteille, homofobeille tai rasisteille! Olemme kaikki vastuussa julkisen tilan turvallisuudesta. Myös Turun Sanomat ja Åbo Underrättelser kokivat asian ilmeisen tärkeäksi uutisoidessaan tapahtumasta näyttävän myönteisesti. Kiitos kaikille osallistujille!

Antifasismi, feminismi ja queerpolitiikkaa näkyväksi Turun kaduille!
Emme pelkää seksistejä, rasisteja emmekä natseja!
Otetaan kadut takaisin!

Puhe:

Otetaan yö takaisin Turku – Ta natten tillbaka Åbo 2015!

MÄÄ PUHUN TÄSSÄ SIITÄ MIKS TÄÄ ON SEKÄ FEMINISTINEN ETTÄ ANTIFASISTINEN MIELENOSOITUS. MITÄ YHTEISTÄ FEMINISMILLÄ JA
ANTIFASISMILLA EDES ON?

*Alunperinhan naisten päivä oli vasemmistolainen, työväenliikkeen naisten taistelupäivä. Sata vuotta sitten vaadittiin naisille mm. äänioikeutta, työoikeutta, oikeutta ammattikoulutukseen ja työsyrjinnän lopettamista.

*Nykyään feminismin ja naisliikkeen fokus on siirtynyt työoikeuksien ja äänioikeuden kaltaisista kysymyksistä esim sukupuolittuneen väkivallan ja vanhempainvapaiden kaltaisiin kysymyksiin.

*Monet tuntuu pitävän niin feminismiä kuin naistenpäivää aikansa eläneinä ilmiöinä. Yhä useemmin kuulemme ”mehän olemme jo tasa-arvoisia” -tyylisiä puheenvuoroja.

*TÄÄ EI NYT TASAN TODELLAKAAN PIDÄ PAIKKAANSA!

*Tämä näkyy siinä, että valta on edelleen pitkälti miehillä, suuri osa naisista kokee jatkuvasti seksismiä ja sukupuolitettua väkivaltaa.

*Lisäksi naiset saavat huonompaa palkkaa samasta työstä, ovat yliedustettuina matalapalkka-aloilla ja heidän oletetaan automaatisesti tekevän kotitöiksi kutsuttuja ilmaistöitä.

*Silti naisten kerran jo saavuttamia, aiemmin vain miehille kuuluneita oikeuksia ja vapauksia kyseenalaistetaan yhä voimakkaammin. Milloin asialla ovat työnantajat, milloin demareitten äijäsiipi tai kaikenlaiset naisvihamieliset hihhulit. Aivan kuin tämä ei jo yksistään riittäisi niin vielä vakavampi uhka naisten oikeuksille ovat viime aikoina päätään nostaneet äärioikeistolaiset ja konservatiiviset liikkeet. Heidän maailmankuvassaan sukupuolierot ovat luonnollisia. Naisen arvo määrittyy ennen kaikkea suhteessa mieheen ja heidän mielestään ainoa hyvä nainen on hetero ydinperheen kotihengetär. Äärioikeistolle feminismi on samanlainen murskattava vihollinen kuin vaikkapa siirtolaiset ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Äärioikeiston ja fasismin vastustaminen on myös feministinen kysymys! Feminismi on käytännön antifasismia!

ANTIFASISMI JA FEMINISMI OVAT LIITTOLAISIA VASTUSTETTAESSA VÄKIVALTAISTA JA NAISVIHAMIELISTÄ ÄÄRIOIKEISTOLAISUUTTA!

EI SEKSISMILLE, EI RASISMILLE, EI HOMOFOBIALLE!

RAKKAUDEN JA VAPAUDEN PUOLESTA!

NYT MARSSILLE! OTETAAN YÖ JA KADUT TAKAISIN JA NÄYTETÄÄN ETTÄ KAUPUNKI KUULUU KAIKILLE MEILLE!

Fascist and conservative views on gender

Recent events in Finland have raised some concern about Nazi and neo-fascist mobilization in the streets. The coming together of these groups in a larger demonstration during the Finnish independence day in 2014 is also worrying. The organizer of the demonstration, Timo Hännikäinen, is a controversial right-wing conservative mostly known for his misogyny. In the beginning of 2015 (in February) a new book by him is published, centered around fear of feminism. Why does he step out to the streets now, and why does he on the same time choose to focus on feminism and women?

A short description on the conservative and fascist world view, linked to gender, is needed. This world view includes the protection of the own people (race/ethnicity), language and culture. It is based on masculinity (masculine hegemony), militarism, violence and a hierarchical system, where traditional heterosexual gender roles play an important part. Emphasis is put on the importance of the nuclear family as a social pillar, on which all else is built. Woman’s role is considered to be as the mother and care taker of the children at home and the man’s role is to work outside the home, as protector of the family or as a warrior. This should not be news to anybody. Everything that threatens this order is considered dangerous. The outside enemy, also in Finland, is seen in immigrants and nowadays especially in Muslims. Immigrants are especially seen as a threat to the continuum of white or European supremacy. The enemy inside society is seen for example in lgbtqi- people (lesbian, gay, bisexual, transgender, queer, or intersexual) as they are seen as unnatural and immoral for not reproducing inside heterosexual marriage. Feminism again is an internal ideological threat, in wanting gender equality, which then of course threatens the role of men in the family but also questions the power white men structurally have in society over all women. In fascist views feminism is also most often linked to another enemy that is at the same time inside and outside society: marxism or nowadays even more to the antisemitic conspiracy theory of “cultural marxism“, that has its roots in the nazi theory of “secularized judaism” of cultural Bolshevism.

Timo Hännikäinen released an introduction1 to his new book Kunnia (eng. Honour) already in December 2014, which Savukeidas publishing house published in February 2015. Savukeidas claims to be an anarchistic publishing house that is owned by Ville Hytönen and Erno Selänne2. The theme of the book is threatened European masculinity, continuing Hännikäinen’s sexist theme (he has already published the misogynist book Ilman ‘eng. Without, 2009′). Hännikäinen has, as mentioned, also figured as the main organizer for a demonstration for the extreme right (612.fi) that gathered 150 known nazis and fascists under one umbrella in Helsinki on the Finnish independence day. Some of the participants were from the violent Finnish Resistance Movement and from the neofascists Suomen Sisu. Hännikäinen’s introductory text shows his misogynous and fascist thinking and is an attempt to provoke. He continues and creates conservative values about gender and race. As a new extreme right opinion “leader”, his texts should not be ignored.

Hännikäinen continues an old colonialist ideology in the text. He protects European culture, civilization and men. European colonial history is built on population and natural resource control and management in colonies, which continues under extreme capitalism in a globalized world. So Hännikäinen does not add anything new to the table, but uses and builds on the old familiar story of European colonial history. At the same time Hännikäinen creates an image of victimized European men, that are losing power, which he blames feminism for. So when attacking the feminist movement, Hännikäinen provides the ideal scape goating for the public’s attention from the society’s structural decline. If that decline would be questioned, attention would be focused on the capitalist state and its apparatus.

In nationalism, women or femininity often get to symbolize the nation. The symbol of Finland as a nation is that of the virgin, in comparison to Mother Russia and Mother Sweden. As a fairly young state the Finnish national identity has a bad self esteem. Timo Hännikäinen provides his own victimhood in his text, a rhetoric which attracts many Finnish men, that really are marginalized in todays society of growing unemployment. A comparing link about the use of victimhood in creating nationalism can be made to the Balkan wars in the 1990’s. In creating Serbian nationalism, victimization of Serbs was a big part. In Finland, the victimhood stemming from growing poverty, adds to the amount of dissatisfaction and anger, especially in young men. Hännikäinen speaks to these young men and quotes the movie Fight Club. But Hännikäinen is not oppressed nor a victim. His books are being published and debated in media, his points of views are not censored, even though he claims they are. He knows what he is doing in creating European, white supremacist manhood.

Fascism sees virility as an important part of masculinity. Interestingly enough, Hännikäinen wrote a book about him not having sex (2009) and now things seem to be getting out of hand with the new book. Hännikäinen is not the virile man desired by his ideology. He is neither a father or man of the house. It is not a coincidence then, that it is Hännikäinen writing about gender, and not Jussi Halla-Aho, who is fanatically interested in Islam.

Often, when nationalist or fascist movements are planned, born and reinforced, a picture of not only the “other” but also the “other women” is created, together with “the own woman”. In Finland, especially Finnish Resistance Movement (FRM) is focused on men and masculinity. The stereotypical racist and sexist image of the Black or Muslim man as a rapist is used. (In speaking about Islam, it is important to underline the difference between the religion Islam, and the political ideology islamism. Kurdish women are fighting islamism on ground3.) Finnish white women are portrayed as victims of rape by this “other” man. In the recently published article on FRM by Helsingin Sanomat, symbolism in recruiting new members is discussed on the FRM inside forum. Symbols such as the hangman’s noose are considered strong imagery, and should only be used in the case of gang rape. Rape is discussed as something that evokes strong feelings, even of lynching, in people and should be used together with aggressive images when used in propaganda4. Consider then the face that Finland is one of Europe’s most violent when it comes to gendered violence, where Finnish men beats Finnish women.

NSDAP proaganda poster from WW2

One FRM article defines women only in relation to men: as singles, single mothers and wives. The National Socialist woman is, as single, the “guardian of “moral”, as “the single mom” she support the children in everything, but only as the “wife”, she support her husband and children. And as a strong woman and mother, she brings forward the National Socialist ideology5. Homosexuality and the decline of the nuclear family are again seen as a bigger threat towards the white race6.

Patriarchy, especially white supremacist patriarchy, defines gender on a binary axis of male and female. It places the white European man as supreme. The other masculinities are portrayed as animalistic, beast-like and uncontrollable. They are seen as a threat to white masculinity that, even though it is militant, powerful and armed, has one weakness, its females (the weaker sex). Therefore, as white masculinity, through for example the FRM, arms itself and prepares its self for racial war, it must provide for the security of its women, who can be raped to produce “other” children, that are unpure. Consequently, in order to control its (national, racial) purity, the women must be secured, controlled and monitored. The “other” woman is not seen as such a big threat because she is portrayed and viewed as a sexual object.

Again, to take an example of Serbian fascism, that was spread largely through extensive media campaigns, and that the Finnish Resistance Movement refers to. The genocide and the systematic rape by the Serbian soldiers of women (femicide) was planned and part of the fascist ideology. The Serbian culture, like most European cultures, is patrilinear, meaning that the family and ethnicity is seen to continue through the father. The purpose of the established rape camps where to create a new generation of Serbs through raping Bosnian and Croatian women, mainly Muslims. All sides of the conflict used rape as a weapon, but not as systematically as the Serb army. The image of the “other” woman simultaneously created with the “Serbian” woman (and also one of religion as most of the women raped were Muslim) was created before and during the war. If the Serbian men raped Serbian women in the home, it was hidden or not talked about. The creation of nationalist ideas were here strongly linked to gender7.

Also for example in Italian Fascism the patriarchal role and masculine hegemony were important to establish as part of the political ideology. In Europe today conservative and fascist ideologies are similarly seeing feminism as a threat and upholds traditional values that belongs in a pre-modern world. In 2011 Oslo bomber and mass murderer Anders Behring Breivik’s manifesto, that also refers to Finnish extreme nationalist groups, lists feminism as one of the most destructive elements of “cultural marxism” to European civilization8.

Breivik writes: “Today, the feminisation of European culture, moving rapidly since the 1960s continues to intensify. Indeed, the present-day radical feminist assault through support for mass Muslim immigration has a political parallel to the their anti-colonial efforts. This current assault is in part a continuation of a century-old effort to destroy traditional European structures, the very foundation of European culture. – – Indeed the feminisation of European culture is nearly completed. And the last bastion of male domination, the police force and the military, is under assault. – – The fate of European civilization depends on European men steadfastly resisting Politically Correct feminism.”

One important aspect to take into consideration however is that different right wing and fascist groups do have different views on gender and sexuality. The Finnish Defence League (FDL), that tried to establish itself in Finland a couple of years ago, are racist anti-Muslims, but side with gay people, in a “strange bedfellows” alliance9. Fascist or racist groups (or states) might use marginalized or oppressed groups in society in trying to create “others” as threats. According to the violent and hierarchical world view, this is only a propaganda tool, not something they actually care for.

Timo Hännikäinen aims at a shift in public debate through creating feminism as a threat. Why does he not focus on immigrants or LGBTQI-people in his ultra conservative politics? The Finnish government produces structural racism well enough and the racist term “immigrant criticism” is already normalized. Feminism in Finland is not strong in general society if you compare, say, to Sweden. However, the national image that the Finnish state gives outwards is one of gender equality. It is equality measured by a woman president, and also relying on an image of “the strong Finnish woman”. Gendered violence in Finland, affecting all classes, is widely spread in homes, is not dealt with nor talked about properly. Transgender people are sterilized by force by the Finnish law. The structural problems of capitalism e.g. inequality and poverty created by ownership of means of production by the state and private capitalists – and protected by police and army – , affects underclass people, unemployed, racialized people, queers, women and men in different ways. This is where antifascist, anti-racist and feminist focus should be.

—————-

1. http://sarastuslehti.com/2014/12/20/mies-ja-moderni-elama-tulevan-kirjan-johdanto/

2. http://www.savukeidas.com/kustantaja/

3. http://rojwomen.org/2014/10/08/kurdish-female-fighters-and-kobane-style-revolution/

4. http://www.hs.fi/sunnuntai/a1423203492384?ref=hs-art-lue-seuraavaksi-1

5. www.patriootti.com/kansallissosialismi-naiset-ja-lapset/

6. http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/3324610/uusnatsien-salainen-keskustelufoorumi-leviaa-sosiaalisessa-mediassa

7. Papic, Zarana: Europe after 1989: Ethnic wars, the Fascistizationof Civil Society and Body Politics in Serbia” in Thinking Differently – a Reader in European Women’s Studies

8. Breivik p. 36

9. http://www.theguardian.com/commentisfree/2010/jun/02/gay-lesbian-islamophobia

Fasistien ja konservatiivien näkemyksiä sukupuolesta

Vuoden 2014 itsenäisyyspäivänä natsit ja uusfasistit kerääntyivät yhteiseen mielenosoitukseen Helsingissä. Mielenosoitusta oli organisoimassa Timo Hännikäinen, kiistelty oikeistokonservatiivi joka tunnetaan parhaiten naisvihastaan. Vuoden 2015 helmikuussa häneltä ilmestyi kirja Kunnia, joka keskittyy feminismin pelkoon. Miksi hän on astunut kaduille nyt ja miksi hän on päättänyt keskittyä feminismiin ja naisvihaan?

Lyhyt kuvaus konservatiivien ja fasistien maailmankatsomuksesta ja sen yhteydestä sukupuoleen on tarpeellinen. Fasistiseen maailmankatsomukseen sisältyy oman rodullisen ja etnisen kansan, kielen ja kulttuurin suojeleminen. Se perustuu maskuliinisuuteen (maskuliininen hegemonia), militarismiin, väkivaltaan ja hierarkkiseen järjestelmään, jossa perinteiset heteroseksuaaliset sukupuoliroolit näyttelevät tärkeää osaa. Ydinperhe on yhteiskunnan tukipylväs, jolle kaikki muu rakentuu. Naisen roolina pidetään äitinä olemista, lasten hoivaamista ja kodin ylläpitoa. Miehen rooliin kuuluu työskennellä kodin ulkopuolella ja toimia kotona perheen suojelijana tai soturina. Kaikkea mikä uhkaa tätä järjestystä pidetään vaarallisena. Ulkopuolisena vihollisena nähdään muun muassa maahanmuuttajat, erityisesti muslimit. Muslimeja pidetään uhkana valkoisen ja eurooppalaisen ylivallan jatkumolle. Yhteiskunnan sisäisenä uhkana nähdään lgbtqi-ihmiset (lesbot, homot, biseksuaalit, transsukupuoliset, queer-ihmiset ja intersukupuolinen), joita pidetään epäluonnollisina ja epämoraalisina, koska he eivät lisäänny heteroseksuaalisessa avioliitossa. Myös feminismi nähdään sisäisenä ideologisena uhkana, koska se uhkaa miesten asemaa perheissä. Feminismi ajaa sukupuolten tasa-arvoa ja kyseenalaistaa valkoisten miesten rakenteellisen vallan yhteiskunnassa.

Timo Hännikäinen julkaisi uuden Kunnia-kirjansa esipuheen jo joulukuussa 2014¹. Kirjan julkaisi Savukeidas-kustantamo. Savukeitaan omistaa Ville Hytönen ja Erno Selänne². Kunnian teemana on uhattu eurooppalainen maskuliinisuus. Hännikäinen on jo aiemmin julkaissut misogyynisen kirjan Ilman, joka ilmestyi vuonna 2009. Hän oli Helsingissä vuonna 2014 järjestetyn itsenäisyyspäivän mielenosoituksen pääjärjestäjä. Mielenosoitukseen osallistui 150 henkilöä, joiden joukossa natseja väkivaltaisesta Suomen vastarintaliikkeestä ja uusfasisteja Suomen Sisu -järjestöstä. Suurin osa mielenosoituksen järjestyksenvalvojista oli Suomen vastarintaliikkeestä. Hännikäisen provokatiivinen esipuhe tuoreeseen kirjaansa osoittaa hänen misogyyniset ja fasistiset ajatuksensa. Koska Hännikäinen luo konservatiivisia arvoja sukupuolen ja rodun suhteen, ja hänestä on tullut yksi uuden äärioikeiston ”mielipidejohtajista”, hänen tekstejään ei tulisi jättää huomiotta.

Hännikäinen toistaa vanhan kolonialistisen ideologian ajatuksia tekstissään. Hän haluaa suojella eurooppalaista kulttuuria ja sivilisaatiota sekä miehiä. Eurooppalaisen kolonialismin historia on pitkälti rakentunut väestön ja luonnonvarojen hallintaan siirtokunnissa. Kapitalismin takia kolonialismin olemassaolo jatkuu globalisoituneessa maailmassa. Hännikäinen ei siis tuo mitään lisää pöytään, vaan toistaa vanhaa tuttua eurooppalaisen kolonialismin historiaa. Samaan aikaan Hännikäinen luo kuvaa eurooppalaisesta miehestä uhrina, joka on menettämässä valtaansa. Siitä hän syyttää feminismiä. Feministiliikkeen Hännikäinen koittaa esittää syntipukkina yhteiskunnan rakenteelliselle rappeutumiselle. Lisäksi hän koittaa kääntää huomioon pois kapitalismin ongelmista. Jos yhteiskunnallinen rappetuminen halutaan kyseenalaistaa, tulisi huomio keskittää kapitalistiseen valtioon ja sen hallintakoneistoon.

Nationalismissa naiseus tai nainen symboloi usein valtiota. Suomen valtion symbolina toimii neitseellinen Suomi-neito, kuten esimerkiksi Venäjän symbolina on Äiti-Venäjä ja Ruotsissa Äiti-Ruotsi. Suhteellisen nuorena ja pienenä valtiona Suomen kansallisella identiteetillä on huono itsetunto. Hännikäinen kirjoittaa omasta uhriudestaan retoriikalla, joka saattaa vedota moniin suomalaisiin miehiin, jotka ovat marginalisoituja nykypäivän suurtyöttömyyden yhteiskunnassa. Uhriutumista on ennenkin käytetty nationalismin luomiseen. Esimerkiksi 90-luvun Balkanin sodissa serbi-nationalismi käytännössä rakennettiin uhriutumisen ympärille. Uhriutuminen juontaa juurensa köyhyyteen, saa lisävoimaa tyytymättömyydestä ja vihasta, varsinkin nuorten miesten keskuudessa. Hännikäinen puhuttelee näitä nuoria miehiä ja siteeraa Fight Clubia. Hännikäinen ei kuitenkaan ole sorrettu saatikka uhri. Hänen kirjojaan julkaistaan ja niistä keskustellaan mediassa, eikä hänen näkemyksiään sensuroida. Hän tietää mitä hän on tekemässä luodessaan eurooppalaista, valkoisen ylivallan mieheyttä. Hännikäinen on myös itse vahvistanut tämän facebookissa todetessaan, että ”tietenkin kirja [Kunnia] liittyy ’poliittiseen projektiini’, mikä se sitten mahtaakaan olla.”

Fasismi näkee viriiliyden, mieskuntoisuuden, tärkeänä osana maskulinisuutta. Vuoden 2009 kirjassaan Ilman Hännikäinen kirjoitti siitä, kuinka ei saa seksiä. Nyt uusimmassa kirjassaan asiat tuntuvat lähtevän lopullisesti käsistä. Hännikäinen ei ole viriili mies jota hänen ideologiansa kaipaa. Hän ei ole isä, eikä talon mies. Ei ole sattumaa, että sukupuolesta kirjoittaa Hännikäinen eikä islamista fanaattisesti kiinnostunut Jussi Halla-aho.

Usein kun nationalistisia ja fasistisia liikkeitä suunnitellaan, luodaan ja vahvistetaan, rakennetaan paitsi kuva toiseudesta, myös kuva ”toisista naisista” joka suhteutetaan ”omaan naiseen”. Suomessa erityisesti Suomen vastarintaliike (SVL) keskittyy miehiin ja maskuliinisuuteen. He käyttävät propagandassaa stereotyyppistä, rasistista ja seksististä kuvaa mustasta- tai muslimimiehestä raiskaajana. * Suomalaiset valkoiset naiset esitetään näiden ”toisten” miesten raiskausten uhreina. Vastajulkaistussa Helsingin Sanomien SVL:ää koskevassa artikkelissa kerrotaan, kuinka SVL:n sisäisellä keskustelufoorumilla pohditaan symboliikan käyttöä uusien jäsenten värväämisessä. Symbolit kuten hirttoköysi nähdään voimakkaana kuvastona, joita tulisi käyttää vain esimerkiksi jengiraiskausten yhteydessä. Raiskauksesta keskustellaan asiana, joka nostattaa voimakkaita tunteita – jopa halua lynkkauksiin – joten niitä käsiteltäessä propagandassa tulisi käyttää aggressiivisia kuvia⁴.

NSDAP:n propagandajuliste toisen maailmansodan ajalta

SVL:n artikkeleissa naiset määritellään ainoastaan suhteessa miehiin: sinkkuina, yksinhuoltajaäiteinä ja vaimoina. Kansallissosialistinen nainen on sinkkuna ”moraalinvartija”, ”yksinhuoltajaäitinä” hän tukee lastaan kaikessa, mutta ainoastaan ”vaimona” hän tukee aviomiestään ja lapsiaan. Voimakkaana naisena ja äitinä hän edistää kansallissosialistista ideologiaa⁵. Homoseksuaalisuus ja ydinperheen rappeutuminen nähdään jälleen isona uhkana valkoiselle rodulle⁶.

Patriarkaatti, erityisesti valkoisen ylivallan patriarkaatti, määrittelee sukupuolen binäärisellä miehen ja naisen akselilla. Se asettaa valkoisen eurooppalaisen miehen ylivertaiseksi. Muunlaiset maskulinisuudet esitetään eläimellisinä, petomaisina ja kontrolloimattomina – uhkana valkoiselle maskuliinisuudelle – jolla on kaikesta militanttiudestaan, voimakkuudestaan ja aseistaan huolimatta yksi heikkous: sen naiset (heikompi sukupuoli). Joten vaikkakin valkoisten miesten (esimerkiksi SVL:n) tulee aseistaa itsensä ja valmistautua rotusotaan, heidän naistensa turvallisuus täytyy varmistaa, koska naiset voidaan raiskata tuottamaan ”toisten” lapsia jotka ovat epäpuhtaita. Tästä syystä kontrolloidakseen kansallista ja rodullista puhtautta, naiset täytyy turvata ja heitä pitää pystyä kontrolloimaan ja valvomaan. ”Toisia” naisia ei nähdä samanvertaisena uhkana, koska heidät esitetään ja nähdään seksuaalisina objekteina.

Esimerkiksi serbialainen fasismi levisi pitkälti laajojen mediakampanjoiden ansiosta, joihin SVL useasti viittaa. Serbialaisten sotilaiden harjoittama naisten raiskaus ja murhaaminen oli suunniteltua ja osa heidän fasistista ideologiaansa. Serbialainen kulttuuri, kuten suurin osa muistakin euroopplaisista kulttuureista, on patrilineaarinen, joka tarkoittaa että perheen ja etnisyyden nähdään jatkuvan isän kautta. Serbien perustamien raiskausleirien tarkoituksena oli luoda uusi serbisukupolvi raiskaamalla bosnialaisia ja kroatialaisia naisia, lähinnä muslimeita. Konfliktin kaikki osapuolet käyttivät raiskauksia aseena, mutta eivät niin systemaattisesti kuin Serbian armeija. Kuva ”toisesta” naisesta ”serbialaisen” naisen kanssa luotiin ennen sotaa ja sen aikana. ”Serbialainen” nainen nähtiin myös yhden uskonnon naisena, koska suurin osa raiskatuista naisista oli muslimeja. Serbimiesten tekemiä serbinaisten raiskauksia kotona piiloteltiin ja niistä ei puhuttu. Nationalistiset ideat olivat tiukasti sidottu sukupuoleen⁷.

Myös perinteisessä italialaisessa fasismissa patriarkaatin rooli ja maskuliinen hegemonia olivat tärkeitä arvoja, jotka vakiinnutettiin osaksi poliittista ideologiaa. Nykypäivän eurooppalaisissa konservatiivisissa ja fasistisissa ideologioissa ylläpidetään yhtälailla perinteisiä arvoja, jotka olivat olemassa jo esimodernissa maailmassa. Feminismin katsotaan uhkaavan näitä arvoja. Vuonna 2011 massamurhaaja Anders Behring Breivikin manifestissa (jossa viitataan myös suomalaisiin äärikansallismielisiin ryhmiin) listataan feminismi yhtenä tuhoisimpana ”kulttuuri-marxismin” elementtinä, joka uhkaa eurooppalaista sivilisaatiota⁸.

Breivik kirjoitti ”Tänään Euroopan feminisaatio, joka on levinnyt nopeasti 1960-luvulta alkaen, jatkaa voimistumistaan. Todellakin, nykypäivän radikaalifeministisellä hyökkäyksellä muslimien massamaahanmuuton tukemiseksi on rinnakkaiset antikolonialistiset tavoitteet. Tämä nykyinen hyökkäys on osa sata vuotta jatkunutta pyrkimystä tuhota perinteiset eurooppalaiset rakenteet, koko eurooppalaisen kulttuurin perusta”. Myöskin ”Euroopan kulttuurin feminisaatio on lähes valmis. Ja viimeiset miesten dominoimat turvapaikat, poliisivoimat ja armeija, ovat hyökkäyksen alla”. ”Eurooppalaisen sivilisaation kohtalo riippuu eurooppalaisten miesten sinnikkäästä Poliittisesti Korrektin feminismin vastustamisesta”.

On tärkeää kuitenkin huomioida että eri oikeisto- ja fasistiryhmillä on erilaisia näkemyksiä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Esimerkiksi Finnish Defence League (FDL) – joka yritti vakiinnuttaa itseään Suomeen muutama vuosi sitten – on rasistinen ja muslimivastainen, mutta asemoi itsensä homojen puolelle⁹. Fasisti- ja rasistiryhmät (tai valtiot) saattavat käyttää marginalisoituja tai sorrettuja ryhmiä, edistääkseen ”toisten” (eli tässä tapauksessa muslimien) uhkakuvaa. Kun huomioi heidän väkivaltaiset ja hierarkkiset maailmankuvansa, näkee että tämä on vain propagandatyökalu, ei jotain mistä he oikeasti välittävät.

Timo Hännikäinen pyrkii muokkaamaan julkista keskustelua luomalla feminimistä uhan. Miksi hän ei keskity maahanmuuttoon tai LGBTQI-ihmisiin ultrakonservatiivisessa politiikassaan? Hänen ei tarvitse. Transsukupuoliset ihmiset pakkosterilisoidaan jo nyt Suomen lain voimalla. Suomen hallitus harjoittaa jo rakenteellista rasismia ja rasistinen termi ”maahanmuuttokritiikki” on jo vakiintunut yhteiskunnalliseen keskusteluun. Suomessa feminismillä ei ole yhtä vahvaa asemaa yhteiskunnassa kuin esimerkiksi Ruotsissa. Suomen valtio ylläpitää kansallista mielikuvaa siitä, että sukupuolet ovat tasa-arvoisia. Tasa-arvoa mittarina käytetään naispresidenttiä, mutta myös mielikuvaa ”vahvasta suomalaisnaisesta”. Sukupuolittunut väkivalta Suomessa – jota on läsnä kaikissa yhteiskuntaluokissa – on laajalle levinnyt ongelma kodeissa, eikä sitä hoideta saatikka siitä puhuta kunnolla. Kapitalismiin sisäänrakennetut ongelmat, kuten epätasa-arvo ja köyhyys luodaan ideologialla ja tuotantovälineiden yksityisellä omistuksella, on niiden omistaja sitten valtio tai yksityinen kapitalisti. Nykyisyyttä suojaa poliisi ja armeija niille luodulla väkivaltamonopolilla. Kapitalistisen yhteiskunnan ongelmat työttömyydestä pakkotyöhön ja yleinen epävarmuus vaikuttavat ennen kaikkea alimpien yhteiskuntaluokkien ihmisiin – työttömiin, maahanmuuttajiin, queer-ihmisiin, naisiin ja miehiin – eri tavoilla. Tähän antifasistien, antirasistien ja feministien huomion tulisi keskittyä.

—

* Islamista puhuttaessa on on tärkeää erottaa islam uskontona ja islamismi poliittisena ideologiana. Esimerkiksi Kurdinaiset taistelevat islamismia vastaan Syyriassa ja samaan aikaan rakentavat yhteisöjään muslimien kanssa ^3..

1. hxxp://sarastuslehti.com/2014/12/20/mies-ja-moderni-elama-tulevan-kirjan-johdanto/

2. http://www.savukeidas.com/kustantaja/

3. http://rojwomen.org/2014/10/08/kurdish-female-fighters-and-kobane-style-revolution/

4. http://www.hs.fi/sunnuntai/a1423203492384?ref=hs-art-lue-seuraavaksi-1

5. wxxw.patriootti.com/kansallissosialismi-naiset-ja-lapset/

6. http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/3324610/uusnatsien-salainen-keskustelufoorumi-leviaa-sosiaalisessa-mediassa

7. Papic, Zarana: Europe after 1989: Ethnic wars, the Fascistizationof Civil Society and Body Politics in Serbia” in Thinking Differently – a Reader in European Women’s Studies

8. Breivik p. 36

9. http://www.theguardian.com/commentisfree/2010/jun/02/gay-lesbian-islamophobia

Otetaan yö takaisin! Antifasistinen naistenpäivän mielenosoituskulkue. La 7.3.2015 Turku!

Savukeidas julkaisee äärioikeistolaisen ja naisvihamielisen kirjan

Suomalainen äärioikeisto on viime vuosina monipuolistunut kovaa vauhtia. Timo Hännikäinen on yksi suomalaisen äärioikeiston keskeisimpiä vaikuttajia ja organisoijia tällä hetkellä. Kustantamo Savukeidas julkaisee vuoden 2015 keväällä Hännikäisen uuden esseekokoelman Kunnia, jonka aiheena on naisviha ja konservatiivinen äärikansallismielisyys. Savukeitaan toiminta on hyökkäys ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa kohtaan. Ehdotamme Hännikäisen kirjan boikotointia ja aktiivista palautteen antamista Savukeitaalle.

Timo Hännikäinen on vastuussa Sarastus -verkkolehdestä ja verkostosta, joka käytännössä toimii äärioikeistolaisena ajatuspajana ja julkaisufoorumina. Sarastus ei kuitenkaan rajoitu vain ideoiden maailmaan, vaan Hännikäinen ja Sarastus järjestivät vuoden 2014 itsenäisyyspäivän 612 -mielenosoituksen, joka keräsi yhteen tunnettuja natseja Suomen ja Ruotsin Vastarintaliikkeestä, uusfasisteja Suomen Sisusta ja natsiskinheadeja. Yhteys äärioikeistolaisen keskustelun ja väkivaltaan pyrkivän liikkeen välillä on ilmeinen.

Hännikäinen on itse todennut kannattavansa kansallismielistä radikaalia traditionalismia*, joka vastustaa moderneja arvoja kuten tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia. Hännikäinen suhtautuu positiivisesti Sarastuksessa vallitsevaan laajaan fasismin ja äärikansallismielisyyden kirjoon. Sarastuksen toimituskuntaan kuuluu muun muassa uusnatsi Rami Leskinen, joka on ollut osa suomalaista uusnatsiliikettä jo 90-luvulta lähtien. Iso osa muista tunnetuista kirjoittajista on uusfasistisen Suomen sisun jäseniä. Uusfasistinen Suomen sisu –järjestö kutsui Hännikäisen iltapuhujaksi suurkäräjilleen marraskuussa 2014. Hännikäinen on tunnettu myös avautumisistaan facebookissa, jossa hän on ilmeisen “kännissä ja läpällä” vaatinut “etnisiä puhdistuksia, kaasutuksia, potkimaan pakolaisia” ja ihaillut Hitleriä.

Hännikäinen on tunnettu myös facebook kirjoituksistaan.

Savukeitaan julkaisema Hännikäisen esseekokoelma Kunnia on misogynian ja konservatiivisen äärioikeistolaisuuden ilmentymä. Esseissä Hännikäinen propagoi äärimmäistä konservatiivisuutta ja vihamielistä suhtautumista naisiin ja tasa-arvoon. Sarastuksen sivuilla julkaistussa johdantokappaleessa Hännikäinen muun muassa toteaa seuraavaa: ”Naiset ovat tunkeneet itsensä väkisin jokaiselle työelämän sektorille ja naisilta suljettuja tiloja ei muuallakaan enää juuri ole. Kaikkialla mies on naisten tarkkailtavissa, kaikkialla hän joutuu ottamaan huomioon naisten vaatimukset — – Karkeasti ottaen naisellisin mahdollinen teko on synnyttämänsä lapsen hoivaaminen ja miehekkäin mahdollinen teko on henkensä paneminen alttiiksi taistelussa.” Sukupuolten tasa-arvon kritisoiminen on iso osa äärioikeistolaista ideologiaa ja politiikkaa, joka pyrkii säilyttämään valkoisten miesten rakenteellisen ja sosiaalisen valta-aseman yhteiskunnassa.

Mitä vaikutuksia Hännikäisen julkaisemisella on? Yksi ulottuvuus on äärioikeistolaisuuden arkipäiväistyminen ja normalisoituminen. Ilmiö alkoi näkyä Halla-ahon noustua julkisuuteen ja kasvatettua Perussuomalaisten kannatusta. Avoin rasismi mediassa, joka ei vielä olisi ollut hyväksyttävää 2000-luvun alussa, on nyt hyväksyttyä ”maahanmuuttokriittisyyttä”. Samalla tavalla Hännikäinen luo hyväksyntää ja ymmärrystä naisvihalle ja esimerkiksi Suomen Vastarintaliikkeen suunnitelmalliselle väkivallalle seksuaalivähemmistöjä, maahanmuuttajia ja vasemmistolaisia kohtaan. Aggressiivisen naisvihan julkaisu itseään ”kansansivistystyötä tekeväksi” kustantamoksi tituleeraaman Savukeitaan toimesta on vähintäänkin hämmentävää.

Savukeidas tulee varmasti puolustautumaan sananvapaudella ja keskustelun monipuolisuudella. Hännikäinen ja Savukeidas sekoittavat kannanotoissaan sanan-, julkaisu- ja poliittisen toiminnan vapauden. Vaikka Hännikäisellä on oikeus ilmaista mielipiteitään, ei se tarkoita, että niitä pitäisi kustantaa tai levittää. On ensiarvoista ymmärtää, että Hännikäisen kirja ei ole vain sanoja meressä, vaan se on viholliskuvien rakentamista kadulla toimivalle äärioikeistolaiselle liikkeelle, jossa Hännikäisellä on aktiivinen rooli. Tämä on äärimmäisen painava argumentti Savukeitaan kritisoimiseen. Sanan- ja julkaisuvapaus tarkoittaa myös eettistä vastuuta olla loukkaamatta sanoin tai teoin muiden itsemääräämisoikeutta ja vapautta. Hännikäinen koittaa omissa rypistelyissään hämärtää keskustelun koskemaan ennakkosensuuria ja “sananvapauden rajoittamista”, vaikka sellaista ei tietääkseni kukaan ole edes vaatinut. Kyse on loppupeleissä siitä, mitä mieltä Savukeitaan tai kenenkään muunkaan on edistää Hännikäisen poliittista projektia: fasismin kanssa flirttailua, naisvihaa ja tasa-arvon vastustamista? Eikö Hännikäiselle sopivampi julkaisufoorumi olisi fasistinen Sarastus -lehti tai marginaaliset omakustanteet?

Loppuun lainaamme irvokkaasti Hännikäistä, joka koittaa kääntää ruskeasta valkoista: “pysäyttäkää totalitarismin henki ennen kuin se riistäytyy valloilleen”. Savukeitaan toiminta on lyhytnäköistä ja tuomittavaa. Siksi ehdotamme aktiivisen palautteen antamista Savukeitaalle ja Hännikäisen kirjan boikotointia. Hännikäisen kirjan boikotointi on tärkeää, jotta se ei pääse myyntiin kirjakauppoihin ja siten levittämään äärioikeistolaisia ajatuksia ja kasvattamaan äärioikeistolaista liikettä.

Alla on Savukeidas-kustantamon ja kustannuspäätöksistä vastaavan Ville Hytösen sekä myynnistä vastaavan Erno Selänteen osoitteet, jonne toivomme teidän lähettävän palautetta yksityishenkilöinä, yhteisöinä tai yrityksinä.

Ville Hytönen

Kirjaideat, kustannuspäätökset, graafinen suunnittelu. 041 502 3172. ville.hytonen(at)savukeidas.com

Erno Selänne

Toimistoasiat, hallinto, myynti, messut, arvostelukappaleet. 050 362 4567. erno.selanne(at)savukeidas.com

Postiosoite: Savukeidas, PL 459, 20101 Turku

LISÄTIETOA:

* Radikaali traditionalismi on hajanainen suuntaus, jossa yhdistyvät konservatiivisuus ja modernismin vastustaminen sen eri muodoissa tasa-arvosta teknologiaan. Hännikäisen edustama kansallismielinen radikaali traditionalismi polveutuu Ranskan uudesta oikeistosta (Nouvelle Droite) Alain de Benoistin kirjoitusten kautta. Kansainvälinen akateeminen tutkimus pitää uutta oikeistoa kiinteästi osana toisen maailmansodan jälkeistä fasismia. (katso esim. Roger Griffinn, “Between metapolitics and apoliteia: the Nouvelle Droite’s strategy for conserving the fascist vision in the ‘interregnum’. Modern & Contemporary France 8, no. 1, (2000): 35–53 & Tamir Bar-On, “Fascism to the Nouvelle Droite: The Dream of Pan-European Empire,” Journal of Contemporary European Studies 16, no. 3 (2008), 327–345).

Sarastuksen toimituskuntaa.

https://racismfinland.wordpress.com/tag/rami-leskinen/

Timo Hännikäisen haastattelu äärikansallismielisellä Pekka Siitoin -fanisivulla. Haastattelussa Hännikäinen mm. toteaa kannattavansa “radikaalia kansallismielistä traditionalismia” ja suhtautuvansa positiivisesti Sarastuksen toimituskuntaan. hxxps://mesikammen.wordpress.com/2014/04/24/timo-hannikainen-puhuu/

Hännikäisen esseekokoelman johdanto Sarastuksen sivuilla.

hxxp://sarastuslehti.com/2014/12/20/mies-ja-moderni-elama-tulevan-kirjan-johdanto/

Hännikäinen tykkää facebookissa myös uusnatsien Mustasydän -sivusta.

Jyväskylän #kirjastopuukotus oikeudenkäynnistä

Tammikuussa 2013 Suomen vastarintaliikkeen natsit hyökkäsivät kirjastossa pidettyyn keskustelutilaisuuteen, joka käsitteli Äärioikeisto Suomessa -kirjaa. Oikeudenkäynti aiheesta päättyi tänään 14.1.2015. Oikeudenkäynnissä yksi hyökkääjistä sai 18 kuukauden ehdollisen tuomion. Toinen hyökkääjä ja kaksi ovella ollutta tilaisuuden turvallisuushenkilöä saivat sakkoja.

Varisverkosto pitää natsien tuomioita lievinä. Varsinkin turvallisuushenkilöä puukottaneen Sebastian Lämsän ehdollinen tuomio on vaatimaton kun ottaa huomioon hänen jatkuvan rikollisen toimintansa. Lisäksi pidämme kohtuuttomana, että tilaisuuden suojelijat, jotka laittoivat terveytensä peliin suojellakseen tilaisuutta ja luentosalissa olleita ihmisiä, saivat minkäänlaisia tuomioita. Toki olemme helpottuneita etteivät he joutuneet vankilaan, kuten syyttäjä toisen osalta vaati. Osallistumme osaltamme keräämään rahaa sakkojen maksamiseen. Jos haluat osallistua sakkojen maksamiseen laita meille sähköpostia. Ruotsista on esimerkkejä siitä, miten itsepuolustuksesta natseja vastaan voi saada pahemman tuomion kuin natsien suorittamasta hyökkäyksestä.

“Suomen vastarintaliikkeen” väkivalta ei ole mikään yksittäistapaus. Esimerkkejä on lukuisia alkaen 2010 Helsinki prideen suoritetusta iskusta. Lisäksi SVL on sivuillaan ihaillut ruotsalaisia ja yhdysvaltalaisia natsiterroristiryhmiä. Ryhmältä joka ihailee Adolf Hitleriä ja hänen johtamaansa natsi-Saksaa, ei toki voisi vähempää odottaa.

Vasemmalta: Cari Johannes Murto, xxx, Tomi Tiihonen, Juuso Tahvanainen. Jyväskylä, 2015.

Anekdoottina mainittakoon, että oikeudenkäyntiä oli seuraamassa tuomittujen kahden natsin lisäksi muutama muukin SVL:n jäsen. Tunnistamistamme kolmesta henkilöstä kaksi on tuomittu väkivaltarikoksista (Cari Johannes Murto ja Juuso Tahvanainen), lisäksi Tomi Tiihonen on tuomittu ehdolliseen vankeuteen törkeästä vahingonteosta hänen syyllistyttyään päiväkodin roskakatosten tuhopolttoon. Eli pikaisella havainnoinnilla 5/5 tunnistamistamme Keski-Suomen käräjäoikeudessa pyörineistä SVL:n aktiiveista on todistettavasti tuomittuja rikollisia. Se, jonka tuomioista emme tiedä, on meille vielä tuntematon kuvan neljäs henkilö. Jos tunnistat kuvan henkilön, ota meihin yhteyttä.

—

Huom. Kirjoitimme aikaisemmin, että kuvassa vasemmaisin henkilö olisi tunnettu SVL:n jäsen, joka on myös tuomittu väkivaltarikoksista. Tunnistimme kuitenkin henkilön alunperin väärin. Kyseessä ei ole aiemmin mainitsemamme henkilö, vaan porilainen Cari Johannes Murto. Pahoittelemme virheestä aiheutunutta mielipahaa.

Lue myös:

Varis: Jyväskylän kirjastopuukotus meemeinä

Fingerpori 14.1.2015

Yle: Jyväskylän kirjastopuukotus: päätekijälle ehdollista vankeutta

16 vuotta Aitor Zabaletan murhasta – Frente Atletico tappaa taas!

teksti: Juan Caradura

30. Marraskuuta tapahtunut Deportivo la Corunhan antifasistisen “ultran” Francisco “Jimmy” Javier Romero Taboadan murha ei ollut mitään uutta, vaan “Frente Atletico” on ennenkin tappanut antifasisteja. Aitor Zabaleta oli Real Sociedadin antifasistinen kannattaja, jonka “Frenten” fasisti Ricardo Guerra tappoi vuonna 1998. Viime viikonloppuna kuultiin Vicente Calderonilla huutoja Guerran vapauttamiseksi ja “Aitor Zabaleta oli osa Jarraita”, joka on militantti sosialistiryhmä Baskimaassa ja ilmeisesti laillinen kohde fasistien terrorille. Poliisi ja ultrat ovat jo myöntäneet että viime viikonlopun yhteenotto ei ollut ennalta sovittu, kuten ensin valtamediat väittivät. Se oli laskelmoitu fasistien suorittama murha.

Deportivon “Blue Riazorin” antifasistiset ultrat

Ricardo Guerra vangittiin, mutta sijoitettiin – fasisteille sopivasti – “rotta-osastolle” vasikoiden, raiskaajien, kyttien ja muiden natseja vastaavien paskiaisten kanssa. Silti Guerran kimppuun on hyökätty useita kertoja baskien toimesta ja Guerra on muun muassa joutunut pakenemaan selliinsä ja vetämään itse oven perässään kiinni.

Ainakin yhden lääkärin lausunnon mukaan Jimmy kuoli puukoniskusta sydämeen, tosin La Vanguardia väittää edelleen, että Jimmy kuoli iskuun “metalliputkesta”, joka aiheutti aivoverenvuodon. Tällä ei ole kovinkaan paljon merkitystä, mikään ei tuo toveriamme takaisin. Virallinen ruumiinavaus on vielä edessä. Erään todistajan lausunto kuitenkin kertoo sen, että Jimmyä hakattiin kaikella käteen sattuneella, ennen kuin hänet heitettiin Manzanares – jokeen, jossa hän vielä ehti kellua useita minuutteja ja kärsi jo hypotermiasta kun hänet saatiin ylös.

Kaikki 21 sunnuntaina kiinniotettua ollaan vapautettu ehdonalaiseen. Atletico Madridin tiedottaja Miguel Ángel Gil Marín on ilmoittanut että “Frente Atletico” on bännätty Vicente Calderonin stadionilta. Deportivo la Corunhan “Blue Riazorin” fanit ovat ilmoittaneet peruvansa tulevan matkansa vierasmatsiin ja että seuraavassa kotiottelussa he tulevat pysymään hiljaa koko ottelun ajan kunnioituksesta Jimmyn muistolle.

Poliittiset jännitteet, jotka olivat tämänkin murhan takana, eivät kuitenkaan katoa bännäämällä yhtä useista fasistiryhmistä, jotka harjoittavat terroriaan Espanjan alueella. Taistelu fasismia vastaan jatkuu, eikä meidän tule odottaa valtiolta mitään palveluksia. Itse asiassa valtio näytti jälleen sunnuntaina oman kantansa näihin asioihin, poliisien seistessä tumput suorina kun sadat “ultrat” ottivat yhteen.

Kytät, fasistit ja poliitikot – kaikki samaa paskaa!

Aitor Zabaleta

Solidaarisuutta Jimmyn läheisille ja tovereille! Sekä kaikille jotka jatkavat taistelua fasismia vastaan katsomoissa ja kaduilla! Ja muistakaa fasistit, vielä se päivä koittaa kun hirsipuu odottaa!

Lähteet: La Haine La Vanguardia

—

Artikkeli julkaistu alkuperäisesti 3.12.2014 Takku.net

Voimia Rojavalle!

Kurdien kotimaan Syyrian puoleinen osa on kohonnut myös meidän näköpiiriimme. Länsi-Kurdistan eli Rojava on kulkenut omaa polkuaan neljättä vuotta jatkuneen sisällissodan aikana. Syyrian hallituksen ja kapinallisten taistellessa keskenään ovat kurdit paitsi pitäneet pintansa, myös alkaneet järjestää yhteiskunnallisia rakenteitaan autonomisen Rojavan kolmella hallintoalueella. Rojavassa on käynnissä demokraattinen vallankumous, johon osallistuvat kurdien lisäksi muutkin alueen kansanryhmät.

Välittömimmäksi uhaksi Rojavan elämälle on noussut nk. Islamilainen valtio (ISIS). ISIS on Irakin sodan, sitä seuranneen miehityksen, etnisen ja uskonnollisen vastakkainasettelun sekä suurvaltapoliittisen vehkeilyn tuote. ISIS ajaa äärimmäisen taantumuksellista fundamentalistista islamia. Valtaamillaan alueilla se on toteuttanut etnisiä puhdistuksia ja äärimmäisen raakaa uskonnollista vainoa. Turkin valtio on eri tavoin edesauttanut ISIS:n tunkeutumista Rojavaan. Kun ISIS on viime kuukausina piirittänyt Kobanea, on Turkki saartanut kaupunkia pohjoisesta toivoen ISIS:n tekevän pyövelintyön puolestaan.

Eri puolilla maailmaa on osoitettu mieltä Kobanen ja koko Rojavan puolesta. Muukalaisvihamieliset populistit saattavat yrittää käyttää ISIS:n herättämää pelkoa yleisen muslimivastaisuuden lietsomiseen, mistä esimakua on hiljattain antanut mm. Saksan ”Huligaanit salafisteja vastaan” -niminen rasistien ja uusnatsien kokoomus. Senkin vuoksi on hyvä, että Suomessa ISIS:n vastaisissa mielenosoituksissa on otettu suoraselkäisen torjuva kanta oikeistopopulisteihin.

Mielenosoitusten lisäksi on alkanut kehittyä pitkäjänteisempää solidaarisuusliikettä. On vaadittu kurdien itsepuolustusjärjestöjen poistamista terroristilistoilta ja lähetetty vapaaehtoisia ja aineellista apua Rojavaan läheltä ja kaukaa. Varis tervehtii tätä kehitystä ja haluaa tukea Suomen kurdiyhteisön ja solidaarisuusliikkeen ponnisteluita.

Tuloksettomat natsipartiot lomautettiin

Lauantaina 25. lokakuuta natsijärjestö Suomen vastarintaliike jalkautui Helsingin keskustaan kolmatta kertaa. Natsit kykenivät marssimaan ympäri Helsingin keskustaa ainoastaan vahvassa poliisisaattueessa.

SVL:n kolmena lauantai-iltana järjestettyjen lynkkayspartioiden tavoite oli näyttää vahvalta ja pelotella ihmisiä. Tämä ei onnistunut, sillä kolmesta partiosta kahdella kerralla SVL joutui tappeluun. Natsien pitkäjänteisempi tavoite on päästä toimimaan julkisesti, mitä he eivät ole viime vuosina kyenneet vastustuksen vuoksi tekemään muuten kuin lähtemällä kaduille etukäteen ilmoittamatta.

SVL keräsi kolmannella katupartiolla irtopisteitä poliittisilta kannattajiltaan antamalla kuvan määrätietoisesta “katupartiosta”. Todellisuudessa natsit marssivat poliisisaattuessa koko partion ajan. Poliisin tarjoama suojelu on ainoa syy miksi SVL onnistui ylipäänsä liikkumaan julkisesti kaduilla. Poliisilta oli kieltämättä mielenkiintoinen valinta antaa väkivaltaisista rikoksista tuomittujen natsien marssia rauhassa Helsingin kaduilla.

Samalla SVL:n “katupartio” menetti kuitenkin kaiken sisältönsä. Sen sijaan, että natsit olisivat “turvanneet katuja” turvasikin lauantai-iltana ainoastaan poliisi natseja. On vaikeaa arvioida, kärsiikö natsien vai poliisin maine enemmän tällaisesta katuteatterista.

Natsit selittelevät partioinnin saavuttaneen tavoitteensa vähentämällä sepitettyä “suomalaisvastaista väkivaltaa”. Tökerön valheen takaa on luettavissa natseille väistämättömäksi käynyt johtopäätös – partiot eivät täyttäneet tehtäväänsä, eivätkä natsit kykene suojelemaan edes itseään ilman poliisia.

SVL ilmoitti viime lauantain partion olleen toistaiseksi viimeinen. On selvää, että jos natsit yrittävät palata kaduille he joutuvat piilottelemaan poliisirivistön takana tai kohtaamaan avointa vastarintaa. Katupartioiden lomautuksen jälkeen teemme parhaamme, etteivät natsit pysty järjestämään muutakaan säännöllisesti toistuvaa julkista toimintaa.