Tag Archives: Suomen sisu

Suomen vastarintaliikkeen yhteistyöjärjestön mielenosoitus ajettiin löytötavaravarastoon Liverpoolissa

Suomen vastarintaliikkeen luona Turussa vieraillut avoimen kansallissosialistinen järjestö National Action (NA) yritti järjestää Valkoisen miehen marssi -nimisen mielenosoituksen lauantaina 15.8.2015 Liverpoolissa, Englanissa. Hyvissä ajoin ennen lauantaita koko Liverpool ilmaisi vastustavansa natsien tuloa kaupunkiin ja antifasistit ilmoittivat estävänsä tapahtuman mobilisoimalla ihmisiä vastamielenosoitukseen. Taktiikoiden monimuotoisuus osoittautui jälleen toimivaksi tavaksi estää väkivaltaisia äärinationalisteja toimimasta kaduilla. NA ajaettiin lopulta rautatieaseman löytötavaravarastoon, josta poliisit saattoivat natsit turvaan.

National Action on tunnettu väkivaltaa ihannoivasta ja kurinalaisuutta korostavasta tyylistään. Nettisivuillaan NA ilmoittaa olevansa Suomen vastarintaliikkeen tapaan avoimen kansallissosialistinen järjestö. Tammikuussa 2015 NA:n jäsen Zack Davies hyökkäsi äärimmäisen brutaalilla tavalla Tesco-ketjun ruokakaupassa satunnaisen ohikulkijan kimppuun aseinaan viidakkoveitsi ja vasara. Hän kertoi myöhemmin valinneensa uhrinsa ainoastaan koska tämä “näytti aasialaiselta”. Hyökkäyksen uhri joutui sairaalaan, mutta jäi henkiin toisen paikalla olleen henkilön ehdittyä väliin. Davies tuomittiin murhan yrityksestä.

NA:n jäsen Zack Davies latasi internettiin kuvan itsestään naamioituneena viidakkoveitsi kädessä muutama tunti ennen kun hän hyökkäsi ohikulkijan kimppuun ruokakaupassa. Taustalla National Action järjestön logo.

Kansallissosialismin ja terrorismi-ihailun lisäksi NA:lla on muitakin yhtäläisyyksiä ja suoria yhteyksiä SVL:ään. Molemmat järjestöt vaativat jäseniltään kurinalaisuutta ja sitoutumista tiukkaan hierarkiaan, vaitioloa järjestön sisäisistä asioista sekä edellyttävät aktiiveiltaan valmiutta käyttää väkivaltaa. Molempien järjestöjen toiminnassa korostuu heroiisen maskuliinisuuden ihannointi ja tiukat sukupuoliroolit. Aiemmin tänä vuonna NA:n johtaja Benjamin Raymond vieraili SVL:n Koti-toimintakeskuksessa Turussa. Teininatsien johtaja tapasi tuolloin Turussa SVL:n johtaja Juuso Tahvanaisen sekä Sarastus-lehden aktiivin natsi-ideologi Kai Murroksen.

National Action järjestön johtaja Benjamin Raymond tapasi Suomen matkallaan Turussa SVL:n johtaja Juuso Tahvanaisen sekä Sarastus-lehden toimituskuntaan kuuluvan Kai Murroksen. Alimmassa kuvassa Murros suunnittelemassa yhteistä tapahtumaa perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immosen ja kaupunginvaltuutettu Teemu Lahtisen sekä Sarastuksen päätoimittaja Timo Hännikäisen kanssa.

Oikealla Suomessa vieraillut National Actionin johtaja Benjamin Raymond järjestön katutapahtumassa.

Murros kuuluu kirjailija Timo Hännikäisen perustaman fasistisen Sarastus-lehden toimituskuntaan. Murros viihtyy kuvien perusteella yhtä lailla SVL:n tapahtumissa ja perussuomalaisten poliitikkojen kanssa. Ylläolevan kuvasarjan alimmaisessa kuvassa Murros on suunnittelemassa Eugen Schaumanin muistokäyntiä kesäkuulle 2015 yhdessä Suomen sisun puheenjohtaja Olli Immosen ja Sarastuksen Hännikäisen kanssa. NA:n yhteys suomalaisiin natseihin ja fasisteihin on vain yksi esimerkki Euroopan äärioikeiston, ironista kyllä, kansalliset rajat ylittävästä yhteistyöstä.

Heinäkuun 2015 lopulla SVL:n ja SMR:n jäseniä vangittiin heidän pahoinpideltyä paikallisia Jyväskylässä. NA kirjoitti Jyväskylän tapahtumista nettisivuilleen, kehotti lähettämään Jyväskylässä vangituille tukipostia sekä kertoi jättäneensä tuen osoituksena kirjeen Suomen suurlähettiläälle. Samaisessa SVL:n nettisivuille käännetyssä artikkelisssa NA uhosi, että “meidän täytyy pitää pää pystyssä White Man March -tapahtumassa, koska ellemme osallistu tapahtumaan, meillä ei tule olemaan mitään jäljellä.” NA:n Valkoisen miehen marssi ei kuitenkaan sujunut kansallissosialistien suunnittelmien mukaisesti.

Pari tuntia ennen kun natsit ajettiin löytötavaravarstoon NA tweettasi : "Vuosikausia, lapsenlapsemme tulevat puhumaan tästä päivästä ja siitä kuinka teimme historiaa. Valmistautukaa.

Pari tuntia ennen kun natsit ajettiin löytötavaravarstoon NA twiitasi : “Vuosikausia, lapsenlapsemme tulevat puhumaan tästä päivästä ja siitä kuinka teimme historiaa. Valmistautukaa.”

Liverpoolissa ei lauantaina marssinut yksikään natsi. Englantilaisen The Anti-Fascist Networkin mukaan sadat liverpoolilaiset liittyivät blokkaamaan, häiritsemään ja estämään natsimarssia kaupungissaan. Natsimarssille saapui odotetun 150 ihmisen sijaan arvioista riippuen 25-50 natsia, jotka joutuivat vihaisen ihmisjoukon hyökkäyksen kohteeksi heti saavuttuaan kaupungin juna-asemalle. NA:n omien sanojen mukaan “luoditkaan eivät meitä pysäytä“, mutta natsien päälle lentäneet kananmunat, banaanit, appelsiinimehu, maito ja muut vihannestorin antimet saivat heidät välittömästi perääntymään asemalta hakien turvaa poliisirivistöjen takaa. Polisii ohjasi nopeasti natsimielenosoittajat juna-aseman pieneen tavaransäilytystilaan ja laski metallisen suojan sen eteen.

Useiden ryhmien ja verkostojen kutsumat natsimarssin vastamielenosoitukset saivat liverpoolilaiset osoittamaan, ettei natseja kaivata heidän kaupunkiinsa.

english-neo-nazis-were-humiliated-in-liverpool-this-weekend-943-body-image-1439805035-size_1000

NA:n mielenosoitukseen tullut piiskuinen ryhmä nuoria natseja ajettiin saman tien pois kaduilta.

english-neo-nazis-were-humiliated-in-liverpool-this-weekend-943-body-image-1439805319-size_1000

Maidonvalkoinen natsi.

english-neo-nazis-were-humiliated-in-liverpool-this-weekend-943-body-image-1439805407-size_1000

Poliisi laittoi natsit juna-aseman löytötavaravarastoon turvaan ainakin kymmenen kertaa isommalta vastamielenosoittajien joukolta.

Antifasistinen lipunryöstö.

Lopulta poliisi saattoi NA:n nesteiden ja hedelmien peitossa olevat aktivistit tavaransäilytyksestä turvallisesti juna-aseman poliisikoppiin, ja tämän jälkeen ulos kaupungista. Antifasistit marssivat joukolla natsien alun perin suunnitteleman reitin kaupungin keskustaan tuulettaen Liverpoolin olevan natsivapaa kaupunki. Sadat paikalliset liittyivät karnevaalihenkiseen kulkueeseen, joka paisui tuhatpäiseksi. Liverpoolin mobilisaatio ja NA:n häätäminen kaduilta on yksi isoimmista yksittäisistä onnistumisista tällä vuosituhannella brittiläisessa antifasismissa. Tapahtuma on myös erinomainen esimerkki siitä, kuinka laajapohjainen paikallistason järjestäytymiseen nojaava antifasismi voi taktiioiden monimuotoisuudella saavuttaa merkittäviä voittoja.

Immonen on pelkkä sätkynukke isommassa kuviossa

Olli Immonen facebookissa 25.7.2015

Perussuomalaisten uusin kohu koskee taas kerran Olli Immosta. Puhe keskittyy tällä hetkellä Immoseen yksittäishenkilönä, sanoihin ja teatterimaiseen oppositio/hallitus -näytelmään, vaikka pääkohdan pitäisi olla Immosen äärioikeistolaisissa esikuvissa, verkostoissa, sekä niitä tukevien liberaalien instituutioissa.

Olli Immonen on uusfasistisen Suomen Sisun puheenjohtaja. Hän on järjestänyt muistotapahtuman hitleristisen Suomen vastarintaliikkeen vierellä Eugen Schaumanin muistolle ja ollut ainakin jossain määrin mukana markkinoimassa viime itsenäisyyspäivän natsihenkistä 612-mielenosoitusta, jota järjestivät mm. Suomen vastarintaliike ja Timo Hännikäinen Sarastus-lehdestä.

Mediassa ja twitterissä puhutaan nyt Immosesta lähinnä yksittäisenä yksityishenkilönä, ihan kuten Sampo Terho haluaakin. Ihan kuin Immonen olisi jonkinlainen älykkö, joka keksisi jotain omaa sanottavaa. Immonen on vain sätkynukke, joka siteeraa massamurhaaja Breivikiä, joka taas siteeraa Jussi Halla-ahoa. Ihan kuin yksi niistä sadoista hommaboteista, jotka seuraavat mestarin ohjeistusta ja täyttävät nettilehtien kommenttipalstat öyhötyksellään ja ahdistelevat tutkijoita, jotka sanovat heistä jotain kriittistä. Sen mitä Immonen möläytti karskisti, lukee jo perussuomalaisten puolueohjelmassa, jonka on osittain kirjoittanut Halla-aho. Itse asiassa Halla-aho ja Terho ovat jo vuosikausia sitten sanoneet sen, mitä Immonen sanoi nyt.

Halla-aholla, Immosella ja muilla hommalaisilla on ollut jo vuosikausia tapana kerätä julkisuutta kohauttavilla sanomisillaan. Tätä kautta he ovat myös onnistuneet normalisoimaan kohujuttuja hieman sisäsiistimmän rasismin ja fasismin osaksi valtakulttuuria. Osittain kyse on varmaankin tästä tälläkin kertaa. Myös Soinin rajojen testaaminen ja venyttäminen on ihan todennäköistä, kuten oman äärikansallismielisen liikkeen viholliskuvien vahvistaminen.

Media, poliittiset puolueet ja liberaalit ovat jo vuosia toistaneet Halla-aholaisten kommentteja ja alkaneet pitää “maahanmuuttokriittisyyttä” ihan vakavasti otettavana politiikkana, kuten hallitusohjelmastakin voi lukea. Halla-aho pääse esiintymään minne haluaa milloin haluaa, aina naistenlehdistä taloussanomiin. Esimerkiksi Saska Saarikosken toimittajakirjailija entinen vaimo Anja Snellman on pitänyt Halla-ahoa korkeatasoisena ajattelijana ja ihailee hänen akateemista taustaansa “vanhan liiton humanistina”. On selvää, että Immosen tyhmyys tekee hänestä helpon syntipukin liberaaleille, kun taas porvarilliseen korkeakulttuuriin sopeutuneet Halla-aho, Terho ja esimerkiksi Jussi Niinistö saavat rauhassa jatkaa uusfasisminsa mukauttamista Suomen konsensushakuiseen “poliittiseen” ilmapiiriin.

Jussi Halla-aho facebookissa 26.7.2015

Tuoreessa facebook-päivityksessään Halla-aho kertoo vastustavansa Immosen tavalla monikulttuurisuutta. Hän ei tuomitse Immosen kytköksiä esimerkiksi Suomen vastarintaliikkeeseen, eikä breivikhenkistä retoriikka. Halla-aho oli itse asiassa valitsemassa Immosta uusfasistisen Suomen Sisun puheenjohtajaksi vuonna 2013.

Fasistien ongelma Suomessa on tällä hetkellä, että heillä ei ole mitään uskottavaa katuliikettä. Heillä ei ole sosiaalista pohjaa muuta kuin Internetissä. Suomen Sisu eli vuosikausia hiljaiseloa 2000-luvun lopussa kun aktiivit ryhtyivät joukolla perussuomalaisiksi. Vuonna 2013 Olli Immonen valittiin puheenjohtajaksi ja siitä eteenpäin olemme nähneet pienessä mittakaavassa kasvavaa ulkoparlamentaarista liikehdintää muun muassa Suomen Sisun taholta, josta Schauman-tilaisuus oli esimerkki.

Halla-aholaiset ovat onnistuneet rakentamaan liikettään ainoastaan liberaalien tuella. Ilman valtamedian, keskustan, sosiaalidemokraattien, kokoomuksen ja perussuomalaisten tukea he olisivat täysin voimattomia. Soini on itsekin rasisti ja toistaa kritiikittömästi puhetta vihollisista “kulttuurimarxisteista”, joten Soinia asia ei varmasti haittaa muuta kuin menetettävissä olevien puoluetukien muodossa. Kokoomuslainen suomenruotsalainen jenkkiyliopistojen elitistiporvari Stubb taas toteaa kannattavansa monikulttuurisuutta, mutta “että ei mulla muuta”. Keskustalainen pääministerinä toimiva miljonääri ja kiihkouskovainen taas pitää kesälomaa, ja vaivautui kommentoimaan vain “en hyväksy” [ilmeisesti avointa Breivikihailua]. Pitäisikö meidän yllättyä, että valtio, pääoma ja fasistit toimivat käsikädessä?

– Ella re Boukalas

Immonen Terho Halla-aho fasismi suomen sisu maahanmuuttokritiikki natsi

Kuinka kauan Immonen, Terho ja Halla-aho voivat jatkaa juhliaan ?

Hallituspuolueen poliitikot, natsit ja kansallismielisen vallankumouksen haikailu

Lahtinen, Murros, Hännikäinen ja Immonen suunnittelemassa valkoista vallankumousta

Perussuomalaisissa kuohuu jälleen. Puolueen kansanedustaja Olli Immonen ja espoolainen kunnanvaltuutettu ja eduskuntavaaliehdokas Teemu Lahtinen osallistuivat poliittisen murhan muistotilaisuuteen hitleristisen Suomen vastarintaliikkeen kanssa.

Tilaisuus oli Immosen johtaman uusfasistisen Suomen sisun ja Sarastus-lehden yhteistilaisuus poliittiseen murhaan syyllistyneen Eugen Schaumanin muistolle. Sisulaisten osalta tapahtuman suunnitteluun oli osallistunut Olli Immonen, Teemu Lahtinen, Kai Murros ja Sarastuslehden perustajiin kuuluva naisvihaaja Timo Hännikäinen. Osaltaan paikalla oli myös Suomen vastarintaliike, jonka propagandassa kulkevat sulavassa liitossa poliittiset murhat, holokaustin kieltäminen ja antisemitististen terroristijärjestöjen ihailu.

Kun tilaisuudesta internetiin laitetut kuvat nousivat valtamedian juttulistalle alkoi perussuomalaisille tuttu kiemurtelu ja vastuun pakoilu. Immonen itse totesi, että “tilaisuudessa on voinut olla mukana henkilöitä rajoittamattomasti kaikista mahdollisista järjestöistä“. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho kommentoi Twitterissä, että Immonen osallistui tilaisuuteen yksityishenkilönä, eikä edustanut puolueen eduskuntaryhmää. Nämä selitykset ovat tuttuja jo viime joulukuun 612-mielenosoituksesta, jonka järjestivät mitä ilmeisemmin Suomen sisu, Sarastus-lehti ja Suomen vastarintaliike. Tapahtumasta parrasvaloihin päässyt Timo Hännikäinen ensin kielsi SVL:n osallisuuden tapahtumaan ja lopulta mongersi “yksityishenkilöistä ja avoimesta tilaisuudesta”, vaikka SVL oli selkeästi kiinteä osa koko tapahtuman toteutusta heidän toimiessaan tapahtuman järjestysmiehinä. Myöhemmin Terho kommentoi lehdistölle, ettei hän pidä kummallisena, että puolueen kansanedustaja Olli Immonen poseeraa samassa kuvassa kansallissosialistisen Suomen Vastarintaliikkeen edustajien kanssa.

Huomionarvoista on, että Olli Immonen toimii Ylen ylimmässä päättävässä elimessä eli 21-jäsenisessä hallintoneuvostossa. Hän on siis päättämässä Ylen politiikasta ja ohjelmista samalla kun hän aktiivisesti järjestää tapahtumia yhdessä hitleristisen järjestön kanssa. Timo Soini on lukuisia kertoja sanonut, että perussuomalaissa ei ole rasismia ja rasimin vastustus merkittiin jopa hallitusohjelmaan. Ilmeisesti Soinille ja muulle hallitukselle rasismi tarkoittaa jotakin ihan muuta kuin muille ihmisille, koska Olli Immonen edelleen jatkaa puolueessa.

Ei ole suinkaan sattumaa, että Suomen vastarintaliike ja perussuomalaisten politikkoja sattui samaan aikaan Porvoolaiselle hautausmaalle. On selvää, että tällainen kehitys on heidän tavoitteenaan. Suomalaisen äärioikeiston heikkous on jo vuosikymmeniä ollut sen hajaannus ja marginaalisuus. Perussuomalaisten nopean kasvun myötä puolueen ytimeen on luikerrellut joukko “maahanmuuttokriitikkoja”, joita on ohjannut enemmän tai vähemmän systemaattinen uusfasismi ja rasismi. Samaan aikaan kun Hommaforumin kautta politiikkaan mukaan tulleet ovat käyttäneet kaiken aikansa parlamentaariseen vaikuttamiseen ja Perussuomalaisten avainpaikkojen haltuunottoon, on kansallismielisen ympäristön katupolitiikan ottanut haltuunsa yksinomaan Suomen vastarintaliike. Suomen vastarintaliike on ainoa järjestö Suomessa, joka on pystynyt järjestämään edes joksenkin vakavastiotettavia katutapahtumia viime vuosina. Ylivoimaisesti suurin osa näistä on ollut lentolehtisten jakamista ennalta ilmoittamatta ja ohikulkevien ihmisten päälle hyökkäämistä, jos joku on erehtynyt kritisoimaan SVL:n hitlerististä sanomaa. Se on kuitenkin selkeä ero muuhun kansallismieliseen ympäristöön, joka ei ole kyennyt järjestämään oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista.

Suomen vastarintalikkeen ongelma on ollut, että lukuisista tapahtumista huolimatta se on ollut eristyksissä. SVL ei ole voinut järjestää avoimia tapahtumia, ilmoittaa kokoontumisia tai kerätä kiinnostuneita ihmisiä lahkoonsa koska se kohtaa niin paljon vastustusta ja vihamielisyyttä. Viimeisen parin vuoden aikana SVL kuitenkin näyttää löytäneen pienen raon muun äärikansallismielisen ympäristön rinnalla. SVL on ensinnäkin saanut huomattavaa rahallista vetoapua Juha Kärkkäiseltä ja Kärkkäisen johtamalta juutalaisvastaiselta Magneettimedialta. Toisekseen Suomen vastarintaliike onnistui järjestämään yhdessä Suomen sisun ja Sarastus-lehden kanssa edellä mainitun mielenosoituksen viime itsenäisyyspäivänä. Tämän kevään aikana Vastarintaliike on ollut mukana myös mm. EU-vastaisessa mielenosoituksessa, joskin ilman järjestön tunnuksia.

Perusuomalaisten riveissä on jatkuvasti ollut pienempää ja välillä isompaa kannatusta suoraan SVL:lle. Muun muassa Jyväskylän kirjastopuukotuksen yhteydessä vuonna 2013 Perussuomalaisten Juho Eerola (Suomen sisun entinen jäsen) antoi SVL:lle taktisia vinkkejä kun kehotti näitä ensi kerralla menemään “muina miehinä muiden joukossa”. Lisäksi esimerkiksi vuonna 2011 Eerolan avustaja Ulla Pyysalo oli hakenut SVL:n jäseneksi.

Ei ole siis lainkaan yllättävää, että kansalaiskaarteja haikaileva perussuomalaisten kunnanvaltuutettu Teemu Lahtinen ja fasistista politiikkaa ajava Olli Immonen ovat samassa kuvassa kun toistakymmentä SVL aktivistia. Se ei ole yksittäistapaus, yksittäisiä henkilöitä tai satunnaista kohinaa. Se on jälleen osoitus siitä, että kirjastossa puukkojen kanssa riehuvat natsit ovat osa samaa liikettä kun “maahanmuuttokriittisyydestä” ja sivilisaatioiden törmäyksestä jauhavat perussuomalaisten kansanedustajat ja nettianonymiteetin turvasta trollaavat hommalaiset.

Myös valtamedialla on osansa tässä kehityksessä. Timo Soini on jatkuvasti päästetty helpolla mitä tulee rasismiin ja jopa fasismiin Perussuomalaisissa. Soinin latteuksiin kuten “ei meillä ole rasismia” on vastattu lähinnä hymistellen ja Halla-aholaisten salaliittoteorioita ja haaveita kulttuurimarxisteista, yhteensovittamattomista kulttuureista ja ihmisten taloudellisen hyödyn laskemisesta on toistettu suhteellisen kritiikittömästi. Keväällä Helsingin sanomien kulttuurisivut julkaisi ison Hännikäisen sovinismia hehtkuttavan arvostelun, jossa Hännikäisen politiikka hämärrettiin iloisen kriittiseksi kansallismielisyydeksi.

Askel askeeleelta rasismista ja fasismista on tehty arkipäiväistä valtakunnan politiikkaa, jossa valkoisen vallan liikkeessä aktiivisesti toimineen Jussi Niinistön puolustusministerin pesti tai suorat yhteydet esimerkiksi Teemu Lahtiseen Perussuomalaisten tai Suomalaisuuden liiton kautta näyttävät itsestään selvyyksiltä. Edes hallituksen kansanedustajan kaveraaminen väkivaltaisen natsijärjestön kanssa poliittisen murhan muistotilaisuudessa ei vaikuta enää omituiselta. Uuutta on lähinnä se, että Immonen ja muut sisulaiset eivät enää edes koita peitellä tätä kehitystä, vaan aktiivisesti normalisoida sitä kiistämällä kaikki ilmiselvät poliittiset, aatteelliset ja verkostomaiset yhteydet eri ihmisten ja ryhmien välillä.

immonen_svl_perussuomalaiset_finns_lahtinen_hännikäinen_natsi

Keskellä harmaassa puvussa Immonen, oikealla Hännikäinen. Immosen yläpuolella Lahtinen. Lahtisesta oikealla Eppu Tornainen ja muita SVL jäseniä

Fasistien ja konservatiivien näkemyksiä sukupuolesta

Vuoden 2014 itsenäisyyspäivänä natsit ja uusfasistit kerääntyivät yhteiseen mielenosoitukseen Helsingissä. Mielenosoitusta oli organisoimassa Timo Hännikäinen, kiistelty oikeistokonservatiivi joka tunnetaan parhaiten naisvihastaan. Vuoden 2015 helmikuussa häneltä ilmestyi kirja Kunnia, joka keskittyy feminismin pelkoon. Miksi hän on astunut kaduille nyt ja miksi hän on päättänyt keskittyä feminismiin ja naisvihaan?

Lyhyt kuvaus konservatiivien ja fasistien maailmankatsomuksesta ja sen yhteydestä sukupuoleen on tarpeellinen. Fasistiseen maailmankatsomukseen sisältyy oman rodullisen ja etnisen kansan, kielen ja kulttuurin suojeleminen. Se perustuu maskuliinisuuteen (maskuliininen hegemonia), militarismiin, väkivaltaan ja hierarkkiseen järjestelmään, jossa perinteiset heteroseksuaaliset sukupuoliroolit näyttelevät tärkeää osaa. Ydinperhe on yhteiskunnan tukipylväs, jolle kaikki muu rakentuu. Naisen roolina pidetään äitinä olemista, lasten hoivaamista ja kodin ylläpitoa. Miehen rooliin kuuluu työskennellä kodin ulkopuolella ja toimia kotona perheen suojelijana tai soturina. Kaikkea mikä uhkaa tätä järjestystä pidetään vaarallisena. Ulkopuolisena vihollisena nähdään muun muassa maahanmuuttajat, erityisesti muslimit. Muslimeja pidetään uhkana valkoisen ja eurooppalaisen ylivallan jatkumolle. Yhteiskunnan sisäisenä uhkana nähdään lgbtqi-ihmiset (lesbot, homot, biseksuaalit, transsukupuoliset, queer-ihmiset ja intersukupuolinen), joita pidetään epäluonnollisina ja epämoraalisina, koska he eivät lisäänny heteroseksuaalisessa avioliitossa. Myös feminismi nähdään sisäisenä ideologisena uhkana, koska se uhkaa miesten asemaa perheissä. Feminismi ajaa sukupuolten tasa-arvoa ja kyseenalaistaa valkoisten miesten rakenteellisen vallan yhteiskunnassa.

Timo Hännikäinen julkaisi uuden Kunnia-kirjansa esipuheen jo joulukuussa 2014¹. Kirjan julkaisi Savukeidas-kustantamo. Savukeitaan omistaa Ville Hytönen ja Erno Selänne². Kunnian teemana on uhattu eurooppalainen maskuliinisuus. Hännikäinen on jo aiemmin julkaissut misogyynisen kirjan Ilman, joka ilmestyi vuonna 2009. Hän oli Helsingissä vuonna 2014 järjestetyn itsenäisyyspäivän mielenosoituksen pääjärjestäjä. Mielenosoitukseen osallistui 150 henkilöä, joiden joukossa natseja väkivaltaisesta Suomen vastarintaliikkeestä ja uusfasisteja Suomen Sisu -järjestöstä. Suurin osa mielenosoituksen järjestyksenvalvojista oli Suomen vastarintaliikkeestä. Hännikäisen provokatiivinen esipuhe tuoreeseen kirjaansa osoittaa hänen misogyyniset ja fasistiset ajatuksensa. Koska Hännikäinen luo konservatiivisia arvoja sukupuolen ja rodun suhteen, ja hänestä on tullut yksi uuden äärioikeiston ”mielipidejohtajista”, hänen tekstejään ei tulisi jättää huomiotta.

Hännikäinen toistaa vanhan kolonialistisen ideologian ajatuksia tekstissään. Hän haluaa suojella eurooppalaista kulttuuria ja sivilisaatiota sekä miehiä. Eurooppalaisen kolonialismin historia on pitkälti rakentunut väestön ja luonnonvarojen hallintaan siirtokunnissa. Kapitalismin takia kolonialismin olemassaolo jatkuu globalisoituneessa maailmassa. Hännikäinen ei siis tuo mitään lisää pöytään, vaan toistaa vanhaa tuttua eurooppalaisen kolonialismin historiaa. Samaan aikaan Hännikäinen luo kuvaa eurooppalaisesta miehestä uhrina, joka on menettämässä valtaansa. Siitä hän syyttää feminismiä. Feministiliikkeen Hännikäinen koittaa esittää syntipukkina yhteiskunnan rakenteelliselle rappeutumiselle. Lisäksi hän koittaa kääntää huomioon pois kapitalismin ongelmista. Jos yhteiskunnallinen rappetuminen halutaan kyseenalaistaa, tulisi huomio keskittää kapitalistiseen valtioon ja sen hallintakoneistoon.

Nationalismissa naiseus tai nainen symboloi usein valtiota. Suomen valtion symbolina toimii neitseellinen Suomi-neito, kuten esimerkiksi Venäjän symbolina on Äiti-Venäjä ja Ruotsissa Äiti-Ruotsi. Suhteellisen nuorena ja pienenä valtiona Suomen kansallisella identiteetillä on huono itsetunto. Hännikäinen kirjoittaa omasta uhriudestaan retoriikalla, joka saattaa vedota moniin suomalaisiin miehiin, jotka ovat marginalisoituja nykypäivän suurtyöttömyyden yhteiskunnassa. Uhriutumista on ennenkin käytetty nationalismin luomiseen. Esimerkiksi 90-luvun Balkanin sodissa serbi-nationalismi käytännössä rakennettiin uhriutumisen ympärille. Uhriutuminen juontaa juurensa köyhyyteen, saa lisävoimaa tyytymättömyydestä ja vihasta, varsinkin nuorten miesten keskuudessa. Hännikäinen puhuttelee näitä nuoria miehiä ja siteeraa Fight Clubia. Hännikäinen ei kuitenkaan ole sorrettu saatikka uhri. Hänen kirjojaan julkaistaan ja niistä keskustellaan mediassa, eikä hänen näkemyksiään sensuroida. Hän tietää mitä hän on tekemässä luodessaan eurooppalaista, valkoisen ylivallan mieheyttä. Hännikäinen on myös itse vahvistanut tämän facebookissa todetessaan, että ”tietenkin kirja [Kunnia] liittyy ’poliittiseen projektiini’, mikä se sitten mahtaakaan olla.”

Fasismi näkee viriiliyden, mieskuntoisuuden, tärkeänä osana maskulinisuutta. Vuoden 2009 kirjassaan Ilman Hännikäinen kirjoitti siitä, kuinka ei saa seksiä. Nyt uusimmassa kirjassaan asiat tuntuvat lähtevän lopullisesti käsistä. Hännikäinen ei ole viriili mies jota hänen ideologiansa kaipaa. Hän ei ole isä, eikä talon mies. Ei ole sattumaa, että sukupuolesta kirjoittaa Hännikäinen eikä islamista fanaattisesti kiinnostunut Jussi Halla-aho.

Usein kun nationalistisia ja fasistisia liikkeitä suunnitellaan, luodaan ja vahvistetaan, rakennetaan paitsi kuva toiseudesta, myös kuva ”toisista naisista” joka suhteutetaan ”omaan naiseen”. Suomessa erityisesti Suomen vastarintaliike (SVL) keskittyy miehiin ja maskuliinisuuteen. He käyttävät propagandassaa stereotyyppistä, rasistista ja seksististä kuvaa mustasta- tai muslimimiehestä raiskaajana. * Suomalaiset valkoiset naiset esitetään näiden ”toisten” miesten raiskausten uhreina. Vastajulkaistussa Helsingin Sanomien SVL:ää koskevassa artikkelissa kerrotaan, kuinka SVL:n sisäisellä keskustelufoorumilla pohditaan symboliikan käyttöä uusien jäsenten värväämisessä. Symbolit kuten hirttoköysi nähdään voimakkaana kuvastona, joita tulisi käyttää vain esimerkiksi jengiraiskausten yhteydessä. Raiskauksesta keskustellaan asiana, joka nostattaa voimakkaita tunteita – jopa halua lynkkauksiin – joten niitä käsiteltäessä propagandassa tulisi käyttää aggressiivisia kuvia⁴.

NSDAP:n propagandajuliste toisen maailmansodan ajalta

SVL:n artikkeleissa naiset määritellään ainoastaan suhteessa miehiin: sinkkuina, yksinhuoltajaäiteinä ja vaimoina. Kansallissosialistinen nainen on sinkkuna ”moraalinvartija”, ”yksinhuoltajaäitinä” hän tukee lastaan kaikessa, mutta ainoastaan ”vaimona” hän tukee aviomiestään ja lapsiaan. Voimakkaana naisena ja äitinä hän edistää kansallissosialistista ideologiaa⁵. Homoseksuaalisuus ja ydinperheen rappeutuminen nähdään jälleen isona uhkana valkoiselle rodulle⁶.

Patriarkaatti, erityisesti valkoisen ylivallan patriarkaatti, määrittelee sukupuolen binäärisellä miehen ja naisen akselilla. Se asettaa valkoisen eurooppalaisen miehen ylivertaiseksi. Muunlaiset maskulinisuudet esitetään eläimellisinä, petomaisina ja kontrolloimattomina – uhkana valkoiselle maskuliinisuudelle – jolla on kaikesta militanttiudestaan, voimakkuudestaan ja aseistaan huolimatta yksi heikkous: sen naiset (heikompi sukupuoli). Joten vaikkakin valkoisten miesten (esimerkiksi SVL:n) tulee aseistaa itsensä ja valmistautua rotusotaan, heidän naistensa turvallisuus täytyy varmistaa, koska naiset voidaan raiskata tuottamaan ”toisten” lapsia jotka ovat epäpuhtaita. Tästä syystä kontrolloidakseen kansallista ja rodullista puhtautta, naiset täytyy turvata ja heitä pitää pystyä kontrolloimaan ja valvomaan. ”Toisia” naisia ei nähdä samanvertaisena uhkana, koska heidät esitetään ja nähdään seksuaalisina objekteina.

Esimerkiksi serbialainen fasismi levisi pitkälti laajojen mediakampanjoiden ansiosta, joihin SVL useasti viittaa. Serbialaisten sotilaiden harjoittama naisten raiskaus ja murhaaminen oli suunniteltua ja osa heidän fasistista ideologiaansa. Serbialainen kulttuuri, kuten suurin osa muistakin euroopplaisista kulttuureista, on patrilineaarinen, joka tarkoittaa että perheen ja etnisyyden nähdään jatkuvan isän kautta. Serbien perustamien raiskausleirien tarkoituksena oli luoda uusi serbisukupolvi raiskaamalla bosnialaisia ja kroatialaisia naisia, lähinnä muslimeita. Konfliktin kaikki osapuolet käyttivät raiskauksia aseena, mutta eivät niin systemaattisesti kuin Serbian armeija. Kuva ”toisesta” naisesta ”serbialaisen” naisen kanssa luotiin ennen sotaa ja sen aikana. ”Serbialainen” nainen nähtiin myös yhden uskonnon naisena, koska suurin osa raiskatuista naisista oli muslimeja. Serbimiesten tekemiä serbinaisten raiskauksia kotona piiloteltiin ja niistä ei puhuttu. Nationalistiset ideat olivat tiukasti sidottu sukupuoleen⁷.

Myös perinteisessä italialaisessa fasismissa patriarkaatin rooli ja maskuliinen hegemonia olivat tärkeitä arvoja, jotka vakiinnutettiin osaksi poliittista ideologiaa. Nykypäivän eurooppalaisissa konservatiivisissa ja fasistisissa ideologioissa ylläpidetään yhtälailla perinteisiä arvoja, jotka olivat olemassa jo esimodernissa maailmassa. Feminismin katsotaan uhkaavan näitä arvoja. Vuonna 2011 massamurhaaja Anders Behring Breivikin manifestissa (jossa viitataan myös suomalaisiin äärikansallismielisiin ryhmiin) listataan feminismi yhtenä tuhoisimpana ”kulttuuri-marxismin” elementtinä, joka uhkaa eurooppalaista sivilisaatiota⁸.

Breivik kirjoitti ”Tänään Euroopan feminisaatio, joka on levinnyt nopeasti 1960-luvulta alkaen, jatkaa voimistumistaan. Todellakin, nykypäivän radikaalifeministisellä hyökkäyksellä muslimien massamaahanmuuton tukemiseksi on rinnakkaiset antikolonialistiset tavoitteet. Tämä nykyinen hyökkäys on osa sata vuotta jatkunutta pyrkimystä tuhota perinteiset eurooppalaiset rakenteet, koko eurooppalaisen kulttuurin perusta”. Myöskin ”Euroopan kulttuurin feminisaatio on lähes valmis. Ja viimeiset miesten dominoimat turvapaikat, poliisivoimat ja armeija, ovat hyökkäyksen alla”. ”Eurooppalaisen sivilisaation kohtalo riippuu eurooppalaisten miesten sinnikkäästä Poliittisesti Korrektin feminismin vastustamisesta”.

On tärkeää kuitenkin huomioida että eri oikeisto- ja fasistiryhmillä on erilaisia näkemyksiä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Esimerkiksi Finnish Defence League (FDL) – joka yritti vakiinnuttaa itseään Suomeen muutama vuosi sitten – on rasistinen ja muslimivastainen, mutta asemoi itsensä homojen puolelle⁹. Fasisti- ja rasistiryhmät (tai valtiot) saattavat käyttää marginalisoituja tai sorrettuja ryhmiä, edistääkseen ”toisten” (eli tässä tapauksessa muslimien) uhkakuvaa. Kun huomioi heidän väkivaltaiset ja hierarkkiset maailmankuvansa, näkee että tämä on vain propagandatyökalu, ei jotain mistä he oikeasti välittävät.

Timo Hännikäinen pyrkii muokkaamaan julkista keskustelua luomalla feminimistä uhan. Miksi hän ei keskity maahanmuuttoon tai LGBTQI-ihmisiin ultrakonservatiivisessa politiikassaan? Hänen ei tarvitse. Transsukupuoliset ihmiset pakkosterilisoidaan jo nyt Suomen lain voimalla. Suomen hallitus harjoittaa jo rakenteellista rasismia ja rasistinen termi ”maahanmuuttokritiikki” on jo vakiintunut yhteiskunnalliseen keskusteluun. Suomessa feminismillä ei ole yhtä vahvaa asemaa yhteiskunnassa kuin esimerkiksi Ruotsissa. Suomen valtio ylläpitää kansallista mielikuvaa siitä, että sukupuolet ovat tasa-arvoisia. Tasa-arvoa mittarina käytetään naispresidenttiä, mutta myös mielikuvaa ”vahvasta suomalaisnaisesta”. Sukupuolittunut väkivalta Suomessa – jota on läsnä kaikissa yhteiskuntaluokissa – on laajalle levinnyt ongelma kodeissa, eikä sitä hoideta saatikka siitä puhuta kunnolla. Kapitalismiin sisäänrakennetut ongelmat, kuten epätasa-arvo ja köyhyys luodaan ideologialla ja tuotantovälineiden yksityisellä omistuksella, on niiden omistaja sitten valtio tai yksityinen kapitalisti. Nykyisyyttä suojaa poliisi ja armeija niille luodulla väkivaltamonopolilla. Kapitalistisen yhteiskunnan ongelmat työttömyydestä pakkotyöhön ja yleinen epävarmuus vaikuttavat ennen kaikkea alimpien yhteiskuntaluokkien ihmisiin – työttömiin, maahanmuuttajiin, queer-ihmisiin, naisiin ja miehiin – eri tavoilla. Tähän antifasistien, antirasistien ja feministien huomion tulisi keskittyä.

—

* Islamista puhuttaessa on on tärkeää erottaa islam uskontona ja islamismi poliittisena ideologiana. Esimerkiksi Kurdinaiset taistelevat islamismia vastaan Syyriassa ja samaan aikaan rakentavat yhteisöjään muslimien kanssa ^3..

1. hxxp://sarastuslehti.com/2014/12/20/mies-ja-moderni-elama-tulevan-kirjan-johdanto/

2. http://www.savukeidas.com/kustantaja/

3. http://rojwomen.org/2014/10/08/kurdish-female-fighters-and-kobane-style-revolution/

4. http://www.hs.fi/sunnuntai/a1423203492384?ref=hs-art-lue-seuraavaksi-1

5. wxxw.patriootti.com/kansallissosialismi-naiset-ja-lapset/

6. http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/3324610/uusnatsien-salainen-keskustelufoorumi-leviaa-sosiaalisessa-mediassa

7. Papic, Zarana: Europe after 1989: Ethnic wars, the Fascistizationof Civil Society and Body Politics in Serbia” in Thinking Differently – a Reader in European Women’s Studies

8. Breivik p. 36

9. http://www.theguardian.com/commentisfree/2010/jun/02/gay-lesbian-islamophobia

Otetaan yö takaisin! Antifasistinen naistenpäivän mielenosoituskulkue. La 7.3.2015 Turku!

Äärikansallismieliset marssivat Helsingissä itsenäisyyspäivänä

Soihtukulkue Töölössä

Suomen äärikansallismieliset järjestävät soihtukulkueen Helsingissä itsenäisyyspäivänä 6.12.2014. Taustalla on kirjava joukko suomalaisia äärikansallismielisiä, traditionalisteja ja kansallissosialisteja. Tapahtumaa yritetään esittää maltillisena isänmaallisena tempauksena, vaikka järjestäjien kutsusta huokuu vahvoja viitteitä fasismista ja äärikansallismielisyydestä.

Tapahtuman järjestäjät avasivat lokakuussa 612.fi – blogin, jossa on pyritty luomaan mielikuvia uhrautuvasta ja yhtenäisestä valkoisesta kansakunnasta. Blogia on täytetty sekä propagandakuvilla että videoilla, joilla on pyritty hehkuttamaan kansallismielisyyttä ilman suoria viittauksia kansallissosialismiin tai fasismiin. Tapahtuman kutsussa todetaan: ”Isänmaanrakkaus, kansallinen yhteisöllisyys ja yhteen hiileen puhaltaminen ovat valtava henkinen voimavara, joka on vahvistanut maatamme ja kansaamme niin hädän kuin rauhan aikoina. Yhdessä olemme vahvoja!”

Osallistujia laajasti ympäri äärioikeistolaista kenttää

Tapahtuman järjestäjät ovat tuttuja kasvoja suomalaisesta äärikansallismielisestä ympäristöstä. Tapahtuman pääjärjestäjinä toimivat mitä ilmeisimmin Timo Hännikäinen (Sarastus-verkkolehti) ja Suomen sisulaiset. Tapahtuman domain 612.fi on rekisteröity Timo Hännikäisen nimiin. Kun tapahtuma ilmestyi sosiaaliseen mediaan (mm. Twitter ja Facebook), niin Suomen Sisun pitkäaikainen puheenjohtaja Teemu “sinimustat” Lahtinen oli ensimmäisenä jakamassa tapahtumaa Suomen sisun sosiaalisen median profiilien lisäksi.

Olli Immonen ja Timo Hännikäinen keskustelevat suomalaisen fasismin tulevaisuudesta (kuva: SS)

Tapahtumaa ovat mainostaneet muun muassa kansallissosialistinen Suomen Vastarintaliike, uusfasistinen Mustasydan, kulttuurikonservatinen Sarastus-nettilehti ja uusfasistinen Suomen sisu. Lisäksi tapahtuman mainoksia on jaettu muun muassa Hommafoorumilla, Poliittisen korrektiuden parhaat -facebookryhmässä ja Jyväskylän kirjastopuukotukseen syyllistyneen miehen omistaman natsivaatekaupan facebooksivuilla.

Tapahtuman järjestäjä Timo Hännikäinen toimii myös, hieman ironisesti, itsejärjestämänsä tapahtuman juhlapuhujana. Timo Hännikäinen on pitkän linjan kulttuurikonservatiivi ja näennäisintellektuelli, jonka teoksia kustantamo Savukeidas on julkaissut. Lisäksi tapahtumaan aikoo osallistua myös muita Suomen äärioikeiston keulahahmoja, muun muassa jo mainittu perussuomalaisten kansanedustajaehdokas ja Suomen Sisun aktiivi Teemu Lahtinen, natsisympatisoinnista tunnettu vapaaottelija Niko Puhakka ja Blood and Honour – liikkeen johtohahmoihin kuulunut Rami Leskinen.

Tapahtuman järjestäjien ja osallistujien monimuotoisuus antaa syytä pohdintaan. Soihtukulkue on ensimmäinen huomionarvoinen suomalaisten äärikansallismielisten yhtenäinen esiinmarssi vuosikausiin. 612 kokoaa yhteen sirpaleisia ryhmittymiä ja pyrkii yhdistämään ”ei-poliittisella” ja kansallismielisellä teemalla erilaisia äärioikeistolaisia. Tapahtuman osanottajalistasta ja järjestäjistä voi päätellä, että perussuomalaiset toimijat ovat samaa kastia Suomen vastarintaliikkeen natsien kanssa. Vaikka perussuomalaisiin luikerrelleet sisulaiset kuinka käyttäisivät sisäsiistiä ruskeaa kieltä, on heidän intressinsä edelleen kadulta voimaa hakevassa fasistisessa liikkeessä.

Esikuvia Latvian soihtukulkue ja Italian uusfasismi

Soihtumarssien järjestäminen on kuulunut äärikansallismielisten tapahtumakalenteriin aina varhaisen kansallissosialismin ajoista asti.

Tapahtuman esikuvana viimevuosilta voi pitää esimerkiksi Latvian itsenäisyyspäivän soihtukulkuetta, joka kerää vuosittain tuhansia osallistujia. 612 – ryhmä on plagioinnut Latvian soihtumarssin aina rintanauhoista lähtien. Toisaalta 612 tapahtuman esimerkkinä on myös italialaiset uusfasistiset mielenosoitukset ja tempaukset , joissa etenkin lipuilla ja muilla elementeillä luodaan performatiivisuutta. Etenkin italialainen fasistiliike Casa Pound on hyödyntänyt tapahtumissaan maltillista kansallismielisen kuvaston lisäksi performatiivisiä elementtejä, kuten soihtuja, savuja, lauluja ja värikkäitä banderolleja. Casa Poundin esikuva on ymmärrettävä, ovathan liikkeen aktivistit vierailleet Suomessa ja muun muassa Mustasydän-ryhmä sekä kulttuurikonservatisti Hännikäinen ovat soihdut tanassa kirjoittaneet Casa Poundista.

Om de senaste veckornas gatupatruller i Finland

Extremhögern i Finland har de senaste veckorna sukat efter gatupatruller. Den enda organisationen som har försökt genomföra drömmen är Finska motståndsrörelsen som har misslyckats två veckoslut i rad. Diskussionen om gatupatruller visar hur nära olika nationalistiska organisationer är varandra. Det är samma rörelse: från våldsamma nazister till Sannfinländarnas riksdagsledamot.
Riksdagsledamöter är för nazistiska aktiviteter

Extremhögern i Finland har de senaste veckorna suktat efter gatupatruller på grund av våldsamma ungdomsgäng i Helsingfors. Nyfascistiska Suomen Sisus (SS) långvariga ordförande, Sannfinländarnas riksdagsvalskandidat och Esbo-kommunfullmäktige Teemu Lahtinens fantasi har sedan 90-talet varit just organiserade medborgargarden eller gatupatruller. Förra veckan berättade Suomen Sisu att de är redo att starta upp gatupatruller. Som en inspiration till detta nämnde Sisu-medlemmarna Finska motståndsrörelsens (FMR) gatupatrull lördagen den 11.10.2014.

Det är anmärkningsvärt att SS, som strävar efter laglighet och rumsren nyfascism, visade sitt stöd för FMR:s öppet hitleristiska nazism och våld. I den sannfinländska riksdagsgruppen har speciellt meningsfränderna till den tidigare riksdagsledamoten Jussi Halla-aho ofta tidigare gett sitt stöd till FMR (vem minns Juho Eerolas “som en man bland andra” -gliring i samband med attacken i Jyväskylä?), så i och för sig är detta inte förvånande. Sannfinländare från Matti Putkonen till Tom Packalén, som står i centrum för den nationalistiska rörelsen, trumpetar gärna om ”kampen mot extremister” men de själva har en nyckelroll i skapandet av extremnationalistiska gatupatruller och legitimeringen av fascism. De är en del av den nationalistiska rörelsen som längtar efter att återställa extremt konservativa värderingar och en tillbakagång i samhället. Nationalister av detta slag fantiserar om starka män som skulle med lagliga eller olagliga medel göra slut på det som de själva betraktar som ”ofinländskt”.

Hittills har extremnationalisterna inte kunnat organisera sig avsevärt på gatorna. Den Finska motståndsrörelsens aktioner är alltid oanmälda och organisationen har varit tvungen att samla alla sina medlemmar från hela Finland för att ens kunna dela ut flygblad. Suomen Sisu har veterligen senast setts på gatorna i samband med självständighetsdagen 2003. De försökte då visa sitt stöd för nationalism i Helsingfors, men stötte på anarkist- och vänsterdemonstranter i utkanten av Salutorget. Timo Hännikäinen och resten av gruppen kring nättidskriften Sarastus har inte ännu uträttat någonting utanför internets magiska värld. Hittills har enstaka nynazistiska skinnskallar stått för de allvarligaste brotten som har handlat om mordförsök, misshandel, skadegörelse och allmän idioti. Finska extremnationalister har helt enkelt inte drivit någon större organiserad gatuverksamhet under 2000-talet. Nu försöker de dock rida på den rasism som riktas mot gatugäng och som har blivit populariserad av medier och nationalister.

Den halla-ahoitiska nyfascismens spridning inom sannfinländarnas politik och etableringen av det sk. ”invandringskritiska” rasistiska nyspråket legitimerar extremnationalisternas aktiviteter på gatorna. Suomen sisu har starka kontakter med Sannfinländarnas parti. Bland andra Olli Immonen, ordförande för Suomen sisu, är partiets riksdagsledamot och den tidigare omnämnda Teemu Lahtinen sitter i Suomen sisus styrelse. Under ledning av den sannfinländska riksdagsledamoten Immonen visar Suomen sisu alltså öppet sitt stöd till en nazistisk organisation, vars medlemmar bland annat attackerade diskussionsevenemanget som ordnades på Jyväskylä stadsbibliotek med knivar år 2013 och som använde tårgas mot tiotals deltagare i Helsinki Pride år 2010. Medierna har hittills inte befattat sig med sannfinländska politikers väldokumenterade sätt att underblåsa våldsamma nazistiska aktiviteter. I vilket skede kommer medierna att våga tala om sannfinländarnas politik vid sitt rätta namn och sluta sprida ett språkbruk som är diskriminerande och misantropiskt? Det måste bli slut på mediernas skonsamma behandling av sannfinländarna och de senares närmande med den ”objektiva mitten” om vi inte vill se en flyttning av det politiska landskapet i riktning mot extrem höger.

Nazisternas gatupatrull anfölls i Helsingfors

Antifascisterna går till attack. Bilden är tagen av FMR

FMR brukar inte på förhand berätta om sina jippon på internet. Orsaken till detta är det hårda motstånd som de har stött på. Lördagen den 11 oktober 2014 hade FMR uppbådat ett halvt dussin nazister som skulle ”patrullera” Helsingfors gator. De tweetade om detta samtidigt som de gav sig ut på sin runda. Deras lynchmobb stötte direkt på motstånd av lokala helsingforsare. I sina egna medier lät nazisterna än en gång påskina att ”de vunnit extremvänstern”. Sanningen är att vanliga helsingforsbor blev i den mån arga på nazisternas propagandaspridning att de drev nazisterna ut ur Helsingfors centrum. Nazisterna stämplar alla människor som motsätter sig dem som ”extremvänstern” eftersom det är deras enda tolkningsmönster.

En vecka senare, lördagen den 18 oktober, ordnades det i Helsingfors ett releaseparty för en memoarbok om Rudolf Hess. Boken har översatts till finska av FMR:s f.d. ordförande Henrik Holappa. Nazister från åtminstone Sverige (åtminstone Pär Sjögren) och Norge kom till Helsingfors och sannolikt var även gräddan av FMR på plats.

Holappas bok är ett intressant exempel på extremnationalisternas interna mygel. Holappa ville inte ge ut boken via Nordiska motståndsrörelsen (NMR) eftersom han då inte skulle ha fått behålla intäkterna från försäljningen av boken. I stället skulle pengarna ha gått till att underhålla det svenska ledarskiktet. Därför grundade Holappa ett eget bolag med namnet Fenrir Förlag med säte i Dalarna. Releasepartyt hade marknadsförts som ”politiskt obundet” så att Holappa även kunde bjuda in gäster från det nazistiska Svenskarnas parti, fiender till Svenska motståndsrörelsen. De svenska nazisternas interna motsättningar har landstigit också i Finland och Fenrir Förlag kan vara ett tecken på att Holappa håller på att frigöra sig från FMR/NMR. Det är förståeligt att Holappa inte längre vill underhålla nazistledare med sina egna pengar. Under den tid som Holappa befann sig i USA som illegal flykting blev han och hans syster blåsta på tusentals euron av nazisten John de Nugent.

Lördagskvällen den 18 oktober begav sig FMR på gatupatrullering för andra gången. Den här gången tillsammans med utländska förstärkningar. Denna gång bestod uppbådet av så många som hela 17 nazister. De svenskvänliga finska nazisterna har under flera års tid skickat allt bisarrare berättelser till moderföreningens nätsidor i Sverige, som de satt ihop om händelserna i Finland. Inte ens nazisterna i Svenska motståndsrörelsen (SMR) har alltid trott på det strunt som kommit från finskt håll. Nu skulle FMR visa vad de stod för.

Denna gång var antifascisterna förberedda. Nazisterna hann gå från Tölöviken till Järnvägssationen där poliserna stoppade dem för en kort stund. Nazisterna fortsatte med sin patrullering men blev överrumplade av antifascisterna vid Mannerheims staty. En sammandrabbning på knappa trettio sekunder uppstod. Majoriteten av nazisterna blev synbarligen överraskade av att de stötte på motstånd och stod med hängande armar då de första antifascisterna redan hade delat ut flera slag. Bara några sekunder efter antifascisternas agerande kom några polispatruller, som hade följt efter nazisterna, och ingrep i sammandrabningen genom att spreja pepparsprej på alla närvarande personer. Vid det här laget drog sig antifascisterna tillbaka för att inte bli gripna. Ingen av antifascisterna ådrog sig några som helst skador.

På internet försöker nazisterna återigen tala om en lyckad aktion trots att de inte ens lyckades med att försvara sina kamrater. Det säger mycket om extremnationalisternas associationsbanor att nazister som ligger på marken tror att de kan försvara sig genom att bita på sina motståndares skor. Missuppfattningarna om nazisternas hårdhet och styrka måste begravas. Sammanstötningarna visar klart och tydligt att FMR:s nazister varken kan slåss eller organisera sig på gatorna.

Katupartioista

Kansanedustajat kannattavat natsitoimintaa

Äärikansallismieliset ovat viime viikkoina haikailleet katupartioiden perään. Katupartiot ovat olleet Suomen Sisun (SS) pitkäaikaisen puheenjohtajan, perussuomalaisten kansanedustajaehdokkaan ja espoolaisen kunnanvaltuutetun Teemu Lahtisen haaveena 90-luvulta lähtien. Viime viikolla Suomen Sisu kertoi olevansa valmis aloittamaan katupartiot. Yhtenä inspiraationa sisulaiset mainitsivat Suomen vastarintaliikkeen (SVL) katupartion edellisenä lauantaina 11.10.2014.

Huomionarvoista on, että laillisuuteen ja sisäsiistiin uusfasismiin pyrkivä SS osoitti tukensa SVL:n avoimen hitleristiselle natsismille ja väkivallalle. Halla-aholaiset kansanedustajat ovat monesti ennenkin tukeneet SVL:ää (kuka muistaa Juho Eerolan “muina miehinä muiden joukossa” -heiton?), joten sinällään tässä ei ole mitään yllättävää. Kansallismielisen liikkeen ytimessä olevat perussuomalaiset Matti Putkosesta Tom Packaléniin toitottavat “ääriryhmien vastaista taistelua”, mutta he itse ovat avainasemassa äärikansallismielisten katupartioiden synnyttämisessä ja fasismin legitimoinnissa. He ovat osa samaa kansallismielistä liikettä, joka haikailee äärikonservatiivisten arvojen palauttamista ja yhteiskunnan taantumista. Kansallismieliset fantasioivat vahvoista miehistä, jotka pysäyttäisivät itsemäärittelemänsä epäsuomalaisuuden laillisin tai laittomin keinoin.

Tähän mennessä äärikansallismieliset eivät ole onnistuneet merkittävästi järjestäytymään kaduilla. Suomen vastarintaliikkeen tapahtumat ovat aina ennalta ilmoittamattomia ja heidän on tarvinnut kutsua koolle kaikki SVL:n natsit voidakseen jakaa edes lentolehtisiä. Suomen Sisu on tiettävästi nähty kaduilla viimeksi itsenäisyyspäivänä 2003. Tuolloin he yrittivät tulla osoittamaan tukensa kansallismielisyydelle, mutta kohtasivat kuokkavieraat Kauppatorin laitamilla. Sarastus-lehden toimijat Timo Hännikäisen johdolla eivät ole vielä toimineet internetin ulkopuolella. Vakavimmat teot ovat yksittäisten uusnatsiskinien tekemiä murhayrityksiä, pahoinpitelyitä, vahingontekoja ja yleistä hölmöilyä. Suomalaisilla äärikansallismielisillä ei yksinkertaisesti ole ollut mitään merkittävää järjestäytynyttä katutoimintaa 2000-luvulla ja nyt he koittavat ratsastaa kansallismielisten ja median popularisoimalla rasismilla katujengejä vastaan.

Halla-aholaisen uusfasismin laajentuminen perussuomalaisten politiikkaan ja “maahamuuttokriitikoiden” rasistisen uuskielen yleistyminen legitimoivat äärikansallismielisten katutoimintaa. Suomen sisulla on vahvat kytkökset perussuomalaisiin, sillä järjestön puheenjohtaja Olli Immonen toimii perussuomalaisten kansanedustajana. SS:n hallituksessa istuu myös muun muassa edellä mainittu persujen kansanedustajaehdokas Teemu Lahtinen. Perussuomalaisten kansanedustajan johtama järjestö siis osoittaa avoimesti tukensa uusnatsijärjestölle, jonka jäsenet ovat hyökänneet puukolla varustautuneena Jyväskylän kirjastoon ja kaasuttaneet kymmeniä ihmisiä Helsingin Pride-kulkueessa. Media ei ole toistaiseksi puuttunut tähän perussuomalaisten edustajien natsien väkivaltaisen toiminnan lietsomiseen. Missä vaiheessa media uskaltaa puhua persujen politiikasta oikeilla nimillä ja lopettaa syrjintää ja ihmisvihaa lietsovan kielenkäytön levittämisen? Perussuomalaisten hyväily mediassa ja lähentyminen kohti “objektiivista keskustaa” on lopetettava, jotta koko poliittinen kartta ei siirry äärioikealle.

Natsien katupartion kimppuun hyökättiin

SVL ei ole kohtaamansa vastustuksen takia kertonut julkisista tempauksistaan avoimesti internetissä. Lauantaina 11. lokakuuta 2014 SVL sai kokoon kuutisen natsia, jotka lähtivät Helsingin kaduille “katupartioon”. He ilmoittivat tempauksestaan samaan aikaan lähetetyllä Twitter-viestillä. Lynkkausporukka kohtasi saman tien paikallisten vastustustusta. Omissa medioissaan natsit koittivat tietysti taas kerran uskotella, että “voittivat äärivasemmistolaiset”. Totuus on, että tavalliset helsinkiläiset kimpaantuivat natsipropgandasta siinä määrin, että karkottivat natsit Helsingin keskustasta. Natseille kaikki heitä vastustavat ovat “äärivasemmistolaisia”, koska he eivät muuta näe ympärillään.

Viikkoa myöhemmin, lauantaina 18. lokakuuta, Helsingissä järjestettiin Rudolf Hess -muistelmateoksen julkistamistilaisuus. Kirjan on suomentanut SVL:n entinen puheenjohtaja Henrik Holappa. Helsinkiin saapui natseja ainakin Norjasta ja Ruotsista, ja oletettavasti koko Suomen SVL:n kerma oli paikalla.

Holapan kirja on mielenkiintoinen esimerkki äärikansallismielisten sisäisestä suhmuroinnista. Holappa ei halunnut julkaista kirjaa Pohjoismaisen vastarintaliikkeen kautta, koska ei olisi itse saanut pitää rahoja kirjan myynnistä. Rahat olisivat menneet Ruotsin johtoportaan elättämiseen. Sen sijaan Holappa perusti oman kustantamon Fernir Förlagin, joka ilmoittaa toimipaikakseen Ruotsin Taalainmaan. Kirjanjulkistamistilaisuus ilmoitettiin “poliittisesti sitoutumattomana”, jotta Holappa voisi kutsua paikalle natseja myös Ruotsin vastarintaliikkeen (SMR) natsivihollisista Ruotsalaisten puolueesta. Ruotsalaisten natsien sisäiset ristiriidat ovat siis rantautuneet myös Suomeen ja Fernir Förlag saattaa olla viite Holapan irtaantumisesta vastarintaliikkeestä. On ymmärrettävää, että Holappa ei halua antaa enempää rahaa natsijohtajien elättämiseen kuin joutuu jo antamaan. Kun Holappa oli laittomana pakolaisena USA:ssa, huijasi John de Nugent Holapalta ja hänen siskoltaan tuhansia euroja.

Lauantai-iltana 18.10. SVL lähti toisen kerran katupartioimaan ulkomaalaisvahvistusten turvin. Tällä kertaa he saivat kokoon hämmästyttävät 17 natsia. Ruotsimieliset suomalaisnatsit ovat jo vuosia keksineet mitä mielenkiintoisempia tarinoita Suomen tapahtumista jaettavaksi Ruotsin emäjärjestön sivuille. Edes Ruotsin vastarintaliikkeen (SMR) natsit eivät ole aina uskoneet näitä jorinoita. Nyt SVL:llä oli näytön paikka.

Antifasistit olivat tällä kertaa valmistautuneita kohtaamiseen. Natsit ehtivät kävellä Töölönlahdelta Rautatieasemalle, jossa poliisit pysäyttivät heidät hetkeksi. Natsit jatkoivat partiotaan, mutta antifasistit yllättivät heidät Mannerheimin patsaalla, jossa seurasi alle puoli minuuttia kestänyt nujakka. Suurin osa natseista yllättyi silminnähden kohtaamastaan vastustuksesta ja seisoi kädet alhaalla kun ensimmäiset antifasistit olivat jo jakaneet iskuja. Natseja oli seurannut pari poliisipartiota, jotka puuttuivat antifasistien hyökkäykseen jo muutaman sekunnin jälkeen pippurikaasuttamalla kaikkia paikalla olleita. Tässä vaiheessa antifasistit vetäytyivät, jotta eivät joutuisi kiinniotetuiksi. Yksikään antifasisti ei loukkaantunut tilanteessa.

Natsit vakuuttelevat pitkin internettiä taas kykyjään, vaikka he eivät onnistuneet edes puolustamaan toisiaan. Äärikansallismielisten ajatuksenjuoksusta kertoo jotain se, että maassa makaavat natsit uskottelevat toisilleen kenkien puremisen olevan hyvää itsepuolustusta. Harhaluulot natsien kovuudesta tai taidoista on haudattava. Yhteenotot ovat todistaneet, että SVL:n natsit eivät osaa tapella, eikä heillä ole voimaa kaduilla.

Ferus Finnum -uusnatsikaupan omistaa Jyväskylän kirjastopuukotukseen osallistunut mies

Sampsa Muhonen tyttöystävänsä kanssa

Kerroimme sivuillamme eilen, kuinka jyväskyläläinen uusnatsikauppa Ferus Finnum koitti käyttää olympiamitalisti Enni Rukajärveä mainonnassaan. Natsikaupan omistaa Sampsa Muhonen ja Esa-Pekka Mustonen. Yrityksen äänettömänä yhtiömiehenä toimii Henry Mustonen.

Saamiemme tietojen mukaan toinen omistajista, Sampsa Muhonen, on yksi kolmesta miehestä, jotka hyökkäsivät puukoilla, pulloilla ja suojavarusteilla aseistautuneina Jyväskylän kaupunginkirjastoon noin vuosi sitten.

Jyväskylän kaupunginkirjastossa oli 30. tammikuuta 2013 käynnissä kaikille avoin keskustelutilaisuus, jossa esiteltiin Äärioikeisto Suomessa -kirjaa. Hyökkääjien tarkoituksena oli ilmesesti pahoinpidellä tilaisuuteen osallistuneita satunnaisesti, mutta järjestäjät onnistuivat pitämään aseistautuneet uusnatsit kirjaston käytävillä. Kun uusnatsit huomasivat jäävänsä alakynteen järjestyksenvalvojia vastaan, hyökkäsi oululainen Sebastian Lämsä puukolla järjestyksenvalvojien kimppuun. Lopulta yhtä järjestyksenvalvojaa puukotettiin tilanteessa.

Hyökkäykseen osallistui Lämsän lisäksi niin ikään Suomen vastarintaliikkeen jäsen, jyväskyläläinen Paavo ”henkilörekisteri” Laitinen sekä jyväskyläläinen Sampsa Muhonen. Poliisin mukaan kaikilla hyökkääjillä on vahvat siteet Suomen vastarintaliikkeesseen (SVL). Muhosen osallisuus hyökkäykseen ilmenee vangitsemisoikeudenkäynnin diaaritiedoista. Poliisi esitti Muhosta vangittavaksi, mutta käräjäoikeus vapautti hänet vain parin päivän pidätyksen jälkeen. Sebastian Lämsä pakoilee edelleen poliisia.

Sampsa Muhonen on ollut aktiivinen myös hommafoorumilla, joka on tunnettu ”maahanmuuttokritiikiksi” nimetyn uusfasismin nettiympäristönä. Muhonen on kirjoittanut Hommafoorumille satoja viestejä nimimerkeillä ”Sampsa Muhonen ” ja ”Ssampsa”. Viesteissään Muhonen on muun muassa ihaillut uusnatsismia ja kannustanut muita hommafoorumilaisia avoimempaan fasismiin.

Sampsa Muhonen hommafoorumilla

Muhosen yhteydet hommafoorumille, Suomen vastarintaliikkeeseen, natsiskinien vaatekauppaan ja sitä tukeville nettisivustoille, osoittavat suomalaisen äärioikeiston verkostoituneen luonteen. Kansanedustajina toimivat uusfasistit ovat samaa äärikansallismielistä ympäristöä kirjastoon puukon kanssa hyökkäävien uusnatsien kanssa.

Perussuomalaisten puolueen vallanneet Suomen Sisulaiset puolustavat jatkuvasti uusnatseja julkisessa keskustelussa ja koittavat legitimoida rasismin ja rasistiset rikokset. Esimerkiksi kansanedustaja Juho Eerola totesi kirjastopuukotuksen jälkeen; ”Älkää seuraavan kerran näyttäkö “patriooteilta” – – vaan [menkää] muina miehinä muiden joukossa.”

Puolustusvoimat kielsi Suomen sisun 15-vuotisjuhlat

Äärioikeistolaisena ajatushautomona 15 vuotta toiminut Suomen Sisu -järjestö (SS) ei saa juhlia Santahaminassa. Puolustusvoimat ilmoitti maanantaina 11.11., ettei sotilasalueella voi järjestää poliittisen toiminan piirteitä omaavia tapahtumia.

Takku.netissä uutisoitiin Suomen Sisun 15-vuotisjuhlista päätöstä edeltävänä päivänä. Internetissä myös kiersi teksti, jossa kehotetaan laittamaan palautetta puolustusvoimille.

SS ilmoitti aiemmin juhlistavansa 15-vuotisjuhliaan Helsingin Santahaminan Maanpuolustuskerholla.

Asiasta nousi jonkinaseteinen mediakohu ja puolustusvoimat alkoi selvittää voiko SS pitää juhlia varuskunnassa, jonka alueella ei sallita poliittisia tilaisuuksia. Viikonlopun jälkeen puolustusvoimat ilmoitti, että äärioikeisto ei saa juhlia varuskunta-alueella. SS ei ole vielä ilmoittanut missä se yrittää seuraavaksi kokoontua suunnittelemaan uusfasistista toimintaansa.